Veroparatiisi

Veroparatiisi, toiselta nimeltään verokeidas ja toisinaan myös veroetuvaltio, tarkoittaa aluetta, jossa on matala tai olematon verotusaste, alhainen säätely sekä usein myös tiukka pankkisalaisuus tai muita salassapitokäytäntöjä. Veroparatiiseihin siirretään rahoja verotuksen välttämiseksi.

OECDn mukaan veroparatiisin määrittää kolme keskeistä tekijää:^{lähde tarkemmin?}

1. Olemattomat tai vain nimelliset verot. Lisäksi alueet tarjoavat mahdollisuuden välttää veroja myös niille henkilöille, jotka eivät asu alueella.
2. Puutteellinen tietojen vaihto. Alueiden lait ja hallintokäytännöt tavallisesti salaavat liiketoiminnan tai ihmisten tiedot muilta veroviranomaisilta.
3. Avoimuuden puute. OECD:n mukaan lakeja pitäisi soveltaa avoimesti ja johdonmukaisesti. Jos yksi alue salaa tietoja, eivät muiden alueiden veroviranomaiset voi soveltaa lakejaan tehokkaasti tai reilusti.

Tyypillistä veroparatiiseille on myös se, että niiden tarjoamat edut on rajattu pääosin ulkomaisille sijoittajille.

Veroparatiiseja on maailmassa yhteensä eri arvioiden mukaan noin 70. Arvioita ovat tehneet muun muassa kansainvälinen valuuttarahasto, Tax Justice Network -järjestö sekä useat tutkijat. Veroparatiiseja ovat mm. Sveitsi, Luxemburg, Liechtenstein, Jersey, Belgia, Mansaari, Monaco, Guernsey, Itävalta, Andorra ja Brittiläiset Neitsytsaaret.

Veroparatiisitalouden laajuus

Tax Justice Network -järjestö on arvioinut, että yksin maailman rikkaimmat ihmiset ovat sijoittaneet veroparatiiseihin 11,5 tuhannen miljardin (biljoonan) dollarin edestä omaisuutta. Mukaan on laskettu ihmiset, joilla on yli miljoona dollaria helposti käteiseksi muutettavaa varallisuutta. Tästä summasta aiheutuvat veromenetykset nousisivat OECD-maiden keskimääräisellä veroasteella 255 miljardiin dollariin. Tutkija Raymond W. Baker on arvioinut, että kehitysmaista lähtee vuosittain 500-800 miljardin edestä laittomia rahasiirtoja, joista pääosa päätyy veroparatiiseihin. Summasta lähes puolet johtuu monikansallisten yritysten kehitysmaissa harjoittamasta veronkierrosta. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että yli puolet pankkien omaisuudesta on talletettu veroparatiiseihin.

Finanssikriisi 2008

Vuoden 2008 talouskriisin aiheuttaman hollantilaisen Fortis-pankin konkurssin yhteydessä paljastui pankilla olevan 700 veroparatiisiyhtiötä Caymansaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Panamassa ja Alankomaiden Antilleilla. Ongelmaluottoja oli siirretty eurooppalaisen rahamarkkinasäätelyn ja kuluttajasäätelyn ulottumattomiin.

Brittiläisen Northern Rock-pankin kansallistamisen yhteydessä selvisi että asuntoluottoja oli piilotettu mahdollisesti jopa 50 miljardia euroa Jerseylle Granite-nimiseen trustiin. Trustirahastot ovat varainhallintamuoto josta ei pidetä rekisteriä ja jotka ovat yhtiölainsäädännön ulkopuolella.

Sveitsi

Sveitsi on suurin maailman veroparatiiseista. Boston Consulting Group arvioi sen hallussa olevan 2 000 mrd. dollaria eli 27 % maailman ilmoittamattomista varoista. Sveitsiläisen lain mukaan pankkitietojen luovuttamiseksi rahojen hankintaan täytyy liittyä rikos. Sveitsin lain mukaan veronkierto ei ole rikos.

Yhdysvallat

Yhdysvaltojen senaatin valiokunta on tehnyt laajan raportin veronkierrosta Yhdysvalloissa, johon sisältyy muun muassa sveitsiläisen United Bank of Switzerland UBS:n, Liechtensteinin LGT-pankin ja kalifornialaisen kiinteistösijoittajan Igor Olenicoffin tapaus. UBS auttoi Olenicoffia kätkemään monimutkaisilla järjestelyillä 200 miljoonaa dollaria piiloon verottajalta.

Sveitsiläinen United Bank of Switzerland UBS on amerikkalaisten tarkkailussa. Marraskuussa 2008 Barack Obaman mukaan UBS auttaa amerikkalaisia verohuijauksissa.^{lähde tarkemmin?} USA:n viranomaisten mukaan UBS on avustanut amerikkalaisia veronkierrossa tarjoamalla nimettömiä talletustilejä vuosina 2000-2007.^{lähde tarkemmin?} UBS:n tileillä arvioidaan olevan 19 000 amerikkalaisen asiakkaan 20 mrd. dollarin omaisuus. Sveitsin lakien salassapitopykälät ovat auttaneet pankkia kätkemään myös sen omia lainvastaisia toimia Yhdysvalloissa. Subprime-kriisissä tappioita tehnyt UBS lopetti Sveitsin tiliensä markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2008.

Suomalaiset

Suomalaisilla yksityishenkilöillä on arviolta ainakin 450 miljoonan euron korkosijoitukset eurooppalaisissa veroparatiiseissa. Eniten yksityisten suomalaisten rahaa on Sveitsissä ja Luxemburgissa, kummassakin lähes 200 miljoonaa euroa. Kolmantena on Jersey: 22,3 miljoonaa ja Liechtensteinissa rahaa on 2,4 miljoonaa. Veroparatiiseissa on tämän lisäksi suomalaisten yhtiöiden ja säätiöiden talletuksia ja sijoituksia sekä yksityishenkilöiden arvopapereita, esimerkiksi osakkeita.

Suomalaiset saivat veroparatiiseista noin 8,9 miljoonan euron korkotulot vuonna 2006. Vaikkei tallettajien henkilöllisyydestä tai lukumäärästä ole tietoa, saatiin rahan määrä arvioitua koska EU:n säästödirektiivi toisaalta antaa 11 valtion salata tallettajiensa henkilöllisyyden, mutta velvoittaa valtiot siinä tapauksessa maksamaan lähdeveron tallettajan kotivaltioon. Talletusten määrä arvioitiin maksetun veron ja keskikoron perusteella.

Talletukset verokeitaissa ovat vähäiset verrattuna suomalaisten yksityishenkilöiden kaikkiin talletuksiin, joita oli vuonna 2006 noin 65 miljardin euron verran ja jotka tuottivat korkoa 1,35 mrd euroa. Valtiovarainministeriön projektipäällikkö Markku Hirvosen mukaan korkomenetykset eivät näytä kovin merkittäviltä, mutta kysymys siitä mitä nuo eurooppalaisissa verokeitaissa olevat varat ovat ja mistä ne ovat kertyneet on mielenkiintoinen.

Rahanpesuun liittyvää väitöskirjaa valmistelevan Matti Korhosen ja asiaa tutkineen tietokirjailija Matti Ylösen mukaan Nordealla on laajat veroparatiisiverkostot Jerseyssä, Luxemburgissa ja Liechtensteinissa. Rahanpesua ehkäisevä OECD:n Financial Action Task Force korosti lokakuussa 2008 Suomen raportissaan pankkien ja luottolaitosten vastuuta todellisten omistajasuhteiden, etävälittäjien ja poliittisten siteiden selvittämiseksi. Korhosen ja Ylösen mukaan Suomen hampaattomien rahanpesulakien vuoksi pankkien vastuu jää vähäiseksi, ja talouskriisin kestävä ratkaisu sekä julkistalouden vakaus edellyttäisivät veroparatiisiongelman ratkaisua. Korhonen ja Ylönen laskevat Merrill Lynchin tekemän sijoitusten keskimääräisen rahanpesuarvion ja Tilastokeskuksen omaisuuslukujen perusteella, että suomalaisilla voi olla veroparatiiseissa jopa 5,1 miljardia euroa, jonka arvioidun tuoton tulouttamaton pääomavero olisi 110 miljoonaa euroa.

Suomalaisten rahaa on myös Neitsytsaarilla, mikä paljastui huhtikuussa 2013, kun julki tuli yhdysvaltalaisen toimittajaryhmän tekemä tutkimus Neitsytsaarille omaisuuttaan tallentaneista.

Valvonta

Helsingin Sanomien mukaan OECD on kymmenen vuotta taistellut veroparatiiseja vastaan rahanpesun ja veronkierron estämiseksi. Sen myötä monet pienet valtiot ovat lupautuneet jakamaan tietoja. Yhteistyöstä on kieltäytynyt Andorra, Liechtenstein ja Monaco. Lehden mukaan Andorra näyttää haluavan pois mustalta listalta. Vuonna 2002 arvioitiin, että saksalaisten omaisuutta olisi piilossa läheisissä veroparatiiseissa 300 miljardia euroa. Angela Merkel vaati Liechtensteinia avaamaan ripeästi maan pankkisalaisuutta helmikuussa 2008 Saksan suurimman veropetosskandaalin paljastuttua. Entinen liechtensteinilaisen LGT-pankin työntekijä myi varastamansa tiedot 4 miljoonalla eurolla Saksan tiedustelupalvelulle. Tiedoissa oli 1 400 nimeä, joista 600 saksalaisia ja lisäksi säätiöiden edunsaajia 4 527 henkeä. Finanssipalveluiden osuus on 30 % maan kansantuotteesta (16 pankkia ja 1 500 finanssipalveluita tarjoavaa yritystä).

Liechtenstein on luvannut tehdä jatkossa enemmän yhteistyötä ulkomaisten veropakoilijoiden paljastamiseksi luovuttamalla joitakin tietoja viranomaisille.

Taantuma (2008–2009) seurauksena hallitukset haluavat useissa maissa parantaa kansainvälisen talouden sääntelyä vuonna 2009. Barack Obama ajoi senaattorina verokeitaiden vastaista lakia. Ranska ja Saksa painostivat verokeidasvaltioita luopumaan pankkisalaisuudesta ja ehdottivat tarvittaessa sanktioita maaliskuussa 2009. OECD:lla on suositukset tiedonvaihdosta veroasioissa ja se pitää listaa valtioista, jotka eivät niitä noudata. Listalla ovat Monaco, Andorra ja Liechtenstein, mutta listaa päivitetään huhtikuussa 2009. Pankkisalaisuudesta moitittuihin maihin sisältyvät Luxemburg, Belgia, Itävalta ja Sveitsi. Maaliskuussa 2009 nämä maat lupasivat antaa tapauskohtaisesti tietoja konkreettisten todisteiden perusteella pyydettäessä. Suomen verohallituksen ylitarkastaja piti avoimuuslupausta lähinnä huvittavana, koska tietoja luvattiin vain veronkiertoepäilyn perusteella. Joidenkin mielestä se tukee veronkiertoa tehokkaan valvonnan ja ehkäisyn sijaan. Mustat aukot, kuten verokeitaat, rapauttavat taloutta ja ne vauhdittivat ja syvensivät talouskriisiä vuosina 2008-2009. Maailmanpankin mukaan valtiot menettävät verotuloja verokeitaiden vuoksi vuosittain 350-500 mrd. euroa.

Kirjallisuutta

• Shaxson, Nicholas: Aarresaaret: Miehet jotka ryöstivät maailman. (Treasure islands: Tax havens and the men who stole the world, 2011.) Suomentaja: Henri Purje. Helsinki: Into-Kustannus, 2011. ISBN 978-952-264-078-9.

• Deneault, Alain: Offshore: tax havens and the rule of global crime. New York: The New Press, 2011. ISBN 978-1-59558-648-3.

• Ylönen, Matti: Veroparatiisit: 20 ratkaisua varjotalouteen. Helsinki: Like / Into, 2008. ISBN 978-952-01-0264-7.

Aiheesta muualla

• IMF:n sivu veroparatiiseista (englanniksi)