Linna

Olavinlinna heinäkuussa 2002.

Linna on historiallisesti sotilaallinen suojarakennus tai -rakennusryhmä, jonka tärkeimpiä osia ovat muurit ja tornit.

Linnoilla on aina voinut olla myös toissijaisia ominaisuuksia esimerkiksi hallitsijoiden asuntoina (esim. Windsorin linna) ja joskus myös hallinnollisina keskuksina. Tällöin puolustusrakenteisiin on sijoitettu myös asuin- ja edustustiloja, uskonnollisia rakennuksia ym. kulloisvittu käyttötarkoituksen mukaan.

Linna on rakennus, joka on sotilaallinen puolustusasema. Puolustettavuutta parannetaan mm. muureilla, torneilla ja vallihaudoilla. Linna voi olla erillinen oma rakennus tai rakennuskokonaisuus tai se saattaa liittyä selvästi erottuvana osana kaupunginmuuriin.

Linnaa rakennettaessa puolustusasema on suunniteltu siten että se mahdollisimman hyvin kestää aikakautensa taktiikat ja aseet. Hyökkääjällä on ollut käytössään kaksi taktiikkaa: piiritys ja rynnäkkö. Aseita ovat olleet erilaiset terä- ja jousiaseet, piiritystornit, rampit ja heittokoneet kuten katapultti, trebuchet ja ballista. Piiritystilanteessa hyökkäjä pyrki voittoon ehdyttämällä linnan puolustustahdon tai resurssit: tyypillisesti juoman ja ruoan. Tyypillinen tapa puolustuksen murtamiseen rynnäköllä on ollut muurin ylittäminen tikkaiden, köysien tai piiritystornien avulla. Rynnäkön helpottamiseksi tai mahdollistamiseksi muuria on pyritty murtamaan heittokoneilla singotuilla ammuksilla tai sortamalla muuri sen alle kaivettuun tunneliin.

Muurien ja tornien sotilaallinen merkitys romahti tarpeeksi tehokkaan tykistösodankäynnin käyttöönoton yhteydessä. Muutoksen voi määritellä tapahtuneeksi Euroopassa pääosin 1400- ja 1500 -luvuilla, jolloin tuhansia vuosia käytössä ollut muureihin ja torneihin perustuva puolustustaktiikka muuttui vanhanaikaiseksi. Tämän jälkeen siirryttiin vaiheittain rakentamaan erilaisia linnoitteita, joissa muurien massaa vähitellen kasvatettiin, jotta ne kestäisivät paremmin yhä tuhovoimaisemman tykistön tulituksen. Samalla pyrittiin luomaan edullinen tuliasema puolustavalle tykistölle. Puolustus- ja hyökkäystekniikoiden keskinäinen kilpajuoksu johti nopeasti bastionjärjestelmän kehittämiseen.

Ajatus linnan keskiaikaisuudesta on täten hyvin kattava, sillä muutos sodankäynnin tekniikassa on yksi merkittävimpiä ja tyypillisimpiä eroja aikakausien välillä. Uudella ajalla rakennettuja rakennuksia ei voi pitää rakennustaiteellisesti eikä sotahistoriallisesti varsinaisina linnoina vaan erilaisina palatseina tai linnoituksina. Monet keskiaikaiset linnat ovat osittain säilyneet nykypäiviin asti, vaikka alkuperäisen käyttötarkoituksen sotilaallinen osa menetti merkityksensä ja ulkoasu on muuttunut käytännössä aina merkittävästi. Monet matkailijoiden tuntemat nähtävyydet ovat käytännössä täydellistä rekonstruktiota ilman tietoa täsmällisestä alkuperäisestä ulkoasusta minkään linnan keskiaikaisen rakennusvaiheen ajalta. Esimerkkejä ovat mm. Suurmestarien palatsi Rhodoksella ja Carcassone, jälkimmäisessä tosin suurimmat täysin uudelleen rakennetut kohdat lienevät kaupunginmuurien jäännöksien päällä. Raunioitumattomat linnat ovat (Lähes) poikkeuksetta saneerattuja, usein romanttisesti, jolloin omistaja ei ole edes yrittänyt luoda alkuperäistä ilmettä vaan on haettu visuaalisti kaunista lopputulosta, joka jälkikäteen katsottuna heijastaa lähinnä korjausajanjakson käsitystä "keskiaikaisesta" ulkoasusta. Tällöin alkuperäinen rakenne näkyy lähinnä muurattujen seinien sijoittelusta sekä säilyneistä romaanisista ja goottilaisista yksityiskohdista. Monet alunperin asuintarkoitukseen rakennetut linnat on saneerattu aikojen saatossa palvelemaan paremmin tarkoitustaan poistamalla vanhanaikaiseksi jääneet puolustusrakennelmat, avaamalla ikkunoita alunperin suljettuihin muureihin sekä mahdollisesti muuttamalla rakennuksen tyyliä vallitsevan maun mukaiseksi. Tällaiset rakennukset ovat maaseudulla tyypillisesti palvelleet varakkaan maataomistavan väestön kartanoina (Suomessa esim. Kuitia).

Tyyppiesimerkki rakennuksesta, joka näyttää linnalta mutta, joka ei sitä ole tässä artikkelissa käsitellyssä merkityksessä, on Neuschwansteinin linna (saks. Schloss Neuschwanstein ). Neuschwanstein on 1800-luvulla rakennettu palatsi, jossa on jäljitelty keskiaikaista romaanista tyyliä .

Muurit ja tornit ennen keskiaikaa

Muureilla ja torneilla on pyritty suojaamaan tärkeitä rakennuksia ja paikkoja jo arkkitehtuurin alkuhetkistä lähtien, niin muinaisessa Egyptissä kuin Kaksoisvirtainmaassa. Antiikin aikaisia kaupunkeja hallitsi usein linnavuori (kreik. akropolis), jonne väestö vihollisen uhatessa saattoi hakeutua turvaan. Tällaisia olivat mm. Mykenen linna, Ateenan Akropolis ja Rooman Capitolium.

Innokkaina sodankävijöinä ja insinööreinä roomalaiset ottivat linnoitustaidon kehittämisen omakseen, ja neliskulmaista roomalaista castellum-leiriä jota suojasivat vallit, varustukset ja kulmatornit, voidaan pitää myöhemmän keskiaikaisen linnan esikuvana. Roomalaiset rakensivat torneja, linnoja ja muureja rajojen ja liikenneväylien turvaamiseksi ja sotajoukkojen suojaksi. Toisin kuin keskiajalla, roomalaiset harvoin linnoittivat varsinaisia asumuksia.

Erilaisia linnavuoria ja muinaislinnoja on varustettu ympäri Eurooppaa esihistorialliselta ajalta lähtien. Nämä linnat rakennettin paikallisista helposti saatavilla olevista ja tarkoitukseen sopivista materiaaleista: erilaisista maa-aineksista (sora, savi, hiekka jne.), puusta ja kivestä. Näitä yhdisteltiin eri tekniikkojen avulla. Esimerkiksi suuri puuarkku voitiin täyttää kivillä tai sopivalla maa-aineksella, jolloin saatiin nopeasti rakennettua kappale valmista muuria.

Eurooppalaiset keskiajan linnat

Saksalaisen ritarikunnan rakentama Marienburgin linna

Vaikka Euroopassa oli kautta aikain ollut enemmän ja vähemmän varusteltuja turva- ja pakopaikkoja, niin kansainvaellusten jälkeisinä aikoina kohti feodaalisia korkeuksiaan kohoava soturi- ja ylimysluokka alkoi tuntea kasvavaa tarvetta rakentaa itselleen linnoitettuja asuinpaikkoja omaisuutensa suojaksi ja valtansa merkiksi. Varhaisella keskiajalla tyypillinen linna-asumus oli motte; luonnolliselle tai keinotekoiselle kukkulalle rakennettu torni tai vankka talo, jota ympäröivät maavallit, paaluaitaukset, vallihaudat ja esirakennukset. Rakennusaineina käytettiin mitä saatavilla oli ja paikalliseen perinteeseen kuului, eli usein savea, kiviä ja etenkin puuta.

Kaarle Suuren ajoista lähtien alkoi kivirakentaminen elpyä, ja hiljalleen motte alkoi kotoperäisten ja roomalaisten esikuvien pohjalta kehittyä siksi rakennustyypiksi, joka tunnetaan keskiaikaisena linnana. 1000-luvulta lähtien motten keskellä kohosi entistä useammin kivinen sydäntorni (engl. keep tai tower, ransk. donjon, saks. bergfried), useampikerroksinen rakennus, joka kohosi korkeana ja uhkaavana linnanherran rakennusten ja tilusten yllä. Lähtökohtana voidaan pitää roomalaista vartiotornia.

Tällaisen tornilinnan alin kerros oli yleensä varastotilana tai vankilana, ja sinne oli käynti ainoastaan ylemmästä kerroksesta, jonne puolestaan ulkoa kuljettiin tikkaita, siirrettäviä portaita, laskusiltaa tai muuta vastaavaa rakennelmaa hyödyntäen. Kaikkia kerroksia voitiin puolustaa itsenäisesti.

Seuraava askel kehityksessä oli kehämuurien lisääminen sydäntornin ympärille tai sen yhteyteen. Varhaisimmat esimerkit tästä ovat 1000-luvun loppupuolelta. Sittemmin tornien ja kivirakennusten määrä lisääntyi, mutta sydäntorni pysyi vielä pitkään olennaisena osana linnarakennusta, puolustuksen viimeisenä saarekkeena. Linnarakennustyylit kehittyivät eri puolilla Eurooppaa, etenkin saksalaisten alueiden linnat säilyttivät omintakeisuutensa.

Tyypillisiä linnanrakennuspaikkoja olivat helposti puolustettavat maastonkohdat kuten vuoret, mäet, saaret ja niemenkärjet. Puolustuslähtökohtaista linnanrakennus oli muutenkin, ikkunat ja oviaukot olivat pieniä, muurit paksuja ja huoneet kylmiä, vetoisia ja epämukavia.

Linnojen osia

Kumpu

Kumpu (eng. Motte ) on maakumpu jonkan päälle linnoitusrakennelma, torni tai talo tehdään. Tornin materiaalina käytettin ensin tyypillisesti puuta myöhemmin kiveä. Motten yhteyteen rakennettiin tyypillisesti myös esilinna.

Esilinna

Esilinna on linnoitettu suljettu alue. Tämän tyyppinen piha on tyypillinen linnan piirre ja monissa linnoissa oli ainakin yksi. Motten päällä oleva torni toimi viimeisenä ja parhaana suojapaikkana ja esilinnaan sijoitettiin sinne paremmin mahtuvia toimintoja.

Keskustorni

Keskustorni oli tyypillisesti linnan vahvin osa.

Ympärysmuuri

Ympärysmuuri on esilinnaa ympäröivä puolustusmuuri.

Porttitorni

Portti oli tyypillisesti linnan heikoin kohta ja sen puolustamiseksi rakennettiin usein oma torni tai esilinna.

Vallihauta

Vallihauta on puolustusrakennelmaksi tehty kaivanto. Kaivanato saattoi olla kuiva tai täytetty vedellä. Kaivannon tarkoitus oli estää hyökkäystornien lähestyminen sekä tunnelien kaivaminen muurien alle. Suuressa kuivassa ja syvässä vallihaudassa puolustaja saattoi saada sotilaallista etua vastahyökkäyksessä rynnäkköä vastaan esimerkiksi käyttämällä raskasta ratsuväkeä jalkaväkeä vastaan.

Muita tyypillisiä piirteitä

Sakaroidut muurit löytyivät usein ainakin ympärysmuureilta sekä porttitorneista. Sakaroinnilla tarkoitetaan yleisesti järjstelmää, jossa rakennuksen (muuri, torni ym. ) harjalla on ns. lyhyt muuri, jossa sakarat ja aukot vaihtelevat vuorotellen. Tämän tarkoitus on, sekä antaa suojaa puolustajille, että mahdollistaa aseiden käyttö hyökkääjää vastan. Ampuma-aukkoja voi olla sakaroissa tai muualla muurissa. Ampuma-aukon tarkoitus on suojata puolustavaa jousiampujaa pienentämällä osumalle alttiina olevaa pinta-alaa verrattuna tilanteeseen, jossa ampuja olisi näkyvissä sakaroinnin välissä. Muurin ylin osa voi ulottua heiman ulospäin jolloin mahdollistuu erilaisten esineiden ja nesteiden tiputtaminen suojasta suoraan muurin vierällä olevien hyökkääjien päälle. Olkakivien välisessä osassa on usein aukko josta voidaan pudottaa jotain muurin juurella olevien hyökkääjien päälle. Olkakivien ja kivisen puolustuskäytävän sijasta tällainen ulokkeellinen puolustuskäytävä voitiin rakentaa myös kokonaan tai osittain puusta.

Suomalaisia linnoja

Hämeen linna 1600-luvun lopulla. Keskuslinnaa ympäröivä sakaraharjainen ulompi kehämuuri on vielä lähellä keskiaikaista ulkoasuaan ja päälinnan tornit erottuvat selvästi, sillä ylintä kerrosta ei ole vielä lisätty. Suecia antiqua et hodierna

Alla olevat linnat ovat olleet käytössä keskiajalla ja niissä on laastilla muurattuja osia (Korsholman linnan rakennusmateriaalia ei tiedetä se on saattanut olla myös vain puu- ja maarakenteinen). Aikaisemmin käytöstä poistuneissa linnoissa on luonnollisesti ollut enemmän puu- ja maarakenteita kuin keskiajan lopulle käytössä olleissa. Näiden lisäksi tunnetaan lukuisia keskiaikaisia maavallein ja vallihaudoin varustettuja linnoja, sekä suuri määrä uudella ajalla kartanoina tunnettujen tilojen keskiajalla kivestä muurattuja perustuksia ja kellareita. Näistä moni, elleivät kaikki, on ollut linna yksinkertaisimmassa muodossaan - linnoitettu asumus (eng. Keep, Tower). Puolustuslaitteista ainakin vallihauta on vielä näkyvissä joissain tapauksissa. Alsnön säännössä vahvistettiin ratsupalvelusta suorittavien talonpoikien verovapaus. Veroista vapauttava ratsupalvelus voitiin suorittaa kuninkaalle, arkkipiispalle, piispoille sekä muille tärkeille, tyypillisesti läänityksiä saaneille, henkilöille. Varsinais-suomesta tiedetään, että ainakin Kuusiston linnan isännillä, Turun piispoilla, on ollut merkittävä ritareista (sotilasluokka, raskas ratsusotilas) muodostettu raskas ratsuväki. Rälssiin kuuluneet raskaassa ratsuväessä palvelleet suomalaiset hakivat harvoin kuninkaan myöntämää ritarin (aatelisarvo) aatelisarvoa, syytä tähän ei tiedetä. Ratsupalvelun suorittaminen oli niin suosittua että Ruotsissa alettiin rajoittaa rälssioikeuksien ja siten myös verovapauden saamista jo 1300-luvun lopulla.

• Grabbacka
• Hakastaron linna
• Hakoisten linna
• Hämeen linna
• Kastelholman linna
• Kokemäen linna
• Puolustustorni, Koroinen Suomen piispojen kirkon yhteydessä Koroisissa
• Korsholman linna
• Kuitian linna
• Kuusiston linna Turun piispojen linna.
• Käkisalmen linna
• Liinmaan linna
• Olavinlinna
• Raaseporin linna
• Sipoonlinna
• Sundholman linna
• Teinperin linna
• Turun linna
• Vanhalinna
• Viipurin linna

Tunnettuja ulkomaisia linnoja

• Bastilji, Pariisi, Ranska (tuhottiin vallankumouksen yhteydessä)
• Krak de Chevalier, Syyria
• Lontoon Tower, Lontoo, Englanti
• Malborkin linna, Malbork, Puola
• Toompean linna, Tallinna, Viro

Pieniä eri tyyppisiä linnoja (eng. Keep, Tower, Tower House)

• 
  Clackmannan Tower, Clackmannan, Clackmannanshire, Scotland. Valokuva: User:Otter
• 
  Castle Stalker, Loch Laich, Port Appin, Argyll, Scotland. Valokuva: Adamson
• 
  Invermark Castle in Glen Esk, Scotland. Valokuva: User:Nick
• 
  Hermitage Castle, Scottish Borders, Scotland. Valokuva: User:Postdlf
• 
  Spynie Palace, Elgin, Moray, Scotland. Valokuva: Bill Reid.
• 
  Bishop's Palace, Kirkwal, Orkney , Scotland. Valokuva: David Wyatt.
• 
  Stanely Castle, Paisley, Renfrewshire, Scotland. Valokuva: Viktor Neilson.

Katso myös

• Bastionijärjestelmä
• Linnavuori
• Palatsi

Aiheesta muualla

• http://www.muuka.com/finnishpumpkin/castles/castle_fi.html
• http://kotisivu.mtv3.fi/suomenhistoria/historia/linnat.htm
• http://koti.welho.com/rhurmal1/linnat2004/linnat.html
• http://www.castles.org/castles/ (englanniksi)
• Rakennusperintö.fi: Linnat
• Rakennusperintö.fi: Suomen keskiaikaiset kivilinnat