Ero sivun ”Äänitaide” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
määr, johd, viite vo, wl |
|||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
==Äänitaide nykytaiteena== |
==Äänitaide nykytaiteena== |
||
[[Nykytaide| |
[[Nykytaide|Nykytaiteessa]] äänitaiteen keskeisellä sijalla ovat erilaiset [[Ääni|ääneen]], [[Kuuloaisti|kuulemiseen]] ja kuuntelemiseen liittyvät kysymyksenasettelut. Äänitaide on perusluonteeltaan poikkitaiteellista ja [[mediataide]]tta – äänitysteknologian kehityksellä on ollut merkittävä osuus äänitaiteen kehityksessä. |
||
Äänitaide pohtii [[akustiikka]]an, [[psykoakustiikka]]an, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä kuten sitä, minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä [[melu]] oikeastaan on. Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia [[installaatio]]ita tai veistoksia. [[Radiotaide]] erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäkseen. [[Kokeellinen musiikki]] tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitaiteilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan. |
Äänitaide pohtii [[akustiikka]]an, [[psykoakustiikka]]an, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä kuten sitä, minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä [[melu]] oikeastaan on. Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia [[installaatio]]ita tai veistoksia. [[Radiotaide]] erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäkseen. [[Kokeellinen musiikki]] tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitaiteilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan. |
||
Versio 5. joulukuuta 2011 kello 01.29
Äänitaide on taidetta äänestä, käyttäen ääntä sekä sen mediumina, että aiheena. Äänitaide sai alkunsa futuristi Luigi Russolon varhaisista keksinnöistä, joissa hän vuosina 1913-1930 rakensi äänikoneita, jotka toistivat teollisen aikakauden kalketta ja sodankäynnin jyrinää. Varhaista äänitaidetta olivat myös samanaikaiset dadan ja surrealistien kokeilut.
Marcel Duchampin sävellys Erratum Musical koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, joka oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin John Cagen sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen 4,33, joka oli neljä minuuttia, 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).
1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten Bill Fontana käyttivät kineettisiä veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillän olevia tiloja.
Digitaalisen teknologian myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda visuaalisia kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, sensoreiden ja ääniaktivointien avulla. Esimerkiksi Lem Finersin teoksessa Longplayer ääntä voidaan laajentaa niin, että se resonoi tuhat vuotta.[1]
Äänitaide nykytaiteena
Nykytaiteessa äänitaiteen keskeisellä sijalla ovat erilaiset ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymyksenasettelut. Äänitaide on perusluonteeltaan poikkitaiteellista ja mediataidetta – äänitysteknologian kehityksellä on ollut merkittävä osuus äänitaiteen kehityksessä.
Äänitaide pohtii akustiikkaan, psykoakustiikkaan, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä kuten sitä, minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä melu oikeastaan on. Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia installaatioita tai veistoksia. Radiotaide erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäkseen. Kokeellinen musiikki tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitaiteilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan.
Äänitaiteen edelläkävijöiksi luetaan erityisesti italialaiset futuristit kuten Luigi Russolo ja Filippo Tommaso Marinetti sekä dadaistien ja surrealistien ääniteokset. Varhaisiin äänitaiteen tekijöihin luetaan myös Tristan Tzara ja Kurt Schwitters.
Euroopassa erityisesti Berliini tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä Singuhr hörgalerie, joka on vuodesta 1996 lähtien esitellyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa sijaitsevassa galleriatilassa. Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova museossa 10.9.-30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävää taiteilijaa. Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut Simo Alitalo, joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista.
Alitalon ja äänitaiteilija Nigel Helyerin installaatio ”Transit of Venus” oli esillä Kiasmassa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä Kluuvin galleriassa 2008.
Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Suomen Akustisen Ekologian Seura järjesti Turussa kuuntelemiseen ja äänitaiteeseen liittyvien taidetapahtumien kokonaisuuden nimeltä "Turku kuuntelee", jonka taiteellisesta suunnittelusta Alitalo vastasi.
-
Harry Bertoia, Textured Screen, 1954 -
Panopticon: The Singing Ringing Tree -
The Blackpool High Tide Organ -
The Cristal Baschet -
Yuri Landman, Moodswinger, 2006 -
2 electrocardiophones & electroencephalophone -
Bašić's sea organ
Lähteet
- What is Sound Art? by N.B. Aldrich, August, 2003.
- GUARDIAN: Prick up your ears, Stephen Poole on sound art Saturday November 17, 2001
- Aesthetical Issues of Sound Art by Paul Panhuysen, 2000
- The Art of Noise by David Toop, Tate Online, Issue 3, Spring 2005
- Singuhr hörgalerie
- Helsingin Sanomat: Akustisia muotoja tilassa ja ajassa. Timo Valjakka, 2008
- [1]