Pilkkupussimittari
| Pilkkupussimittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Vihermittarit Geometrinae |
| Suku: | Thetidia |
| Laji: | smaragdaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Alalajit | |
| Katso myös | |
Pilkkupussimittari, vanhalta nimeltään täplätön pussimittari, (Thetidia smaragdaria) on vihermittareihin kuuluva keskikokoinen vihreä perhoslaji. Laji on levinnyt laajalle alueelle Euraasiaan, Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Pilkkupussimittari on pääasiassa aurinkoisten, lämpimien ja kuivien ketojen, niittyjen ja rinteiden laji, jota tavataan lennossa kesä-heinäkuussa, usein jo iltahämärissä. Lajin talvehtii toukkana ja toukat käyttävät ravintonaan siankärsämöä, pietaryrttiä ja erilaisia marunoita.
Pilkkupussimittarin ainoastaan Englannissa tavattu T. s. maritima -alalaji on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon 1990-luvulla. Tämä ainoastaan merimarunalla tavattu marskimaiden alalaji harvinaistui runsaasti 1900-luvun loppupuolella, eikä siitä ole havaintoja viime vuosikymmeniltä.
Koko ja ulkonäkö
Pilkkupussimittari on keskikokoinen mittari; sen siipien kärkiväli on keskimäärin noin 27–32 millimetriä. Sen siivet ovat väriltään kirkkaan vihreät ja siipien ripset ovat valkoiset. Etusiipien etureuna on väriltään kellertävä. Lajin etu- ja takasiipien keskellä sijaitsevat selvät keskipilkut, joiden avulla laji on helppo erottaa laikkupussimittarista. Takasiipien etureuna on tyveltään valkea, ja sen ulkoreuna kaareutuu tasaisesti, toisin kuin esimerkiksi melko saman näköisillä lehvämittarilla ja vihermittarilla. Siipien ulompi poikkiviiru on melko suora ja sisempi poikkiviiru näkyy vain heikosti. Koiraan tuntosarvet ovat kaksoiskampahampaiset.[1][3][4]
Lajin toukka on väriltään harmaanruskea ja sen selkäviiva on musta. Toukan kussakin nivelessä on 2 mustaa selkäkäsnää ja etummaisten nivelten sivuilla on vaikeahkoja, alta mustareunaisia vinotäpliä. Pilkkupussimittarin kotelo on puolestaan ruskeanharmaa ja siinä on mustia viiruja. Kotelon hyvä tuntomerkki ovat myös sen päässä sijaitsevat kaksi pientä kohoumaa.[3]
Levinneisyys
.jpg)
Pilkkupussimittaria tavataan laajoilla alueilla Euraasiassa. Luoteis-Euroopasta laji puuttuu, mutta levinneisyys kattaa itäisemmän Euroopan ja jatkuu Turkin kautta Keski-Aasiaan, Länsi-Siperiaan, Amurille ja Mongoliaan sekä Pohjois-Kiinaan ja Japaniin. Levinneisyysalueelta on kuvattu myös useita alalajeja.[1][4]
Suomessa pilkkupussimittari on Etelä- ja Keski-Suomen laji, jonka pohjoisimmat havainnot ovat Kuopion korkeudelta.[1] Kerätyn havaintoaineiston perusteella kanervamittaria on tavattu kahdessatoista Suomen luonnonmaantieteellisessä maakunnassa: Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla, Etelä- ja Pohjois-Hämeessä, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Laatokan Karjalassa.[5]
Elinympäristö ja elintavat
Pilkkupussimittari on aurinkoisten ja lämpimien ketojen ja rinteiden sekä kuivien niittyjen, hietikoiden ja kulttuuriympäristöjen laji, jota tavataan lennossa yleensä yksitellen. Joskus sitä voidaan tavata myös aukeissa lehti- ja sekametsissä. Laji on Suomessa ja muualla Euroopassa lennossa aikaisintaan kesäkuun puolivälin paikkeilla, yleensä kuitenkin kuun viimeisellä viikolla. Lento loppuu yleensä jo heinäkuun puolivälissä.[1][4] Pilkkupussimittarit ovat lennossa yleensä jo iltahämärässä, naaraita voi nähdä myös päivällä istumassa ruohonkorsilla.[1][4] Aikuiset yksilöt käyvät usein imemässä mäkitervakoiden mettä.[1] Ilmeisesti sukupuuttoon kuollutta englantilaistanen T. s. maritima -alalajia puolestaan tavattiin ainoastaan jokien suistojen marskimailla.[6][7]
Toukan ravintokasvi Suomessa ja muualla Fennoskandiassa on siankärsämö, mutta Keski-Euroopassa toukkia tavataan myös marunoilla ja pietaryrtillä.[1][4] Englantilaisen T. s. maritima -alalajin toukat käyttivät ravintonaan ainoastaan merimarunaa. Toukka kehrää itselleen kehdon, johon se kiinnittää ravintokasvin kariketta; lisäksi se talvehtii keskenkasvuisena kehtonsa sisällä. Myös kotelo muodostuu aikanaan kehdon sisälle.[1][3] Toukkavaihe kestää syyskuusta toukokuuhun.[6]
Uhanalaisuus
Englantilainen T. s. maritima -alalaji harvinaistui voimakkaasti 1900-luvulla. Vielä vuosisadan alkupuolella alalajia tavattiin laajoilla marskimaa-alueilla Essexin ja Kentin kreivikunnissa. Tällöin lajilla oli voimakas kanta ainakin Thames, Crouch ja Blackwater-jokien suistoissa sekä Isle of Sheppey -saarella. Kuitenkin 1980-luvulle tultaessa lajia tavattiin vain yhdessä paikassa kummassakin kreivikunnassa.[6] Alalajin uskotaan kuolleen sittemmin sukupuuttoon, sillä sen lisääntymisestä ei ole havaintoja 1990-luvun alun jälkeen.[7]
Lajin nimi
Pilkkupussimittarin suvun tieteellinen nimi Thetidia viittaa Thetisiin, yhteen kreikkalaisen mytologian nymfeistä. Lajinimi smaragdaria taas tulee latinan ja kreikan kielen vihreää jalokiveä eli smaragdia tarkoittavasta sanasta (lat. smaragdus; kreik. σμάραγδος, smáragdos).[8]
Lajin vanha suomenkielinen nimi oli täplätön pussimittari, joka esiintyi ensimmäisen kerran J. E. Aron teoksessa Suomen perhoset vuonna 1900.[3] Aron kirja oli ensimmäinen suomen kielellä julkaistu perhoskirja, ja sitä varten oli myös luotu suomenkieliset nimet kaikille Suomesta tavatuille suurperhosille.[9] Täplätön pussimittari, kuten useimmat muutkin lajinimistä, oli ilmeisesti lehtori A. J. Melan antama.[10]
Lähteet
- Johan Emil Aro: Suomen perhoset – paraiden lähteiden mukaan sommitteli J. E. Aro. Wanamon kirjoja n:o 1. Helsinki: Otava, 1900. Teoksen verkkoversio (pdf).
- Larry Huldén (toim.): Suomen suurperhosatlas. Helsinki: Suomen Perhostutkijain Seura & Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2000. ISBN 951-98525-0-6.
- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.
- Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo – Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6.
- Uunio Saalas: Suomalaisista hyönteisnimistä. Acta Forestalia Fennica, 1934, 40. vsk, nro 27, s. 641–672. Suomen metsätieteellinen seura.
- Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.
- Peder Skou: The geometroid moths of North Europe (Lepidoptera: Drepanidae and Geometridae). Tanskankielisestä alkuteoksesta kääntänyt Elisabeth Folino. Leiden: E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-07859-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 53–54.
- ↑ a b c d e f g h i j k Markku Savela: Thetidia Boisduval, 1840 Lepidoptera and some other life forms. 9.9.2009. Viitattu 14.6.2011.
- ↑ a b c d e Aro: Suomen perhoset, s. 184.
- ↑ a b c d e Skou: The geometroid moths of North Europe, s. 25–26.
- ↑ Huldén: Suomen suurperhosatlas, s. 80.
- ↑ a b c Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 17.
- ↑ a b Ian Kimber: 1668 Essex Emerald Thetidia smaragdaria ukmoths.org.uk. 2011. UKMoths. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Adolf V. Streng: Latinalais - suomalainen sanakirja. 4. painos, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 196. Jyväskylä: SKS, 1992. ISBN 951-717-741-0.
- ↑ Saalas: Suomalaisista hyönteisnimistä, s. 647.
- ↑ Mikkola, Murtosaari & Nissinen (toim.): Perhosten lumo, s. 14.
Aiheesta muualla
- Kimmo's Lep Site: toukan kuva (englanniksi)
- Lepiforum: kuvia eri kehitysvaiheista (saksaksi)