Rynnäkkö (sodankäynti)

Ensimmäinen maailmansota: ranskalaiset sotilaat käyvät pistimet tanassa rynnäkköön.

Rynnäkkö on sotilasjoukon (yleensä ryhmän tai joukkueen) etenemismuoto jossa joukko etenee juosten vihollisen asemaan. Rynnäkköetäisyys on enintään 50 metriä. Rynnäkössä siksi, että sotilaat etenevät seisten, koituu yleensä hyökkääjälle suuria tappiota, mutta ylivoiman ja nopeuden ansiosta on mahdollista, että myös puolustaja häviää rynnäkön siksi, että hyökkääjiä, joista osa säilyy elävinä tai haavoittumattomina, ehtii puolustusasemaan niin paljon.

Puolustajan etu on pyrkiä estämään hyökkääjän pääsy rynnäkköetäisyydelle. Tämä voidaan viime kädessä torjua jo ennen puolustajan omia aseita muun muassa epäsuoralla tulella ampumalla puolustuslinjan eteen mahdollisesti etukäteen selvitettyjä pistemaaleja tai ääri tapauksessa kevyt torjunta tai raskas torjunta.

Rynnäkkö historiallisessa sodankäynnissä

Rynnäkkö oli tärkein sotajoukon hyökkäysmuoto esihistoriallisista ajoista aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Tällöin teknisesti kehittyneet aseet (tärkeimpänä konekivääri) aiheuttivat valtavia tappioita hyökkäväässä joukossa.

Rynnäkkö nykyaikaisessa sodankäynnissä

Yleensä rynnäkkö suoritetaan pistimet kiinnitettyinä käyttäen henkilökohtaista aseistusta sekä käsikranaatteja. Mikäli rynnäkkö ei aiheuta vihollisjoukon pakenemista siirrytään lähitaisteluun. Taistelutilanteissa rynnäkkö on etenemismuotona suhteellisen harvinainen mutta yhdysvaltalaisen elokuvaviihteen popularisoimana suhteellisen tunnettu. Rynnäkköä ei yleensä suoriteta vihollisen linnoitettua tai vahvistettua puolustusasemaa kohtaan, koska tappioista tulee äärimmäisen suuret.

Poliisit saattavat tehdä rynnäkön muun muassa panttivankitilanteessa. Rynnäkkö on usein jo viimeinen vaihtoehto. Sitä ennen käytetään muun muassa kyynelkaasua. Rynnäkön hoitaa tavallisesti poliisin erikoisyksiköt tai jopa armeijan eliittisotilaat.

Katso myös

• Rynnäkkökivääri