Ero sivun ”Alphaville (yhtye)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
| logo =
| logo =
| logon leveys = 250px
| logon leveys = 250px
| aloitusvuosi = [[1983]]
| aloitusvuosi = [[1982]]
| lopetusvuosi =
| lopetusvuosi =
| kuva = Alphaville_on_stage_2005.jpg
| kuva = Alphaville_on_stage_2005.jpg

Versio 21. toukokuuta 2014 kello 08.54

Alphaville
Tiedot
Toiminnassa 1982
Tyylilaji syntikkapop
Kotipaikka Saksa Münster, Saksa
Laulukieli englanti/saksa
Jäsenet

Marian Gold
David Goodes
Jakob Kiersch
Martin Lister

Alphaville on saksalainen yhtye, joka oli uransa huipulla ja suosiossa 1980-luvun puolivälissä. Yhtyeen tunnetuimmat hittikappaleet ovat "Big In Japan" sekä "Forever Young". Suurelle yleisölle sopivien hittien jälkeen yhtyeen tyyli muuttui epäkaupallisemmaksi ja taiteellisemmaksi. Vuonna 1997 Alphaville nosti hieman päätään muutamalla radio-kappaleella, mutta suurempi come-back on edelleen näkemättä. Laulaja Marian Gold on ainoa jäljellä oleva alkuperäinen jäsen. Alun perin yhtye oli nimeltään Forever Young, ja sen muodostivat Marian Gold, Berhard Lloyd sekä Frank Mertens. Muita mukana olleita nimiä ovat Ricky Echolette, Rainer Bloss, Martin Lister, Pierson Garange, David Goodes, Mattes Leon sekä uusin tulokas rumpali Jacob Kiersch.

Historia

1980-luku

Marian Gold ja Bernhard Lloyd perustivat vuonna 1981 seitsemän muun artistin kanssa Nelson Community -nimisen yhtyeen, joka oli esimakua pian heräävälle Alphavillelle.

Vuonna 1982 Mertens lyöttäytyi yhteen Goldin ja Lloydin kanssa ja he perustavat yhtyeen nimeltä Forever Young. Nimi vaihdettiin Alphavilleksi kuitenkin ennen ensimmäisen singlen Big in Japanin ilmestymistä vuonna 1984. Yhtye piti toisen konserttinsa vuonna 1983, joka jäi ainoaksi seuraavien kymmenen vuoden aikana. Pian Big in Japanin jälkeen seurasivat seuraavat singlet Sounds Like A Melody sekä Forever Young.

Joulukuussa 1984 julkaistiin esikoisalbumi Forever Young. Heti tämän jälkeen Frank Mertens jättää yhtyeen ja kosketinsoittaja ja kitaristi Ricky Echolette otti hänen paikkansa. Alphaville osallistui tuona vuonna myös hyväntekeväisyysprojektiin "Band Für Afrika" ja sävelsi musiikin elokuvaan "Der Bulle Und Das Mädchen".

Single Dance With Me pohjustaa albumin Afternoons in Utopia julkaisua vuonna 1986. Albumille suunniteltiin myös keikka-osiota mutta sitä ei ikinä julkaistu, koska yhtye halusi keskittyä studiotyöhön.

Vuonna 1989 yhtye julkaisi kolmannen albuminsa The Breathtaking Blue, jonka varjolla tehtiin myös lyhytelokuvia. Christoph ja Wolfgang Lauenstein voittivat Balance -pätkällään oscarin.

1990-luku

Vuonna 1992 Marian Gold julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa So Long Celeste ja samalla julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokoelma-albumi First Harvest 1984-92.

Kutsun johdattelemana yhtye piti kymmenen vuoden tauon jälkeen konsertin Beirutissa vuonna 1993.

Neljäs varsinainen albumi Prostitute julkaistiin Fools -singlen saattelemana vuonna 1994.

Kitaristi Echolette jätti yhtyeen kesken viidennen albumin Salvationin teon vuonna 1996. Samana vuonna avataan Alphavillen virallinen kotisivu Moonbase.

Vuonna 1997 yhtyeen levytys-sopimus levy-yhtiö WEA:n kanssa päättyy heti Salvationin julkaisun jälkeen. Tämän jälkeen yhtye alkoi keikkailla ympäri Eurooppaa ja valmistella Dreamscapes -historiikkiä. Ilman suurta levy-yhtiötäkin Dreamscapes myydään loppuun kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen Alphaville jatkoi keikkailua erittäin aktiivisesti myös todella suurien yleisömäärien edessä.

Vuonna 1999 Alphaville piti kaksi suurta konserttia Salt Lake Cityssä. Näiden konserttien pohjalta julkaistiin myöhemmin Little America -DVD.

2000-luku

Alphaville palasi Saksan listaykköseksi albumillaan Stark Naked And Absolutely Live vuonna 2000.

Seuraavana vuonna Bernhard Lloyd ja Max Holler aloittavat oman Atlantic Popes-nimisen projektinsa. Tänä vuonna julkaistiin myös Little America ja tupla-CD-kokoelma-albumin Forever Pop, joka sisältää ensimmäisellä CD:llä alkuperäisiä Alphaville-hittejä sekä toisella muun muassa De Phazzin, Mark Platin, F.A.F:n, Paul Van Dykin sekä Eiffel 65:n tekemiä remixversioita kappaleista.

Alphaville jatkaa keikkakiertuettaan, ja tekee seuraavaa albumiaan, neljän cd:n kokoelmaa, Crazy Show’ta. Tämä tuli olemaan ensimmäinen yhtyeen albumi, jolla Bernhard Lloyd ei ollut mukana. Seuraavana vuonna hän ilmoittaakin, että ei enää ole mukana yhtyeessä. Seuraavana vuonna Alphaville juhlii 20-vuotisjuhlaansa ja julkaisee kuvataiteen ja musiikin yhdistämän Crazy Show’n.

Vuonna 2006 Alphaville liittyy jälleen levy-yhtiö WEA:aan, mutta yhteistyö jäi kuitenkin lyhyeksi ja sopimus irtisanottiin yhtyeen toimesta.

Vuonna 2009 Alphaville juhlisti joulukuussa 25 vuotisjuhliaan pitämällä suuren konsertin, jossa soitettiin monia vuosien varrelta hieman tuntemattomammaksikin jääneitä kappaleita, ja tietysti suuria hittejä. Lisäksi juhliin osallistui tunnettu saksalainen artisti Karel Gott, joka julkaisi albumillaan Alphavillen tekemän joulu-kappaleen Love Will Find A Way saksankielisen version. Joulukuussa 2009 Alphaville myös solmi levytyssopimuksen Universalin kanssa.

Kolmentoista vuoden tauon jälkeen yhtye julkaisi marraskuussa 2010 Universalin alaisuudessa uuden studioalbumin Catching Rays on Giant. Albumia edelsi lokakuussa single I Die For You Today, joka nousi Saksan albumilistalla parhaimmillaan top 20 joukkoon. Uuden albumin materiaali on pääosin Marian Goldin, sekä jo 15 vuotta yhtyeessä toimineen britin Martin Listerin käsialaa. Lisäksi kitaristi David Goodes on osallistunut muutaman kappaleen sävellykseen.

Vuoden 2011 maaliskuussa Alphaville teki kahden viikon tiiviin konserttikiertueen, uuden albumin julkaisuun liittyen. Tämä Catching Rays On Giant- tour keskittyi kokonaan Saksan kiertämiseen. Tämän jälkeen yhtye on jatkanut normaalilla keikkatahdilla soittamista ympäri Eurooppaa.

Diskografia

Albumit

  • 1984: Forever Young
  • 1986: Afternoons in Utopia
  • 1989: The Breathtaking Blue
  • 1994: Prostitute
  • 1997: Salvation
  • 1999: Salvation (US-Edition)
  • 2000: Stark Naked And Absolutely Live
  • 2001: Forever Pop
  • 2003: CrazyShow Excerpts (Promo)
  • 2010: Catching Rays On Giant

Kokoelmat

  • 1988: Alphaville (DDR)
  • 1988: The Singles Collection (USA, Kanada)
  • 1992: First Harvest 1984-92
  • 1993: History (Fanprojekt-Edition)
  • 1999: Dreamscapes (8 CD-Box)
  • 1999: Visions Of Dreamscapes (Brasilien)
  • 2003: CrazyShow (4 CD-Box)
  • 2003: Forever Young & Other Hits (USA)
  • 2005: Dreamscapes Revisited (Web)

Videotallenteet

  • 1989: Songlines (VHS)
  • 1993: Moonoffice (VHS)
  • 2001: Little America – Live in Salt Lake City (DVD)

Singlet

  • 1984: Big In Japan
  • 1984: Sounds Like A Melody
  • 1984: Forever Young
  • 1985: The Jet Set
  • 1986: Dance With Me
  • 1986: Universal Daddy
  • 1986: Jerusalem
  • 1986: Sensations
  • 1987: Red Rose
  • 1988: Forever Young 1988
  • 1989: Romeos
  • 1989: Summer Rain
  • 1990: Mysteries Of Love
  • 1992: Big In Japan 1992 A.D.
  • 1992: Big In Japan Swemix Remix
  • 1994: Fools
  • 1994: The Impossible Dream
  • 1997: Wishful Thinking
  • 1999: Flame
  • 1999: Soul Messiah
  • 2001: Forever Young 2001
  • 2001: Dance With Me 2001
  • 2003: Elegy (Bonus CrazyShow)
  • 2006: Forever Young The Remix (Australia)
  • 2010: I Die For You Today
  • 2011: Song For No One

Aiheesta muualla

Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.