Horizon-luokan fregatti

Horizon-luokka
Ranskan merivoimien fregatti Forbin
Tekniset tiedot
Uppouma	6 600
Pituus	152,87 m
Leveys	20,3 m
Syväys	5,4 m
Koneteho	2 x 31 280 hv GE/Avio General Electric LM2500 kaasuturbiinia 2 x 5 875 hv SEMT Pielstick 12 PA6 STC diesel
Nopeus	29 solmua (54 km/h) kaasuturbiinein 18 solmua dieselkoneilla
Aseistus
Meritorjunta	8 × Exocet MM40 tai 8 × TESEO Mk-2/A (Italia) meritorjuntaohjusta 2 × Otobreda 76 mm konetykki (3 Italia) 2 × MU90 torpedoputkea 2 × SCLAR-H 2 × SLAT anty torpedojärjestelmä
Ilmatorjunta	2 × 20 mm modèle F2 tykkiä tai 2 × KBA Oerlikon 25/80 mm PAAMS (Principal Anti-Air Missile System): Sylver A50-laukaisualustassa 32 × Aster 30 tai 16 Aster 15 ohjusta
Infobox OK

Horizon-luokan fregatit (eli Horizon Common New Generation Frigate, CNGF) ovat italialais-ranskalaisen yhteishankkeen kehittämiä uuden sukupolven ilmatorjuntafregatteja. Alun perin hankkeeseen osallistui myös Iso-Britannia, mutta se vetäytyi siitä vuonna 1999 alustyypille asettamiensa teknisten vaatimusten poikettua muiden osallistujien asettamista vaatimuksista. Italiassa alusluokka on saanut nimen Orizzonte, ranskaksi ja englanniksi se on Horizon (suom. horisontti).

Tausta

Hanke käynnistyi vuonna 1992, sen jälkeen kun aiempi yritys luoda NATO-maiden yhteinen monikansallinen fregattityyppi NFR-90 oli päättynyt epäonnistumiseen 1990-luvun alussa. Uuden hankkeen tuloksena syntyi Horizon-luokan fregatin ohella uusi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä PAAMS (Principal Anti-Air Missile System). Uutta hanketta varjostavia ongelmia ilmeni lähes heti. Ranska tarvitsi ilmatorjunta-aluksen sen lentotukialusten suojaksi, mutta varustettuna ainoastaan keskimatkan ohjuksin, sillä lentotukialus lentokoneineen kykeni suojaamaan itseään etäältä. Myös Italian laivasto tarvitsee operoidessaan Välimeren suhteellisen rajatulla alueella vain rajoitettua kantamaa, sillä se kykenee suojaamaan aluksia mantereelle tukeutuvilla omilla hävittäjäkoneillaan. Hävittäjäkoneen lentoon esimerkiksi Välimeren poikki saattaa kulua vain kymmeniä minuutteja. Iso-Britannia sitä vastoin edellytti hankittavalta alustyypiltä että se kykenisi muodostamaan itsensä ja suojaamansa laivasto-osaston ylle vahvan suojavyöhykkeen pitkän kantaman ohjuksin.

Erimielisyyksiä aiheutti myös ilmatorjuntaohjusten laukaisuun käytettävän järjestelmän valinta, Ranska ja Italia suosivat ohjukset pystysuoraan laukaisevaa SYLVER (SYstème de Lancement VERtical) -järjestelmää, britit sen sijaan halusivat yhdysvaltalaisen Mk 41:n, jolla kyetään laukaisemaan myös Tomahawk -risteilyohjuksia. Asia ratkesi, kun PAAMS:in kehittäjät valitsivat järjestelmäksi SYLVER:in. Brittien irtaannuttua hankkeesta vuonna 1999, se valitsi PAAMS:in kehittämäänsä Tyypin 45 hävittäjää hyödyntäen Horizon-hankkeessa saatua kokemusta.

Alukset

Hanke jatkui italialais-ranskalaisena yhteistyönä ja ensimmäinen alus, ranskalainen Forbin laskettiin vesille maaliskuussa 2005. Sen sisaralus Chevalier Paul laskettiin vesille heinäkuussa 2006. Kaksi muutakin alusta oli suunnitteilla, mutta niiden sijasta hankitaan FREMM-monitoimifregatteja. Italian laivasto tilasi kaksi alusta, Andrea Doria ja Caio Duilio. Myös Italia kaavaili kahta muuta alusta, mutta sekin on vetäytynyt hankinnasta FREMM-luokan eduksi.

Lähteet

• Waters, Conrad: Modern European Air Defence Escorts: Different Solutions to a Common Problem. Conway's Warship, 2010, XXXII. vsk, s. 140-156. Lontoo: Conway Publishing. ISBN 978-1-84486-110-1. (englanniksi)