Ero sivun ”Hanna Taini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Hanna Taini''' (oikea nimi '''Hanna Schlimovitsch''', avionimi '''Hanna Lefko'''; [[24. kesäkuuta]] [[1911]] [[Helsinki]] – [[30. tammikuuta]] [[1996]] Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia suomalaisia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on [[Valentin Vaala]]n ohjaamia. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa ''[[Siltalan pehtoori]]''.<ref>http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/105/hanna-taini-lefko</ref> Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli [[Ruotsalainen Teatteri]].
'''Hanna Taini''' (oikea nimi '''Hanna Schlimovitsch''', avionimi '''Hanna Lefko'''; [[24. kesäkuuta]] [[1911]] [[Helsinki]] – [[30. tammikuuta]] [[1996]] Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia suomalaisia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on [[Valentin Vaala]]n ohjaamia. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa ''[[Siltalan pehtoori]]''.<ref>[http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/105/hanna-taini-lefko Hanna Tainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]</ref> Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli [[Ruotsalainen Teatteri]].


==Elämä ja ura==
==Elämä ja ura==

Versio 2. tammikuuta 2013 kello 16.03

Hanna Taini (oikea nimi Hanna Schlimovitsch, avionimi Hanna Lefko; 24. kesäkuuta 1911 Helsinki – 30. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia suomalaisia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on Valentin Vaalan ohjaamia. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa Siltalan pehtoori.[1] Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli Ruotsalainen Teatteri.

Elämä ja ura

Perhetausta

Hanna Taini syntyi suomenruotsalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat Nachum Mendel Schlimowitsch (1873–1924) ja Rebecka Schlimowitsch (1879–1921). Hänen sisaruksiaan olivat Ester (1903–1953), Jakob (1906–1996) ja Bernard (1907–1988). Lisäksi oli neljäs sisar.[2] Äiti Rebecka kuoli nelikymppisenä Hannan ollessa vain kymmenvuotias, ja isä parisen vuotta myöhemmin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen sisarusparvi päätti vakaasti pysytellä yhdessä, eikä suostunut viranomaispainostukseen, jolla heidät pyrittiin sijoittamaan eri perheisiin. Hanna Tainin veli Jakob "Jack" Schlimovitsch (kesäkuusta 1939 alkaen Kamras) työskenteli elokuva-alalla, kuten myös veljenpoika Freddy Kamras (1944–2004[3]).

Näyttelijän ura

Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena, mutta vanhemmat sisarukset eivät halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä. Tainin elokuvaura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1929 Valentin Vaalan mykkäfilmissä Mustalaishurmaaja. Elokuvan toinen kuvaaja, insinööri Heikki Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden jo pari vuotta aiemmin Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulun näytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen. Mustalaishurmaajassa Taini näytteli Akrisia ja lumosi kriitikot. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa Laveata tietä. Samana vuonna hän tulkitsi Sabinan osan äänielokuvassa Jääkärin morsian. Kriitikot kehuivat hänen näyttelijänkykyjään ja ulkoisia avujaan.[4]

Hanna Tainin uran merkkipaalu oli marraskuussa 1934 ensi-iltansa saanut Siltalan pehtoori. Taini näytteli elokuvan naispääosan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Miesvastanäyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli Jalmari Rinne. Risto Orkon ohjaama kartanokomedia oli yleisömenestys: lähes miljoona katsojaa. Tainista tuli elokuvayleisön suosikki, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi.[5]

Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eeva-lehden kannessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: "Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan."

Hanna Taini jatkoi opiskeluaan Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen mainekkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidelbergin Käthie ja Casanovan keisarinna Maria Theresia.

Siltalan pehtoorin jälkeen Tainin elokuvauralla seurasi tauko. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan draama Ja alla oli tulinen järvi, jossa Taini näytteli Elma Lumian roolin. Maaliskuussa 1938 näki päivänvalon Karmankolon kuningas; siinä Taini näytteli Elisa Rosengreniä. Molemmat suoritukset saivat tylyn vastaanoton kriitikoilta.[6]

Kun Taini sai pääosan elokuvassa Vihreä kulta vuonna 1939, lehdistö toivotti hänet ylistävin äänenpainoin tervetulleeksi takaisin elokuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailmannaiseksi, Grand Dameksi, jollaista suomalainen elokuva tarvitsi. Taini selvisi osastaan Kristine Bergmanina miten kuten ja kriitikot nostivat jälleen esiin hänen "veistoksellisen kauneutensa".

Talvisodan aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä Kokkolaan. Lisäksi hän vieraili Tukholmassa Vihreän kullan Ruotsin ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runonlausuntaesityksiä.[7]

Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Taini teki onnistuneen sivuosan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elokuvatehtävien hienostorouva-asetelmia.[8] Taini päätti valkokangasuransa kolmikymppisenä, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii. Vuonna 1943 Taini oli mukana elokuvassa Ballaadi, jossa hänellä oli sivuosa Aurora Karamzinina. Elokuvaa lyhennettiin leikkausvaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elokuvatyöt ja poistua julkisuudesta. Taini esiintyi filmiuransa aikana kaikkiaan 10 elokuvassa. Tulevina vuosikymmeninä hänen julkiset esiintymisensä rajoittuivat esiintymisiin hyväntekeväisyysgaaloissa ja novellien lukemiseen radiossa. Lehtihaastatteluja hän antoi silloin tällöin.[9]

Taiteilijan uransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli parikymmentä vuotta eräässä hattuliikkeessä Helsingin Aleksanterinkadulla. Seniorivuosinaan hän opetti puhetekniikkaa ja järjesti ruotsinkielen keskustelutunteja. Hän pyrki opettamaan tyylipuhdasta ruotsia ja piti riikinruotsia osin jopa rappeutuneena.[10]

Yksityiselämä

Toukokuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies Josef Lefkon (1904–2001) kanssa. Vuonna 1935 pariskunnalle syntyi tytär Harriette, joka myöhemmin tuli tunnetuksi televisiokuuluttaja Harriette Wredenä. Myöhemmin perheeseen syntyivät tyttäret Marina ja Claire.[11]

Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana 30. tammikuuta 1996. Hänet on haudattu Helsingin juutalaiselle hautausmaalle.

Filmografia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Hanna Tainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  2. ↑ http://www.amitys.com/webtrees/individual.php?pid=I8203&ged=Gedcom.ged
  3. ↑ http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1041/freddy-kamras
  4. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 26–28
  5. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 29 ja 31
  6. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 33 ja 34
  7. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 37 ja 38
  8. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 38 ja 39
  9. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivut 40 ja 41
  10. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivu 43
  11. ↑ Ihanat naiset kankaalla, sivu 41

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanna_Taini&oldid=12525755”