Ero sivun ”Lehtohepokatti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
IA (keskustelu | muokkaukset) lis. |
p {{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
|||
{{Taksonomia/eläimet |
{{Taksonomia/eläimet |
||
| nimi = Lehtohepokatti |
| nimi = Lehtohepokatti |
||
Versio 28. marraskuuta 2012 kello 14.21
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi. Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Lehtohepokatti | |
|---|---|
 naaras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Suorasiipiset Orthoptera |
| Alalahko: | Ensifera |
| Yläheimo: | Tettigonioidea |
| Heimo: | Hepokatit Tettigoniidae |
| Suku: | Tettigonia |
| Laji: | viridissima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tettigonia viridissima |
|
| Katso myös | |
Lehtohepokatti (Tettigonia viridissima) on hepokatteihin kuuluva hyönteislaji.
Koko ja ulkonäkö
Lehtohepokatti on väriltään vaalean vihreä ja jokseenkin yksivärinen ilman mainittavaa kirjailua. Selkäpuolella on ruskea pitkittäisjuova. Siivet ovat kapeat ja ulottuvat aikuisella yksilöllä huomattavasti takaraajojen polvia pitemmälle. Myös takaruumis on selvästi siipiä lyhyempi, joskin naaraan miekkamainen, hieman alaspäin kaartuva munanasetin saattaa yltää lähes siivenkärkien tasalle. Takaruumiin kärjen perälisäkkeistä ylemmät ovat alempia pidemmät. Tuntosarvet ovat siimamaiset ja pitkät. Koiraan pituus on 25–34 mm, naaraan 26–37 mm.[1][2]
Samannäköinen laji on etenkin idänhepokatti, mutta joskus myös niittyhepokatti.
Levinneisyys
Lajin levinneisyysalue Suomessa käsittää lounaissaariston ja Ahvenanmaan sekä eteläisen rannikkoalueen suurin piirtein Espoosta Uuteenkaupunkiin. Etelärannikon saarilla lajia tavataan ainakin Pyhtäälle[3] asti. Sitä tavataan laajalti myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Idässä levinneisyysalue jatkuu Keski-Aasiaan ja Siperiaan asti.[1]
Elinympäristö ja elintavat
Lehtohepokatti viihtyy niityillä, pensaikoissa, lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Etenkin koiraat kiipeävät mielellään korkealle lehtipuuhun tai pensaaseen. Vaikka lajilta tunnetaan harvinaisia lentäviä parvia, se ei lennä mielellään vaan siirtyy jopa puusta toiseen kävellen. Lentäessään hepokatti siirtyy yleensä vain pieniä matkoja. Kovaäänisestä sirityksestään huolimatta yksilöitä voi olla vaikeaa löytää niiden hyvin toimivan suojavärin vuoksi. Häirittynä hepokatti lopettaa sirityksen ja kääntyy oksan ympäri pysytellen poissa häiritsijän näkyviltä. Laji on kaikkiruokainen ja syö sekä kasveja että muita hyönteisiä.[1]
Hepokattien sirityksen voimakkuudessa ja äänensävyssä on huomattavia yksilöllisiä eroja. Lajin soidinääntä kuullaan pääasiassa iltapäivästä keskiyöhön heinäkuun puolivälistä syyskuuhun.[1] Soidinääni on tyypillisesti noin kymmenen sekuntia kestävä yhtäjaksoinen siritys joka voi kuulua jopa 100 metrin päähän.
Naaras munii munat maaperään, jossa ne talvehtivat.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d Sami Karjalainen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Tammi 2009. ISBN 978-951-31-4483-8 s. 67-70
- ↑ a b http://www.orthoptera.org.uk/account.aspx?ID=10
- ↑ Lehtohepokatteja nähty myös Miehikkälässä ja Kaunissaaressa Kymen Sanomat. Viitattu 5.9.2012.
Aiheesta muualla
- ZipcodeZoo: Tettigonia viridissima (englanniksi)