Tämä on lupaava artikkeli.

Kansainvälinen jalkapalloliitto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. lokakuuta 2010 kello 22.15 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo kansainvälisestä urheilujärjestöstä. Videopeleistä kertoo artikkeli FIFA (pelisarja).
Fédération Internationale de Football Association
Tiedosto:FIFA.svg
Perustettu 21. toukokuuta 1904
Tyyppi jalkapallon kattojärjestö
Päämaja Zürich, Sveitsi
Jäsenet 208 kansallista jalkapalloliittoa
Puheenjohtaja Sepp Blatter
Aiheesta muualla
www.fifa.com

FIFA (ransk. Fédération Internationale de Football Association) on kansainvälinen jalkapallon kattojärjestö. Se hallinnoi myös futsalia ja beachfutista. FIFA toimii kattojärjestönä 208 jäsenjärjestölle ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa lajin kehittäminen ja maailmanmestaruuskilpailujen järjestäminen.

FIFA perustettiin Pariisissa 21. toukokuuta 1904. Nykyisin sen päämaja sijaitsee Zürichissä Sveitsissä. Fifan puheenjohtajana on toiminut vuodesta 1998 lähtien Sepp Blatter.

Historia

Perustaminen

Ajatus kansainvälisen jalkapalloliiton perustamisesta kehittyi Euroopassa 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Tärkeimpinä henkilöinä uuden liiton perustamiseksi toimivat alankomaalainen Carl Anton Wilhelm Hirschman ja ranskalainen Robert Guérin. Alankomaiden jalkapalloliiton puheenjohtajana toiminut Hirschman ehdotti liiton perustamista Englannin jalkapalloliitolle, mutta hänen ehdotuksensa ei edistynyt. Kun kävi selväksi ettei Englanti osallistuisi perustamiseen, Guérin kutsui kokoon Fifan perustavan kokouksen. Kokous pidettiin Pariisissa 21. toukokuuta 1904. Perustamiskirjan allekirjoittivat Ranskan, Belgian, Tanskan, Alankomaiden, Ruotsin ja Sveitsin liitot sekä Espanjaa edustanut Madrid FC. Lisäksi Saksan jalkapalloliitto liittyi mukaan perustamispäivänä.[1]

Perustamisen yhteydessä liitolle laadittiin sen ensimmäiset säädökset. Niissä määrättiin muun muassa että vain Fifaan kuuluvat liitot tunnustetaan, seurat ja pelaajat saavat edustaa vain yhtä kansallista liittoa, jalkapalloa pelataan Englannin jalkapalloliiton sääntöjen mukaan ja ainoastaan Fifa voi järjestää kansainvälisen kilpailun.[1]

Heti perustavan kokouksen jälkeisenä päivänä järjestettiin ensimmäinen Fifan kongressi, jossa liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Guérin. Varapuheenjohtajiksi valittiin Hirschman ja sveitsiläinen Victor Schneider ja hallituksen muiksi jäseniksi belgialainen Louis Muhlinghaus ja tanskalainen Ludvig Sylow.[2]

Englannin liitto liittyi mukaan huhtikuussa 1905 ja useita muita Euroopan maita myöhemmin samana vuonna. Ensimmäistä kansainvälistä turnausta oli kaavailtu pelattavaksi jo 1906, mutta yritys epäonnistui ja Guérin vetäytyi puheenjohtajan tehtävästä. Hänen tilalleen valittiin 1906 englantilainen Daniel Burley Woolfall. Hänen johdollaan englantilainen ja mannereurooppalainen jalkapallo lähestyivät toisiin ja pelin säännöt yhdenmukaistuivat.[2]

Ensimmäinen kansainvälinen jalkapalloturnaus pelattiin Lontoon olympialaisissa 1908.[2]

Laajeneminen

Ensimmäisenä Euroopan ulkopuolisena maana Fifaan liittyi Etelä-Afrikka 1909. Pian tämän jälkeen mukaan tulivat myös Argentiina, Chile ja Yhdysvallat.[2] Ensimmäinen maailmansota keskeytti liiton kehityksen ja sen olemassaolo oli vakaalaudalla Woolfallin kuoltua 1918. Brittiläiset liitot erosivat amatööripelaajille maksettavia palkkioita koskeneiden erimielisyyksien vuoksi,[3][4] ja sota oli jättänyt jälkensä kansainvälisiin suhteisiin. Hirschman kuitenkin onnistui pitämään yhteyksiä yllä ja lopulta liitto kokoontui jälleen 1920. Seuraavana vuonna järjestettiin taas kongressi, jolloin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Jules Rimet.[5]

Rimet'n aikakaudella käynnistyi Fifan toiminnan merkittävä laajentuminen. Olympialaisten jalkapalloturnaus keräsi entistä enemmän osallistujia ja ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Uruguayssa 1930. Britit palasivat takaisin Fifaan toisen maailmansodan jälkeen 1946,[6] ja Rimet'n jättäessä liiton 1954 sillä oli jo 85 jäsenmaata.[5]

Vuonna 1954 Rimet'n seuraajaksi Fifan puheenjohtajana valittiin varapuheenjohtajana 25 vuotta toiminut belgialainen Rodolphe William Seeldrayers. Seeldrayersin kausi jäi kuitenkin lyhyeksi hänen kuoltua lokakuussa 1955. Tehtävässä häntä seurasi brittiläinen Arthur Drewry. Drewryn kuoltua 1961 tehtävään valittiin brittiläinen Stanley Rous. Rous'n kaudella liiton laajeneminen jatkui ja maailmanmestaruuskilpailuista tuli televisioinnin myötä maailmanlaajuinen suurtapahtuma.[7]

Uusi aikakausi

Kesällä 1974 Rous joutui väistymään hävittyään puheenjohtajaäänestyksen niukasti brasilialaiselle João Havelangelle. Ensi töikseen Havelange käynnisti liitossa joukon uudistuksia. Havelangen johdolla liiton työntekijämäärä kasvoi 12:ta lähes sataan ja jäsenmäärä kasvoi hänen kaudellaan 141:stä 192:een. Hän käynnisti useita kehityshankkeita sekä aloitti naisten, alle 20-vuotiaiden, alle 17-vuotiaiden ja futsalin maailmanmestaruuskilpailut.[8] Miesten maailmanmestaruuskilpailut laajenivat 16 joukkueesta ensin 24:ään vuonna 1982 ja 32 joukkueeseen 1998. Tästä hyötyivät erityisesti Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuoliset maat, joilla oli aiemmin ollut vain kolme paikkaa MM-kisoihin. Havelange uudisti myös liiton talouden täysin. Hän hankki MM-kisojen niukoilla tuotoilla eläneelle Fifalle valtavia sponsori- ja televisiointisopimuksia.[9][10]

Havelange ei asettunut enää ehdolle kesällä 1998. Hänen tilalleen valittiin sveitsiläinen Sepp Blatter, joka oli aiemmin toiminut 17 vuotta Fifan pääsihteerinä. Blatterin kaudella pelattiin ensimmäisen kerran seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut.[11] Blatterin aikana Fifaa ja häntä itseään syytetty talousepäselvyyksiä.[12]

Rakenne

Fifan maanosaliitot

FIFA:n korkein päättävä elin on FIFA:n kongressi, jossa jokaisella jäsenjärjestöllä on yksi ääni. Kongressi kokoontuu vuosittain ja vain se pystyy muuttamaan liiton sääntöjä. Kongressi valitsee liiton puheenjohtajan, hallituksen ja pääsihteerin.[13] Liitolla on myös useita hallituksen tai kongressin luomia komiteoita kuten kurinpito-, erotuomari- ja lääketieteellinen komiteat.[14]

FIFA toimii yhteistyössä myös eri maanosien jalkapalloliittojen kanssa. Eri maiden jalkapalloliitot ovat FIFA:n jäseniä suoraan eikä maanosaliittojen kautta, mutta päästäkseen FIFA:n järjestämiin kilpailuihin niiden pitää kuulua myös johonkin maanosaliittoon. Maanosaliitot ovat:[15]

     AFC (Aasia)
     CAF (Afrikka)
     CONMEBOL (Etelä-Amerikka)
     CONCACAF (Pohjois-Amerikka, Keski-Amerikka ja Karibia)
     OFC (Oseania)
     UEFA (Eurooppa)

Maiden sijoittuminen maanosaliittoihin ei aina noudata perinteisiä maanosien välisiä rajoja. Monet pääosin tai kokonaan Aasiassa sijaitsevat valtiot kuten Venäjä, Israel ja useat entisen Neuvostoliiton neuvostotasavallat kuuluvat Euroopan jalkapalloliittoon. Australia kuuluu nykyään Oseanian sijasta Aasian jalkapalloliittoon ja Guyana sekä Surinam ovat CONCACAF:n jäseniä vaikka ovat eteläamerikkalaisia valtioita.[16]

Kansainvälisellä jalkapalloliitolla on 208 jäsenjärjestöä,[16] mikä on enemmän kuin Yhdistyneillä kansakunnilla, koska kaikki FIFA:n jäsenet eivät ole itsenäisten valtioiden jalkapalloliittoja. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta on neljä jäsentä - Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti.[17]

Lajin hallinnointi

Fifa osallistuu jalkapallon sääntöjen kehittämiseen sääntöjä määrittävän yhteistyöjärjestö IFAB:n kautta. Liitolla on järjestössä neljä edustajaa ja muut neljä tulevat Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin jalkapalloliitoista.[18]

Jalkapallon lisäksi Fifa hallinnoi myös futsalia ja beachfutista, mitä varten on perustettu erillinen komitea.[14]

Turnaukset

Miehet
Naiset

Kritiikki

Korruptio

João Havelangea on syytetty toistuvasti korruptiosta ja diktatorista otteista ollessaan Fifan puheenjohtaja 1974–1998. David Yallop väittää kirjassaan How They Stole the Game Havelangen kavaltaneen rahaa Brasilian jalkapalloliitolta muun muassa ostaakseen ääniä Fifan puheenjohtajavaaliin.[19] Yallopin mukaan Havelange myi MM-kisojen markkinointi- ja televisiointioikeudet alihintaan Horst Dasslerin johtamalle markkinointiyhtiö ISL:lle, joka myi ne edelleen saavuttaen merkittäviä voittoja.[20] Vastineeksi Dasslerin väitetään ostaneen Havelangelle ääniä.[21]

Havelangen seuraaja Sepp Blatter voitti puheenjohtajavaalissa ruotsalaisen Lennart Johanssonin 1998. Journalisti Andrew Jenningsin mukaan Havelange käytti vaikutusvaltaansa Blatterin puolesta ja lahjoi muun muassa useiden afrikkalaisten liittojen edustajia.[21] Blatteriä itseään on myös syytetty lahjonnasta ja äänien ostamisesta,[22] mutta hänet on vapautettu syytteistä.[23]

Vuonna 2001 Fifan markkinointipartneri ISL-ISMM ajautui konkurssiin ja kaksien seuraavien MM-kisojen televisiointioikeudet omistanut KirchMedia hajosi keväällä 2002, mistä aiheutui Fifalle merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Useat Fifan hallituksen jäsenet vaativat liiton talouden tutkimista, mutta se ei aluksi saanut enemmistön kannatusta. Lopulta sisäinen tutkintakomitea perustettiin maaliskuussa 2002, mutta Blatter hajotti sen kuukautta myöhemmin. Toukokuussa 2002 pääsihteerinä toiminut Michel Zen-Ruffinen julkisti raportin, jonka mukaan liiton taloudenpidossa on epäselvyyksiä ja Sveitsin lakeja on mahdollisesti rikottu. Osa hallituksesta vaati Blatterin eroa, mutta hän kieltäytyi ja tyytymättömät hallituksen jäsenet veivät asian oikeuteen. Hallitus luopui lopulta syytteistä ja Zen-Ruffinen sai potkut.[24][25][26]

Vuonna 2006 BBC:n Panorama-ohjelmassa paljastettiin että ISL oli maksanut Fifan toimihenkilöille lahjuksia lähes 20 vuoden ajan vastineeksi markkinointi- ja televisiointioikeuksista.[27] Kesällä 2010 lahjuksia tutkinut sveitsiläinen oikeusistuin totesi että lahjuksia maksettiin ainakin 58 miljoonaa puntaa.[28]

Myös muita Fifan toimihenkilöitä, kuten CONCACAF-liiton puheenjohtajana ja Fifan varapuheenjohtajana toimivaa Jack Warneria, on syytetty korruptiosta. Warner sai 1980- ja 1990-luvulla Fifan Karibian alueen televisiointioikeudet halvalla ja myi ne eteenpäin. Warnerin perheen omistama matkayhtiö sai yksityisoikeuden myydä Trinidad ja Tobagon 2006 MM-kisojen lippuosuuden. Lisäksi hänen poikansa myi eteenpäin moninkertaiseen hintaan isänsä ostamia lippuja.[29]

Sääntömuutokset

Fifaa on toistuvasti arvosteltu sen haluttomuudesta ottaa käyttöön tekniikkaa tuomareiden avuksi. Se on torjunut videotarkistusten käyttöä epäselvissä maalitilanteissa ja maaliviivateknologian. 2010 MM-kisojen tapahtuneiden virheiden jälkeen Fifa kuitenkin lupasi harkita asiaa uudelleen vaikka oli aiemmin samana vuonna IFAB:n kokouksessa päättänyt luopua kaikista kokeiluista.[30][31]

Fifa on myös ehdottanut useita sääntömuutoksia, jotka ovat kohdanneet paljon kritiikkiä. Se pyrki muun muassa saamaan jalkapalloon ns. 6+5-säännön, joka olisi määrännyt että ottelun alussa kentällä pitäisi olla vähintään kuusi pelaajaa, jotka saisivat edustaan joukkueen kotimaan maajoukkuetta. Fifan kongressi hyväksyi ehdotuksen, mutta lopulta hanke haudattiin sillä sääntö olisi rikkonut Euroopan Unionin työllisyyslakeja.[32][33] Vuonna 2007 Fifa kielsi terveyssyihin vedoten maaotteluiden pelaamisen yli 2750 metrin korkeudella merenpinnasta, mikä aiheutti runsaasti vastustusta Etelä-Amerikan maissa, erityisesti Boliviassa, Ecuadorissa ja Perussa. Lopulta Fifa taipui ja kumosi kiellon toukokuuss 2008.[34]

Palkinnot

FIFA jakaa vuosittain järjestettävässä palkintogaalassa muun muassa vuoden pelaaja -palkinnon, Reilun pelin palkinnon ja puheenjohtajan palkinnon.[35]

Puheenjohtajat

Ranska Robert Guérin 1904–1906
Englanti Daniel Burley Woolfall 1906–1918
Ranska Jules Rimet 1921–1954
Belgia Rodolphe Seeldrayers 1954–1955
Englanti Arthur Drewry 1955–1961
Englanti Sir Stanley Rous 1961–1974
Brasilia João Havelange 1974–1998
Sveitsi Sepp Blatter 1998–

Lähteet

  • Yallop, David: How They Stole the Game. Poetic Publishing, 1999. ISBN 978-0953571000. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b History of FIFA - Foundation FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d History of FIFA - FIFA takes shape FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  3. ↑ The four British associations return to FIFA after the Second World War: 25th FIFA Congress in Luxembourg in 1946 FIFA. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  4. ↑ The Beginning of The World Cup englandcaps.co.uk. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b History of FIFA - More associations follow FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  6. ↑ History of FIFA - British Associations return FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  7. ↑ History of FIFA - 50th Anniversary FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Grahame Jones: Time Finally Up for FIFA's Havelange 7.6.1998. Los Angeles Times. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  9. ↑ History of FIFA - A New Era FIFA. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Salonen, Juha: Mies joka valjasti rahan - Havelangen valtakaudella pelikentälle marssivat markkinavoimat. Helsingin Sanomat, 9.6.1998. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 23.8.2010.
  11. ↑ Brazil 2000: A samba lesson for the world FIFA. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  12. ↑ FIFA President Seeking Another Term 30.4.2006. Los Angeles Times. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  13. ↑ FIFA Congress FIFA. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b FIFA Standing Committees FIFA. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  15. ↑ FIFA Confederations FIFA. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b FIFA's 208 Member Associations (PDF) FIFA. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Hannula, Tommi: Britit pohtivat jo, kuka valmentaa Lontoon kisojen jalkapallojoukkuetta. Helsingin Sanomat, 15.11.2008. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.8.2010.
  18. ↑ Hurja sääntöesitys jalkapalloilussa: Keltaisesta kortista jäähy 10.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.8.2010.
  19. ↑ Yallop, s. 123-125
  20. ↑ Yallop, s. 230
  21. ↑ a b Andrew Jennings: Havelange to Blatter - the dynasty based on corruption 28.2.2002. ESPN Soccernet. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Blatterin epäillään lahjoneen äänestäjiä. Helsingin Sanomat, 10.6.1998. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.8.2010.
  23. ↑ Pääsihteeri Zen-Ruffinen sai potkut. Helsingin Sanomat, 1.6.2002. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.8.2010.
  24. ↑ Grahame Jones: Blatter Faces Contentious Election 28.5.2002. Los Angeles Times. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Järviö, Timo: Blatterin ympärillä kuohuu jälleen. Helsingin Sanomat, 13.6.2006. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.8.2010.
  26. ↑ Taloussyytökset riepottelevat Fifaa. Helsingin Sanomat, 28.5.2002. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.8.2010.
  27. ↑ Jennings, Andrew: The Beautiful Bung: Corruption and the World Cup 11.6.2006. BBC. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Kelso, Paul: FIFA bribery case closed but questions remain 26.6.2010. The Telegraph. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Martyn Ziegler: Fifa vice-president escapes action over ticket scandal 7.12.2006. The Independent. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  30. ↑ FIFA reiterates opposition to technology 28.6.2010. ESPNsoccernet.com. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Blatter pyysi anteeksi tuomarivirheitä 29.6.2010. YLE. Viitattu 24.8.2010.
  32. ↑ Fifa scraps plans for 'home-grown' player rule 10.6.2010. BBC Sport. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Fifa backs Blatter on quota plan 30.5.2008. BBC Sport. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Rory Carroll: Fifa suspends ban on high-altitude football 29.5.2008. The Guardian. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  35. ↑ FIFA awards (PDF) FIFA. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainvälinen jalkapalloliitto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kansainvälinen_jalkapalloliitto&oldid=9157153”