Saksan 2. panssaridivisioona

2. panssaridivisioona
[[Tiedosto:|250px|2. panssaridivisioonan tunnus]] 2. panssaridivisioonan tunnus
Toiminnassa	15. lokakuuta 1935–8. toukokuuta 1945
Valtio	Saksa
Puolustushaarat	Maavoimat
Aselajit	Panssarijoukot
Koko	divisioona
Sodat ja taistelut	Toinen maailmansota
Infobox OK

2. panssaridivisioona (saks. 2. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssaroitu yhtymä toisesa maailmansodassa.

Perustaminen

Divisioona perustettiin Würzburgissa 15. lokakuuta 1935 ja sen ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin eversti Heinz Guderian. Yhtymään kuuluivat 2. kiväärirykmentin ja 2. moottoripyöräpataljoonan muodostama 2. kivääriprikaati ja 3. ja 4. panssarirykmentin muodostama 2. panssariprikaati. Näiden lisäksi divisioonaan kuuluivat kaksi patteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä joukko divisioonayksiköitä, jotka liitettiin siihen vasta vuonna 1937 lukuun ottamatta vuonna 1942 liitettyä 273. ilmatorjuntapatteristoa. Panssariprikaatin esikunta lakkautettiin vuoden 1942 lopulla ja kivääriprikaatin esikunta kesällä 1943 divisioonan supistuttua tappioiden ja siirtojen vuoksi.

Historia

Divisioona siirrettiin Wieniin Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen vuonna 1938. Toisen maailmansodan alkaessa pääosa divisioonan miehistöstä oli Itävallasta.

1. syyskuuta 1939 alkaneessa hyökkäyksessä Puolaan divisioona kärsi merkittäviä tappioita taistellessaan Puolan keskiosissa. Se oli mukana Saksan aloittaessa hyökkäyksen länteen vuonna 1940, jolloin se kuului Guderianin johtamaan XIX motorisoituun armeijakuntaan. Se osallistui Luxemburgin valtaukseen, josta se jatkoi etenemistään Belgian eteläosiin ja Pohjois-Ranskaan. Divisioonan joukot valtasivat muun muassa toukokuussa Kanaalin rannikolta Abbevillen, jolloin se oli ensimmäinen yksikkö Englannin kanaalin rannikolla ja muodosti siten Dunkerquen motin.

Ranskan antauduttua divisioona palasi Saksaan, josta se siirrettiin syyskuussa edelleen Puolaan miehitystehtäviin. Vuoden 1940 lopulla 4. panssarirykmentti sekä muuta henkilöstöä siirrettiin perustettavaan 13. panssaridivisioonaan, mitä korvaamaan divisioonaan siirrettiin 304. panssarikrenatöörirykmentti. Uudelleen järjestelyn jälkeen divisioonaan kuului kolmipataljoonaiseksi laajennettu 3. panssarirykmentti sekä kaksipataljoonaiset 2. ja 304. rykmentit, kolmipatteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä 2. moottoripyörä-, 5. motorisoitu tiedustelu-, 38. panssarintorjunta- ja 38. viestipataljoonat.

Kaksi divisioonan vaunua kannellaan Kreikassa vangittu uusiseelantilainen.

Maaliskuussa 1941 divisioona lähetettiin Romaniaan ja se otti osaa Balkanin taisteluihin. Divisioona valtasi 6. vuoristodivisioonan kanssa huhtikuussa Ateenan pakotettuaan Kreikan avuksi lähetetyt brittijoukot vetäytymään etelään. Operaatiosta vapauduttuaan divisioona lähetettiin Baijeriin lepoon ja se vietti kesän Puolassa ja Lounais-Ranskassa.

Itärintamalla

Suunnitelmien mukaan divisioonan piti olla mukana operaatio Barbarossassa heti alusta lähtien. Miehistö ja pyöräajoneuvot siirrettiin Albanian kautta Jugoslaviaan ja edelleen Kroatiaan, mistä ne siirrettiin junakuljetuksin Saksaan. Divisioonan telakalusto lastattiin M/S Marburgiin (7564 grt) ja M/S Kybfelsiin (7764 grt) Patraksen satamassa Kreikassa, josta ne oli tarkoitus kuljettaa Tarentiin Etelä-Italiaan. Alukset joutuivat 21. toukokuuta Ducatonniemen itäpuolella Britannian kuninkaallisen laivaston miinalaivan HMS Abdielin edellisenä päivänä laskemaan miinasulkuun (150 miinaa), jolloin kumpikin kuljetusalus sekä niitä suojanneet Regia Marinan hävittäjä RN Mirabello ja tykkivene RN Matteucci tuhoutuivat. Hyökkäyksen Neuvostoliittoon alkaessa 22. kesäkuuta 1941 divisioona oli Saksassa odottamassa uutta kalustoa. Divisioona siirrettiin heinäkuussa Puolaan, josta se siirrettiin elokuussa Etelä-Ranskaan.

Vasta syyskuussa se siirrettiin itärintamalle keskustan armeijaryhmään ja divisioona saapui rintamalle lokakuussa. Vuoden lopulla divisioona osallistui Moskovan taisteluun päästen aina Himkiin saakka ja sen 5. panssaritiedustelupataljoona raportoi nähneensä Kremlin. Neuvostojoukkojen talvihyökkäys 1941-1942 työnsi kuitenkin divisioonan armeijaryhmän mukana kauemmas Moskovasta ja se osallistui Klinin, Karmanowon, Bjelojen ja Rževin taisteluihin, jossa divisioona kärsi suuria tappioita.

Divisioonan panssarivaunu Neuvostoliitossa elokuussa 1943

Vuonna 1942 5. tiedustelupataljoona uudelleen organisoittiin ja siitä muodostettiin 24. moottoripyöräpataljoona, joka siirrettiin 24. panssaridivisioonaan. Myöhemmin 2. moottoripyöräpataljoona organisoitiin 2. panssaritiedustelupataljoonaksi. Divisioona myös menetti kaksi kolmesta panssaripataljoonastaan, jotka lähetettiin etelään Volgalle ja Kaukasukselle tehtävään hyökkäykseen. Maaliskuussa 1943 muodostettiin uusi Panther-panssarivaunuin varustettu 3. panssarirykmentin I pataljoona. Heikentynyt divisioona otti osaa taisteluihin keskustan armeijaryhmän alueella vuonna 1942 sekä seuraavana vuonna operaatio Büffeliin eli vetäytymiseen Rževin alueelta. Näiden lisäksi se osallistui vuonna 1943 Kurskin panssaritaisteluun sekä Orjolin, Kiovan, Gomelin ja puolustustaisteluihin Dneprin keskijuoksulla.

Ranskassa 1944

Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Amiensiin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Siihen liitettiin Tiikeri-vaunuin varustettu 507. raskas panssaripataljoona ja 3. panssarirykmentin I pataljoona sai kalustokseen Panther-vaunut. Divisioonan joukot saivat myös koulutusta muun muasssa pimeätoiminnasta. Se sai määräyksen 10. kesäkuuta siirtyä Normandian maihinnousun torjuntaan, mihin se kykeni siirtymään tulematta havaituksi. Divisioona yllätti brittiläisen 7. panssaridivisioonan vallaten takaisin Villers-Bocagen sekä 15.-16. kesäkuuta kukkulan 174. Divisioona vastasi Caumontin ympäristöstä muodostaen puolustuksen rungon kesäkuun loppuun, jolloin se siirrettiin Vireen. Divisioona osallistui epäonnistuneeseen Mortainin vastahyökkäykseen elokuussa, jonka jälkeen vaunuja oli enää 25 jäljellä. Falaisen motissa divisioona tuhoutui lähes täysin murtautuessaan motista ja se vedettiin rintamalta.

Divisioonaan kuului 1. syyskuuta 27 panssarivaunua, 12 tykkiä ja 1600 miestä. Se muodostettiin uudelleen Bitburgissa sekä Winlichissä Eifelin alueella, jossa siihen liitettiin 352. jalkaväkidivisioonaan jäänteet. Se lähetettiin takaisin taisteluun ja divisioona otti joulukuussa osaa Ardennien taisteluun ollen hyökkäyksen kärkenä. Divisioonan viimeinen sotatoimi oli Reinin puolustus keväällä 1945. Divisioonan vahvuus laski neljään panssarivaunuun, kolmeen rynnäkkötykkiin ja 200 mieheen. Divisioonan jäänteet liitettiin panssariprikaati Thüringeniin ja se taisteli Moselin keskijuoksulla Hunsrückissä, Reinillä ja Karlsbad-Pilsenissä. Loput osallistuivat Fuldan puolustukseen huhtikuussa 1945. Jäljellä olevat antautuivat Yhdysvaltain armeijalle Plauenissa ja Kötzingissä toukokuussa 1945.

Komentajat

Divisioonankomentajina olivat:

• kenraaliluutnantti Heinz Guderian 15. lokakuuta 1935 - 1. helmikuuta 1938
• kenraaliluutnantti Rudolf Veiel 1. helmikuuta 1938 - 17. helmikuuta 1942
• kenraaliluutnantti Hans-Karl von Esebeck 17. helmikuuta - 1. kesäkuuta 1942
• kenraalimajuri Arno von Lenski 1. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 1942
• kenraaliluutnantti Hans-Karl von Esebeck 1.-5. heinäkuuta 1942
• eversti Karl Fabiunke 5. heinäkuuta - 1. lokakuuta 1942
• kenraaliluutnantti Vollrath Lübbe 1. lokakuuta 1942 - 1. helmikuuta 1944
• kenraaliluutnantti Heinrich von Lüttwitz 1. helmikuuta - 5. toukokuuta 1944
• kenraaliluutnantti Franz Westhoven 5.-27. toukokuuta 1944
• kenraaliluutnantti Heinrich von Lüttwitz 27. toukokuuta - 1. syyskuuta 1944
• eversti Eberhard von Nostitz 1.-5. syyskuuta 1944
• kenraalimajuri Henning Schönfeld 5. syyskuuta - 15. joulukuuta 1944
• kenraalimajuri Meinrad von Lauchert 15. joulukuuta 1944 - 20. maaliskuuta 1945
• kenraalimajuri Oskar Munzel 20. maaliskuuta - 3. huhtikuuta 1945
• majuri Waldemar von Gazen 3.-4. huhtikuuta 1945
• eversti Karl Stollbrock 4. huhtikuuta 1945 - antautumiseen

Sotarikoksia

• Puolan offensiivin aikana divisioonan sotilaita otti osaa SS:n järjestämiin puolalaisten ja juutalaisten teloituksiin.
  • 5. syyskuuta 1939 Toporzysko-Bystran kylän lähellä eksynyt puolalainen sotilas antautui divisioonalle. Nämä käskivät sotavangin juosta. Kun puolalainen sotavanki lähti juoksemaan 2. panssaridivisioonan miehet ampuivat hänet kuoliaaksi sanoen vain estäneensä pakoyrityksen.

Lähteet

• Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3. (englanniksi)
• Rohwer, Jürgen: Chronology of the War at Sea 1939-1945 The Naval History of World War Two. Lontoo, UK: Chatham Publishing, 2005. ISBN 1-86176-257-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Jason Pipes, Feldgrau.com
• Axis history factbook

Saksan toisen maailmansodan panssaridivisioonat

Heer	Numeroidut 1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9. - 10. - 11. - 12. - 13. - 14. - 15. - 16. - 17. - 18. - 19. - 20. - 21. - 22. - 23. - 24. - 25. - 26. - 27. - 116. Nimetyt Clausewitz - Feldherrnhalle 1 - Feldherrnhalle 2 - Jüterbog - Kempf - Kurmark - Lehr - Müncheberg - Tatra Reservi 155. - 179. - 233. - 273.
Waffen-SS	Leibstandarte Adolf Hitler - Das Reich - Totenkopf - Wiking - Hohenstaufen - Frundsberg - Hitlerjugend
SA	Panssariarmeijakunta Feldherrnhalle
Luftwaffe	Panssaridivisioona Hermann Göring