Ero sivun ”Yrjö VI” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti: es:Jorge VI del Reino Unido on hyvä artikkeli |
viite |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
| allekirjoitus = |
| allekirjoitus = |
||
}} |
}} |
||
'''Yrjö VI''' ({{k-en|George VI}}, syntymänimeltään ''Albert Frederick Arthur George Windsor''; [[14. joulukuuta]] [[1895]] – [[6. helmikuuta]] [[1952]]) oli kolmas brittiläinen [[monarkki]] Windsorin suvusta. Hän hallitsi [[11. joulukuuta]] [[1936]] – [[6. helmikuuta]] [[1952]]. Yrjö VI oli paitsi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja merentakaisten dominioiden hallitsija, myös viimeinen Intian keisari vuoteen 1947, viimeinen Irlannin kuningas vuoteen 1949 ja viimeinen Pakistanin kuningas vuoteen 1952. Yrjö VI nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä [[Edvard VIII|Edvard VIII:n]] luovuttua kruunusta. Hän oli tunnetuin keulakuva Ison-Britannian taistelussa toisessa maailmansodassa natsismia vastaan. |
'''Yrjö VI''' ({{k-en|George VI}}, syntymänimeltään ''Albert Frederick Arthur George Windsor''; [[14. joulukuuta]] [[1895]] – [[6. helmikuuta]] [[1952]]) oli kolmas brittiläinen [[monarkki]] Windsorin suvusta. Hän hallitsi [[11. joulukuuta]] [[1936]] – [[6. helmikuuta]] [[1952]]. Yrjö VI oli paitsi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja merentakaisten dominioiden hallitsija, myös viimeinen Intian keisari vuoteen 1947, viimeinen Irlannin kuningas vuoteen 1949 ja viimeinen Pakistanin kuningas vuoteen 1952. Yrjö VI nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä [[Edvard VIII|Edvard VIII:n]] luovuttua kruunusta. Hän oli tunnetuin keulakuva Ison-Britannian taistelussa toisessa maailmansodassa natsismia vastaan.<ref name="ROYAL">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.royal.gov.uk/HistoryoftheMonarchy/KingsandQueensoftheUnitedKingdom/TheHouseofWindsor/GeorgeVI.aspx | Nimeke = George VI (r.1936-1952) | Julkaisu = The Official Website of The British Monarchy | Julkaisija = The Royal Household | Ajankohta = 2010/11 | Viitattu = 26.8.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
==Elämäkerta== |
==Elämäkerta== |
||
| Rivi 43: | Rivi 43: | ||
Vuonna 1939 kuningaspari vieraili [[Kanada]]ssa ja Yhdysvalloissa ensimmäisinä hallitsevina brittimonarkkeina. Kun sota syttyi Yrjö VI ja kuningatar Elisabet päättivät jäädä Lontooseen, eivätkä paenneet Kanadaan, kuten suositeltiin. Virallisesti he asuivat koko ajan Buckinghamin palatsissa, mutta pakenivat pommituksia [[Windsorin linna]]an, jossa heidän lapsensa olivat koko sodan ajan. Eräässä pommituksessa myös Buckinghamin palatsi sai osuman, ja muun muassa palatsin kappeli tuhoutui täysin. |
Vuonna 1939 kuningaspari vieraili [[Kanada]]ssa ja Yhdysvalloissa ensimmäisinä hallitsevina brittimonarkkeina. Kun sota syttyi Yrjö VI ja kuningatar Elisabet päättivät jäädä Lontooseen, eivätkä paenneet Kanadaan, kuten suositeltiin. Virallisesti he asuivat koko ajan Buckinghamin palatsissa, mutta pakenivat pommituksia [[Windsorin linna]]an, jossa heidän lapsensa olivat koko sodan ajan. Eräässä pommituksessa myös Buckinghamin palatsi sai osuman, ja muun muassa palatsin kappeli tuhoutui täysin. |
||
Hänen kautensa aikana myös [[brittiläinen imperiumi]] mureni. [[Intia]]sta tuli ensimmäisenä itsenäinen [[dominio]]. |
|||
Yrjö VI piti Intian keisarin arvonimeä Intian tasavallaksi julistamiseen asti [[1950]]. Irlannin parlamentti, [[Oireachtas]] Éireann, sääti 1948 lain, joka 18. huhtikuuta voimaan tullessaan muutti Irlannin [[valtiomuoto|valtiomuodon]] tasavallaksi. Intian päätös 1950 tunnustaa Yrjö VI [[kansainyhteisö]]n pääksi lisäsi tämän arvonimen kuninkaallisiin arvonimiin. |
Yrjö VI piti Intian keisarin arvonimeä Intian tasavallaksi julistamiseen asti [[1950]]. Irlannin parlamentti, [[Oireachtas]] Éireann, sääti 1948 lain, joka 18. huhtikuuta voimaan tullessaan muutti Irlannin [[valtiomuoto|valtiomuodon]] tasavallaksi. Intian päätös 1950 tunnustaa Yrjö VI [[kansainyhteisö]]n pääksi lisäsi tämän arvonimen kuninkaallisiin arvonimiin. |
||
Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni. Tupakoinnista oli seurannut keuhkosyöpä. |
|||
Yrjö VI kuoli 6. helmikuuta 1952 ja haudattiin 15. helmikuuta Pyhän Yrjänän kappeliin Windsorin linnassa. |
Yrjö VI kuoli 6. helmikuuta 1952 ja haudattiin 15. helmikuuta Pyhän Yrjänän kappeliin Windsorin linnassa.<ref name="ROYAL"/> |
||
== Lähteet == |
|||
{{Viitteet}} |
|||
{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[Luettelo Ison-Britannian kuninkaista|Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas]] |
{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[Luettelo Ison-Britannian kuninkaista|Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas]] |
||
Versio 26. elokuuta 2011 kello 18.27
| Yrjö VI | |
|---|---|
[[Tiedosto:.jpg) |250px|]] |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas | |
| Edeltäjä | Edvard VIII |
| Seuraaja | Elisabet II |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1895 Sandringham, Norfolk, Englanti |
| Kuollut | 6. helmikuuta 1952 (56 vuotta) Sandringham, Norfolk, Englanti |
| Arvonimi | Majesteetti, Hänen Kuninkaallinen korkeutensa ja Hänen korkeutensa |
| Puoliso | Elizabeth Bowes-Lyon |
| Tiedot | |
| Uskonto | anglikaani |
 Nimikirjoitus |
|
Yrjö VI (engl. George VI, syntymänimeltään Albert Frederick Arthur George Windsor; 14. joulukuuta 1895 – 6. helmikuuta 1952) oli kolmas brittiläinen monarkki Windsorin suvusta. Hän hallitsi 11. joulukuuta 1936 – 6. helmikuuta 1952. Yrjö VI oli paitsi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja merentakaisten dominioiden hallitsija, myös viimeinen Intian keisari vuoteen 1947, viimeinen Irlannin kuningas vuoteen 1949 ja viimeinen Pakistanin kuningas vuoteen 1952. Yrjö VI nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta. Hän oli tunnetuin keulakuva Ison-Britannian taistelussa toisessa maailmansodassa natsismia vastaan.[1]
Elämäkerta
Yrjö VI syntyi York Cottagessa, Norfolkissa. Hänen isänsä oli prinssi George, Yorkin herttua (myöhemmin Yrjö V) ja äitinsä Yorkin herttuatar, myöhemmin kuningatar Mary.
Albert oli lapsena sairaalloinen ja hänet jätettiin usein kuninkaallisen lastenhoitajan hoiviin. Hän kärsi vakavasta änkytyksestä, joka todennäköisesti oli saanut alkunsa siitä että hänet oli lapsena pakotettu oikeakätiseksi. Puheterapian avulla hän sai änkytyksensä vähenemään siedettäväksi vuoteen 1927 mennessä, mutta jatkoi terapiaa loppuelämänsä.
Vuonna 1909 Albert liittyi kuninkaalliseen laivastoon kadetiksi. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana, ja osallistui Skagerrakin taisteluun HMS Collingwoodilla. Vuonna 1917 hän liittyi kuninkaallisiin ilmavoimiin, muttei enää osallistunut taisteluihin.
Vuonna 1920 Albert sai Yorkin herttuan, Invernessin jaarlin ja Killarneyn paronin arvonimet ja alkoi edustaa isäänsä kuninkaallisissa velvollisuuksissa.
Hän nai lady Elizabeth Bowes-Lyonin 26. huhtikuuta 1923 Westminster Abbeyssa. Juuri perustettu radioyhtiö BBC olisi halunnut nauhoittaa ja lähettää tilaisuuden, mutta tuomiokapitulin mielestä avioliittoon vihkiminen ei sopinut radio-ohjelmaksi. Lady Elizabethista tuli avioiduttuaan Yorkin herttuatar. Pariskunta sai kaksi lasta, jotka olivat Elizabeth eli tuleva kuningatar Elisabet II (s. 1926) ja prinsessa Margaret (1930–2002).
Kuninkaaksi
Kuningas Yrjö V kuoli 20. tammikuuta 1936 ja Albertin veli, prinssi Edward nousi valtaistuimelle ottaen nimen Edvard VIII. Hän oli naimaton, joten Albert oli seuraavana perintöjärjestyksessä. Edvard VIII kuitenkin luopui kruunusta 11. joulukuuta 1936 mennäkseen naimisiin eronneen Wallis Warfield Simpsonin kanssa. Albertista tuli nyt vasten tahtoaan kuningas, ja hänen sanotaan itkeneen tuntikausia äitinsä kuningatar Maryn luona kuultuaan veljensä päätöksestä.
Albert otti hallitsijanimekseen Yrjö VI, minkä avulla hän halusi osoittaa huolehtivansa kuningashuoneen perinteistä ja jatkuvuudesta.
Yrjö VI:n kruunaus tapahtui 12. toukokuuta 1937. Toisen maailmansodan alla kuningaspari otti aluksi sovittelevan asenteen Hitleriä kohtaan ja tuki Neville Chamberlainia hänen palattuaan neuvottelemasta Münchenin sopimusta 1938. Chamberlainin esiintyminen yhdessä kuningasparin kanssa Buckinghamin palatsin parvekkeellä raivostutti myöntyväisyyslinjan vastustajat, mukaan lukien Winston Churchillin.
Vuonna 1939 kuningaspari vieraili Kanadassa ja Yhdysvalloissa ensimmäisinä hallitsevina brittimonarkkeina. Kun sota syttyi Yrjö VI ja kuningatar Elisabet päättivät jäädä Lontooseen, eivätkä paenneet Kanadaan, kuten suositeltiin. Virallisesti he asuivat koko ajan Buckinghamin palatsissa, mutta pakenivat pommituksia Windsorin linnaan, jossa heidän lapsensa olivat koko sodan ajan. Eräässä pommituksessa myös Buckinghamin palatsi sai osuman, ja muun muassa palatsin kappeli tuhoutui täysin.
Hänen kautensa aikana myös brittiläinen imperiumi mureni. Intiasta tuli ensimmäisenä itsenäinen dominio. Yrjö VI piti Intian keisarin arvonimeä Intian tasavallaksi julistamiseen asti 1950. Irlannin parlamentti, Oireachtas Éireann, sääti 1948 lain, joka 18. huhtikuuta voimaan tullessaan muutti Irlannin valtiomuodon tasavallaksi. Intian päätös 1950 tunnustaa Yrjö VI kansainyhteisön pääksi lisäsi tämän arvonimen kuninkaallisiin arvonimiin.
Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni. Tupakoinnista oli seurannut keuhkosyöpä. Yrjö VI kuoli 6. helmikuuta 1952 ja haudattiin 15. helmikuuta Pyhän Yrjänän kappeliin Windsorin linnassa.[1]
Lähteet
- ↑ a b George VI (r.1936-1952) The Official Website of The British Monarchy. 2010/11. The Royal Household. Viitattu 26.8.2011. (englanniksi)
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Edvard VIII |
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1936–1952 |
Seuraaja: Elisabet II |