Gorilla
Malline:Taksonomian alku eläimet Erittäin uhanalainen Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian alajakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian lahko Malline:Taksonomian heimo Malline:Taksonomian suku Malline:Taksonomian laji Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian jako
- Läntinen tasankogorilla G. gorilla gorilla
- Cross river gorilla G. gorilla diehli
Gorilla (Gorilla gorilla) on Afrikassa elävä apinalaji ja nykyisin elävistä kädellisistä suurin. Gorilla kuuluu ihmisapinoihin ja on orankien, simpanssien sekä kääpiösimpanssien ohella ihmisen lähimpiin sukulaisiin. Gorilla elää päiväntasaajan lähettyvillä Afrikan mantereella ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Luokittelun mukaan lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa luonnosta.
Paikoin toista gorillalajia, gorilla beringeitä luullaan yhdeksi gorillan alalajeista, vaikkakin nykytutkimus on varmistanut kyseessä olevan kaksi eri lajia. Näin ollen myöskään vuorigorilla tai itäinen tasankogorilla eivät ole gorillan alalajeja, vaan gorilla beringein alalajeja. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin painetuissa tietokirjoissa ilmoitetaankin, että gorillan alalajeja on kolme ja sukuun Gorillat (Gorilla) kuuluu vain yksi laji. Nykytutkimuksen mukaan gorillalajeja on kaksi, joista molemmilla on kaksi alalajia.
Tuntomerkit
Gorillan pituus vaihtelee välillä 150-180 senttimetriä ja paino on yleensä seitsemästäkymmenestä sataankahdeksaankymmeneen kilogrammaan.[1] Tosin tunnetaan myös näitäkin huomattavasti isompia gorilloja, joiden paino on ollut yli kaksisataaviisikymmentä kiloa.[2] Gorillat ovatkin kädellisistä suurimpia ja rotevimpia. Naaraat ovat uroksia paljon pienempiä, mutta kookkaat naaraat saattavat saavuttaa yli sadan kilon painon - painavimmat naaraat painavat noin 140 kilogrammaa.[2] Gorillan ruumis on vankka, lihaksikas sekä massiivinen ja hartiaväli on noin metrin verran.[1]
Gorillan päätä kannattelevat vahvat niskalihakset. Gorillan naama on karvaton, kuten myös tämän korvat, kädet ja jalkapohjat. Korvat ovat sangen pienet sekä päänmyötäiset ja ne onkin usein vaikea huomata. Gorillan nenä on suurikokoinen ja leveä ja varsinkin sieraimet ovat suuret. Tästä huolimatta kuono ei työnny voimakkaasti ulospäin kuten simpanssilla tai orangilla. Gorillan silmät taas ovat suhteellisen pienet ja lähellä toisiaan. Ne ovat syvällä kuopissaan. Gorillan päälaella on paksunema, joka muodostuu ihosta ja korotaa aivokopan yli kulkevaa purulihasten kiinnittymisharjannetta. Tämä paksuntuma lisättynä pään pitkiin karvoihin ja niskalihaksiin luovat vaikutelman korkeapäisistä eläimistä. Lisäksi gorillalla on suuret leukalihakset, sillä ruuan hienontamiseen käytettävien suurten poskihampaiden käyttö vaatii vahvaa lihaksistoa.[3]
Gorillan karvoitus ja iho ovat väriltään tummat. Yleensä niiden väritys on aivan sysimusta, mutta joskus myös mustan- tai harmahtavanruskea. Täysikasvuisen uroksen selässä on hopeanvalkoisen karvan muodostama alue takapuolen ja lapojen välissä. Tästä johtuen täysikasvuisesta urosgorillasta käytetään usein nimitystä hopeaselkä. Läntisen tasankogorillan turkki on muuten samanlainen kuin useimmilla muilla gorilloilla, mutta niskan karvoitus on punertava tai kastanjanruskea.[2] Yleensä vanhojen urosten rinta muuttuu karvattomaksi niiden vanhetessa.
Fyysisestä rakenteestaan johtuen gorillat liikkuvat yleensä maassa käyttäen liikkumiseensa neljää raajaa.[3] Gorilloiden ruumiinrakenne sopii myös puissa kiipeilyyn, ja nuorten ja kevyiden yksilöiden on havaittu pystyvän heilauttamaan itsensä puusta toiseen.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Keski-Afrikassa elävä läntinen tasankogorilla (Gorilla gorilla gorilla) on alalajeista kaikkein laajimmalle alueelle levinnyt ja sen elinalue on kokonaispinta-alaltaan noin 709 000 km2. Sitä tavataan seuraavissa maissa:[2]
- Kamerun, eteläiset alueet
- Keski-Afrikan tasavalta, lounaisosat
- Kongon tasavalta, läntiset alueet
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Päiväntasaajan Guinea
- Gabon
- Angola
Tarkkoja yksilömääriä on vaikea arvioida siitä syystä, että läntisten tasankogorilloiden elinympäristöä ovat tiheät sademetsät. Vaikka läntinen tasankogorilla on gorillalajeista kaikkein runsaslukuisin, on sekin erittäin uhanalainen ja siihen kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa luonnosta. Läntisessä Kongossa ja Gabonissa läntisen tasankogorillan lajin yksilöitä on kaikkein eniten, Päiväntasaajan Guineassa oleva populaatio taas lienee äärimmäisen uhanalainen.[2] Koko Afrikassa niitä on mahdollisesti jopa 94 000.[2] Viimeisimpien arvioiden mukaan kanta olisi kuitenkin huomattavasti tätä pienempi johtuen salametsästyksestä, taudeista ja elinalueiden häviämisestä.
Gorilla gorillan toisen alalajin eli Gorilla gorilla dielhin edustajia lienee yhteensä enää noin 250-300 yksilöä koko Afrikassa. Alalajia tavataan vain Nigerian ja Kamerunin rajalla, missä ne ovat jakaantuneet pieniksi tiheiden viljelmien eristämiksi populaatioiksi.
Uhat
Gorillojen säilymiselle luonnonvaraisena muodostavat erittäin suuren uhan elinympäristöjen häviäminen, joka johtuu kaupallisista metsähakkuista ja viljelymaiden raivauksesta. Tutkijoiden mukaan vuoteen 2030 mennessä mahdollisesti alle kymmenesosa gorillojen jäljellä olevasta elinympäristöstä säilyy koskemattomana.[2] Elinalueiden menettämisen lisäksi sademetsien kaupalliset hakkuut helpottavat salametsästäjien pääsyä syvemmälle sademetsiin. Salametsästäjien harjoittama nk. Bushmeat -kauppa eli ihmisapinoiden lihan hankkiminen ihmisravinnoksi on mahdollisesti gorilloille elinympäristöjen häviämistäkin suurempi uhka,[2] ja metsähakkuisiin osallistuvat työmiehet ovat salametsästäjille suuri asiakasryhmä.[2]
Gorillat kärsivät suuresti myös Itä- ja Keski-Afrikan sisällissodista. Poliittisten levottomuuksien esiintyminen valtioissa, joissa tavataan gorilloja, vaikeuttavat gorilloiden suojelutyötä. Pakolaisten leiriytyminen kansallispuistojen liepeille ja jopa itse kajnsallispuistoihin ovat lisänneet salametsästystä ja johtaneet useiden suojelualueiden laiminlyöntiin.[2] Lisäksi aseellisten joukkojen oleskelu suojelualueilla ja niiden läheisyydessä vaikeuttaa gorillojen suojelemista.[2]
Kansainvälinen kauppa elävillä gorilloilla tai niistä saatavilla tuotteilla on pienentynyt sitten vuoden 1977 jälkeen, jolloin gorilla listattiin mukaan uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen CITES liitteeseen I. Kyseinen sopimus kielsi kansainvälisen kaupan kyseisellä lajilla. Kiellosta huolimatta gorilloja kaupataan ja tapetaan yhä laittomasti. Lajia tapetaan paitsi bushmeat -ruoaksi myös lääketieteen käyttöön. Vanhojen taikauskoisten uskomuksien mukaan gorillan ruumiinosilla on parantava vaikutus useisiin taiteihin ja maagisia ominaisuuksia. Esimerkiksi eteläisessä Kamerunissa maanviljelijät uskovat gorillan karvojen suojaavan taikuudelta[2] ja että gorillan sormen kiinnittäminen raskaana olevan naisen lanteille tekee syntyvästä lapsesta elinvoimaisen.[2]
Gorilloja metsästetään yhä myös niistä saatavan lihan takia; tällöin puhutaan nk. bushmeat -kaupasta. Ennen paikallisten ihmisten toimeentuloa tukeva gorillojen lihan hankinta on muuttunut kaupallisemmaksi ja paikoin suureksikin bisnekseksi. Arvioita lihan vuoksi tapetuista gorilloista on vaikea tehdä, mutta joidenkin arvioiden mukaan gorilloja tapetaan jopa yli tuhat lihansaannin vuoksi.
Useiden uhkien lisäksi myös riistaeläimille tarkoitetut ansat ja ihmisistä tarttuneet taudit ovat uhkana gorillojen säilymiselle luonnonvaraisina. Esimerkiksi Ebola-virus on hengenvaarallinen gorilloille ja sen leviäminen gorillojen elinympäristöjen läheisyydessä aiheutta 2002 alueen ihmisapinoiden massakuoleman.[2] Ebola on harventanut läntisen tasankogorillan kantaa jopa yli puolella ja paikoin jopa 90 % poplaatioista on kuollut.[2] Virus on myös levinnyt joidenkin suojelualueiden sisälle ja aiheuttanut vakavia menetyksiä paikallisille gorillakannoille.
Elintavat
Ravinto
Suurista kädellisistä gorilla on kaikkein tiukimmin kasvissyöjä. Kasvien mukana gorilla tulee syöneeksi myös hyönteisiä ja muita selkärangattomia, mutta harvoin gorilla syö niitä tarkoituksella. Gorillan ruokavalioon kuuluukin lehtiä, nuoria versoja, meheviä varsia, juuria, mukuloita, kukkia, silmuja ja hedelmiä.[1] Gorillan ruokavalioon kuuluvat kasvit menestyvät parhaiten nuorissa vuoristojen metsissä, joissa puiden avoimen latvuskerroksen vuoksi myös aluskasvillisuus saa kasvamiseen tarvittavan määrän valoa.[3] Toisinaan gorilla täydentää ruokavaliotaan puunkuorilla ja hyönteisillä.[2] Ravintoa hankkiessaan gorillat osaavat käyttää muiden ihmisapinoiden tapaan työkaluja, usein kiviä ja keppejä, apunaan.[2]
Suurista ihmisapinoista pysyvimmät ryhmät ovat gorillalla, mikä johtuu ennen kaikkea gorillojen kasvisruokavaliosta. Ihmisapinat eivät nimittäin pysty sulattamaan kunnolla raakoja hedelmiä, eikä gorillojen elinalueilla ole tarpeeksi kypsiä hedelmiä näiden päivittäisen ruuantarpeen täyttämiseksi. Lehtiravinnostaan johtuen gorillojen ei tarvitse vaeltaa laajoilla alueilla etsien syötäväksi kelpaavia hedelmiä, vaan ne voivat pysytellä suhteellisen kauankin pienellä alueella.[3]
Lauma
Gorillat ovat sosiaalisia eläimiä, minkä vuoksi ne muodostavat yhdessä eläviä laumoja.[1] Gorillojen yhdyskunnissa vallitsee hyvin kehittynyt sosiaalinen järjestelmä.[2] Gorillalaumaan saattaa kuulua kahdesta kolmeenkymmeneenviiteen yksilöä,[2] jotka syövät, nukkuvat ja puolustavat reviiriään yhdessä. Yleensä ryhmän koko ei kuitenkaan ole kolmenkymmenenviiden yksilön luokkaa, vaan tavallisimmin ryhmässä on viidestä kymmeneen jäsentä.[2] Pienimmät laumat ovat yleensä kaikista läntisimmillä tasankogorilloilla, joiden ryhmissä on vain neljästä kahdeksaan jäsentä.[1]
Lauman yksilöiden kesken vallitsee hierarkia. Arvojärjestyksessä korkeimpana on laumaan ohtava gorillauros, yksi hopeaselistä. Yleensä laumaa johtava hopeaselkä on kaikkien laumassa syntyvien poikasten isä.[1] Gorillalaumat ovat yleensä vakaita, minkä vuoksi hallitseva uros säilyttää helposti valta-asemansa useiden vuosien ajan.[1] Lauman muiden urosten lisääntymismahdollisuudet ovat huonot johtajan hallitessa, joten lauman toiset urokset saattavat lähteä ryhmästä vuosien ajaksi pois. Tällöin ne joko elävät yksineläjinä tai perustavat oman lauman. Laumansa jättäneet urokset saattavat myöhemmin palata takaisin, mikäli vanha johtaja on kuollut tai menettänyt tarpeeksi voimiaan.[1] Gorillanaaraat taas jättävät sukukypsiksi tultuaan lähestulkoon poikkeuksetta synnyinlaumasta, minkä jälkeen ne liittyvät toiseen laumaan tai yksinäisen uroksen seuraan.
Jokaisella gorillalaumalla on oma reviirinsä, jossa se liikkuu ja josta se etsii ravintonsa. Reviirin koko vaihtelee lauman koon mukaan ja saattaa olla mitä vain välillä neljä ja viisikymmentä neliökilometriä.[1] Naapurilaumojen elinalueet menevät usein päällekkäin, mutta vielä tästä ei synny aggressiivisia yhteenottoja.[1] Vasta toisen lauman tunkeutuessa jonkin lauman ydinalueelle, yhteenotot ovat mahdollisia.[1] Kahden lauman kohdatessa laumojen yksilöt eivät välttämättä kiinnitä toisiinsa mitään huomiota ja hetken ajaksi laumat saattavat sekoittua keskenään,[1] mutta joskus gorillalauman johtaja ilmaisee närkästyksensä toisen lauman läheisyydestä uhkaavilla äänillä ja käytöksellä.
Tutkijat eivät ole vielä päässeet perille eri laumojen välisten suhteiden merkityksestä. Gorillat mahdollisesti tuntevat yhden tai muutaman naapurilauman, jonka kanssa ne ovat hyvissä väleissä.[1] Tämän käsityksen mukaan muihin laumoihin ne suhtautuvat välinpitämättömästi tai vihamielisesti. Joidenkin käsitysten mukaan gorillalaumat säätelevät toistensa liikkumista yrittäen valita ruokailupaikkoja, joissa ne eivät törmäisi toisiin laumoihin.[1]
Käytös
Gorillat ovat päiväeläimiä. Gorilla herää yleensä aamulla auringon noustessa kello kuuden aikoihin ja asettuu nukkumaan kahdentoista tunnin kuluttua auringon laskiessa.[1] Normaalisti gorillat ruokailevat kolmen tai neljän tunnin ajan heti heräämisen jälkeen. Ruokailun jälkeen gorilla yleensä lepää keskipäivän yli ja lähtee vasta sitten liikkeelle iltapäivällä. Yleensä gorillalauma liikkuu noin 400-1200 metriä päivässä.[1] Matkan pituus riippuu yleensä tarjolla olevan ravinnon määrästä.
Iltapäivän loppupuolella gorillalauma valitsee itselleen yöpymispaikan ja lauman jäsenet rakentavat itselleen pesän. Alueista riippuen pesä saattaa sijaita niin maassa kuin myös puussakin. Pesä itse on oksista ja lehdistä kyhätty makuualusta, jonka tekeminen kestää gorillalta alle viisi minuuttia.[1] Gorillat käyttävät samaa pesää vain kerran.
Gorilloiden elämä on pääosin rauhallista, mutta kilpailevien yksilöiden uhkaileva käyttäytyminen johtaa paikoin rajuihinkin tappeluihin.[4] Kaikista pahimmat näistä tappeluista syntyvät haaremin perustaneen uroksen ja elinkumppanittoman uroksen alkaessa taistella keskenään.
Luonnossa elävät villit gorillat eivät yleensä suhtaudu ihmisiin viuhamielisesti eivätkä pelkää ihmistä,[4] vaan päästävät tämän suhteellisen lähelle. Ihminen ei kuitenkaan voi käyttäytyä gorillojen läsnäollessa uhkaavasti ja tämän tulisi välttää nopeita liikkeitä. Varsinkin katsomista gorillojen silmiin pitäisi välttää, sillä gorillayhteisössä kyseinen tapa tulkitaan hyvin epäkohteliaaksi.[4]
Työkalujen käyttö
Jo ennen saksalaisen evoluutioantropologian Max Planck-instituutin tutkija Thomas Breuerin gorillojen parissa tekemiä havaintoja tiedettiin, että eläintarhassa elävät gorillat pystyvät hyödyntämään itse tehtyjä apuvälineitä eli työkaluja hankkiessaan ravintoa.[5][6] Thomas Breuer kuitenkin havaitsi, että myös luonnonvaraiset gorillat pystyvät helpottamaan tehtäviään erilaisten työkalujen avulla. Tehdessään tutkimuksia gorillojen parissa Breuer mm. huomasi, kuinka Leah -niminen gorillanaaras käytti lampea ylittäessään apuvälinettä. Veden ulottuessa gorillan vyötäisiin, tämä palasi takaisin rannalle ja haki itselleen oksan, jolla saattoi koettaa veden syvyyttä ja päätellä, onko se liian syvää ylitettäväksi.[5] Breuer havaitsi myös erään toisen gorillanaaraan käyttäneen oksaa tukena naaraan kurkottaessa syötävää kasvisravintoa lammesta.[5] Breuerin havainnot todistavat, että myös luonnonvaraiset gorillat pystyvät käyttämään apunaan yksinkertaisia työkaluja.
Lisääntyminen
Gorilloilta puuttuvat erityiset lisääntymisajat.[3] Naaraat saattavat siis tulla raskaiksi mihin vuodenaikaan tahansa. Gorillanaaras tulee sukukypsäksi ollessaan seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä, mutta pääsee synnyttämään ensimmäiset poikasensa vasta vuosien kuluttua sukukypsyyden saavuttamisesta. Urokset kehittyvät naaraita hitaammin, ja ainoastaan harvat urosgorillat saavat jälkeläisiä ennen viidentoista vuoden ikää.
Kantoaika kestää noin 251-195 päivää.[2] Poikasia syntyy yleensä vain yksi, mutta tästä huolimatta poikaskuolleisuus on suuri,[2] noin puolet poikasista kuolee ennen aikuisikää.[1] Emo hoivaa poikastaan pitkään, minkä vuoksi naaras synnyttää poikasen vain 6-8 vuoden välein. Gorillojen lisääntyminen on siis hidasta, mikä on osasyynä gorillojen uhanalaisuudelle.
Vastasyntynyt poikanen painaa noin kaksi kiloa[3] ja on syntyessään täysin avuton. Tästä huolimatta poikanen kehittyy kaksi kertaa nopeammin kuin ihmislapsi.[1] Syntyessään poikasta peittää vain harva karvoitus. Poikaset oppivat ryömimään ollessaan noin yhdeksän viikon ikäisiä ja kävelytaidon ne saavuttavat 30-40 viikon kuluttua syntymästä.[3]
Alalajit
Gorillat jaetaan kahteen alalajiin, vaikkakin aikaisemmin uskottiin alalajeja olevan neljä. Nykytieteen mukaan Gorilla beringei onkin oma lajinsa, eikä se siis kuulu gorillan (Gorilla gorilla) alalajeihin. Nykyään kaksi alalajia ovat:
- Läntinen tasankogorilla (Gorilla gorilla gorilla)
- Gorilla gorilla diehli, nk. Cross river gorilla
Aikaisemmin myös vuorigorillan (Gorilla beringei beringei) ja itäisen tasankogorillan (Gorilla beringei graueri) uskottiin olevan gorillan alalajeja, vaikkakin nykyään ne ovat varmistuneet lajin Gorilla beringei alalajeiksi.
Gorillat kulttuureissa
Vielä 1950-luvulla gorillaa pidettiin vaarallisena petona.[1] Gorillojen uskottiin myös repivän kiinni saamansa ihmiset kappaleiksi.[1] Osittain tästä johtuu elokuvassa King Kong annettu kuva gorilloista vaarallisina ja arvaamattomina luontokappaleista. Elokuvan jättiläisgorilla olikin hyvin aggressiivinen. Elokuvassa gorilla kuvattiin petona. Eräs nykyajan populaarikulttuuria edustava gorilla on myös Nintendon laiska ja banaanien keräilystä nauttiva Donkey Kong.
Gorillan ruumiiosilla on myös uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Tämän vuoksi gorilloja on tapettu paikallisten uskontojen taikauskoisia tarkoitusperiä varten.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v mm. Juha Valste: Maailman luonto : Nisäkkäät 1. WSOY, 1998. ISBN 951-35-6493-2. s. 72-75
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tietoja gorilloista WWF:n sivuilla
- ↑ a b c d e f g h mm. David Macdonald: Maailman eläimet : Nisäkkäät 1. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8. s. 424-431
- ↑ a b c Lioner Bender: Kodin uusi eläinkirja : Nisäkkäät : Kädelliset, hyönteissyöjät ja hetulavalaat. Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3704-1. s. 38-39
- ↑ a b c Tieteen Kuvalehden lyhyt uutinen Thomas Breuerin tekemistä havainnoista
- ↑ Tiede -lehden uutinen gorillojen taidoista käyttää työkaluja
Katso myös
- Floquet de Neu; maailman ainoa albiinogorilla
- Koko – viittomakieltä taitava gorilla