K-pop

Girls’ Generation vuonna 2015.

TVXQ vuonna 2012.

Blackpink vuonna 2018

K-pop (lyhenne sanoista ”Korean pop”) on eteläkorealaista populaarimusiikkia. K-popilla on pitkä historia, mutta omaksi erityiseksi genrekseen ja ilmiökseen se on muotoutunut 1990-luvun alusta lähtien. Musiikin lisäksi K-pop tunnetaan visuaalisuudestaan ja omaleimaisesta fanikulttuuristaan.

Historia

K-pop on saanut vaikutteita esimerkiksi kansainvälisestä rap-musiikista, pohjoisamerikkalaisesta R&B-nykymusiikista, Hi-NRG-tanssimusiikista sekä japanilaisesta (j-pop) ja kiinalaisesta (mandopop) populaarimusiikista.

K-popissa keskeisiä ovat ’idolit’ (idols) ja idoliryhmät (idol groups). Niiden historia alkoi vuonna 1992 aloittaneesta Seo Taiji & Boys -yhtyeestä, joka yhdisteli yhdysvaltalaista musiikkia koreankielisiin sanoituksiin ja nousi Etelä-Koreassa suureen suosioon. 1990-luvulla yhtyettä seurasi idoliryhmien ensimmäinen sukupolvi, johon kuulivat esimerkiksi poikabändit H.O.T. ja Sechs Kies. Myöhemmätkin k-pop-yhtyeet ovat pitkälti tukeutuneet näiden varhaisten ryhmien luomiin tyyli- ja markkinointiesikuviin.

1990-luvun lopulta lähtien K-pop on kasvattanut kansainvälistä suosiotaan. Sen menestystä ei voikaan erottaa eteläkorealaisen populaarikulttuurin aallosta (hallyu), joka vaikutti ensin Itä-Aasiassa ja toi myöhemmin esimerkiksi eteläkorealaiset draamasarjat globaaliin tietoisuuteen. Itä-Aasiassa suosiota saavuttivat jo yhtyeiden H.O.T. ja Sechs Kies lisäksi muun muassa Shinhwa ja g.o.d, tyttöbändit Baby Vox, Fin.K.L ja S.E.S. sekä BoA.

2000-luvulla K-popin kansainvälinen suosio kasvoi ja sen tuotanto kansainvälistyi. K-pop-konsertteja alettiin pitää yhä useammin ulkomailla, ja K-pop-yhtyeisiin ryhdyttiin ottamaan myös muita kuin eteläkorealaisia jäseniä: esimerkkejä tällaisista yhtyeistä ovat 2PM, Miss A, f(x), EXO ja Super Junior.

2010-luvulla K-popin suosio on edelleen kasvussa. Siihen on vaikuttanut huomattavasti muun muassa rap-artisti PSY, jonka hitin ”Gangnam Style” musiikkivideo saavutti ensimmäisenä yli miljardi katselukertaa Youtubessa vuonna 2012. Merkittävä tekijä on ollut myös vuosikymmenen puolivälissä tapahtunut poikabändi BTS:n globaali läpimurto ja yhtyeen yhdysvaltalaisissa palkintogaaloissa saama huomio. Muita kansainvälisesti tunnettuja K-pop-yhtyeitä ovat muun muassa Black Pink, EXO, Big Bang ja Got7.

Piirteitä

Toisinaan K-popia suositellaan tarkasteltavaksi musiikkigenren sijaan kokonaan omana alanaan, sillä siihen liittyy tietynlaisen musiikkityylin lisäksi lukuisia ulkomusiikillisia piirteitä. Keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa nopeatempoiset koreografiat, värikäs pukeutuminen ja näkyvä meikki sekä naisilla että miehillä. Visuaalisuus yleensä ottaen on hyvin olennaista, ja K-pop-artisteiksi valikoituukin usein moniosaajia, jotka kykenevät paitsi laulamaan myös tanssimaan, näyttelemään ja toimimaan malleina. Tämän vuoksi musiikkityyliä myös hallitsevat enimmäkseen yhtyeet, vaikka sooloartistejakin toki on.

K-pop-yhtyeet ovat tavallisimmin tyttö- tai poikabändejä, ja yhdessä ryhmässä voi olla yli kymmenenkin henkeä. Yksittäisen yhtyeen jäsenillä on usein omat roolinsa. Tyypillisesti yhtyeessä on esimerkiksi johtaja, päävokalisti, pääräppäri, tanssinjohtaja, maknae (nuorin jäsen), madnae (vanhin jäsen) ja visual eli alan kauneusihanteet parhaiten täyttävä jäsen.

K-popin menestykselle olennaisia ovat olleet musiikkivideot, joita katsotaan esimerkiksi YouTubessa ja jaetaan sosiaalisessa mediassa. Tyypillisesti k-pop-kappaleet ovat R&B-tanssikappaleita, joissa on rap-osuuksia ja englanninkielisiä lauseita. On myös tavallista, että kappaleesta tai jopa albumista julkaistaan lisäksi esimerkiksi kokonaan japaninkielinen versio.

Tunnettuja artisteja ja yhtyeitä

Kaikkien aikojen kansainvälisesti menestynein K-pop-yhtye on poikabändi BTS. Tyttöbändeistä parhaiten tunnetaan nelihenkinen Blackpink, ja sooloartisteista kansainvälistä huomiota ovat saaneet muun muassa Rosé BoA ja Hyuna.

BTS:n levy-yhtiönä toimii Big Hit Entertainment, joka oli ennen yhtyeen menestystä melko pieni tekijä eteläkorealaisella musiikkialalla. Ennen Big Hitin yllättävää menestystä K-popia hallinnoikin käytännössä vain kolme levy-yhtiötä: SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment. Tunnettuja SM:n tuottamia artisteja ovat olleet esimerkiksi poikabändit TVXQ, Super Junior, Shinee ja EXO sekä sooloartisti BoA ja tyttöbändi Girls’ Generation. YG:n ensimmäisiä artisteja olivat Se7en ja 1TYM, myöhemmin Big Bang, 2NE1 ja Black Pink; JYP:n puolestaan Rain, Got7, 2AM ja 2PM sekä Twice.

Fanikulttuuri

K-pop on tunnettu intensiivisestä ja poikkeuksellisen järjestäytyneestä fanikulttuuristaan. Yhtyeillä ja artisteilla on omat fanikuntansa eli fandominsa, joilla on kaikilla omat nimensä, ominaispiirteensä ja usein myös logonsa. Monilla faneilla on suosikkiyhtyeen lisäksi suosikkijäsen eli bias.

K-pop-artistit pitävät aktiivisesti yhteyttä faneihinsa erityisesti sosiaalisen median, henkilökohtaisten live-lähetysten ja perinteisten fanitapaamisten avulla. K-pop-kulttuuri on vahvasti läsnä myös eteläkorealaisessa televisiossa, jossa esitetään useita erityisesti K-pop-artisteja varten räätälöityjä varietee-ohjelmia: usein konseptina on, että yhden tai useamman yhtyeen jäsenet keskustelevat keskenään, esittelevät taitojaan ja kilpailevat leikkimielisesti toisiaan vastaan. Tunnettuja televisio-ohjelmia ovat muun muassa Weekly Idol ja Ask Us Anything (Knowing Brothers). Lisäksi monet K-pop-artistit juontavat musiikkiohjelmia sekä näyttelevät draamasarjoissa.

K-pop-kulttuurissa jokaiselle kappaleelle on usein oma, erityinen fanilaulunsa. Fanilaulu on joko levy-yhtiön tai fanikunnan itsensä laatima. Niissä lyriikoista lauletaan vain tiettyjä osuuksia, minkä lisäksi niihin kuuluu usein yhtyeen jäsenten nimien luettelemista tietyissä kohdin ja tietyssä järjestyksessä. Fanilauluja lauletaan myös televisio-lähetyksissä, ja mediassa niiden avulla arvioidaan artistien suosiota. Myös fanitaide ja fanifiktio ovat olennainen osa K-pop-kulttuuria.

Toisinaan yksittäisen henkilön ihailu tiettyä artistia tai yhtyettä kohtaan voi kasvaa jopa pakkomielteisiin mittoihin, ja tällaisesta fanista käytetään koreankielistä nimitystä sasaeng. Pakkomielteisen fanituksen syyksi on esitetty muun muassa sitä, ettei eteläkorealaisnuorilla ole riittävästi harrastuksia tai muita vapaa-ajan aktiviteetteja, vaan K-pop ja sen täyttämä televisio ovat läsnä heidän elämässään pienestä pitäen. Tämän tyyppisessä fanituksessa K-pop-artisteja seurataan, heihin käydään käsiksi ja heistä pyritään keräämään yksityistä informaatiota. Arkaa yksityiselämää koskevaa tietoa kuitenkin harvemmin jaetaan, sillä fanit eivät halua aiheuttaa vahinkoa ihailemiensa artistien urille. Ongelmallista kuitenkin on, etteivät K-pop-artistit yleensä tuomitse pakkomielteisiä tai edes vaaratilanteita aiheuttavia faneja pelätessään ulostulon vahingoittavan suosiotaan artisteina. Lisäksi vainoaminen on Etelä-Korean oikeusjärjestelmässä hyvin pieni rikos.

Kritiikki

K-pop-alaa on toisinaan kritisoitu muun muassa tuotteistamisesta ja artistien huonosta kohtelusta. K-pop-yhtyeet ovat tyypillisesti levy-yhtiöiden kokoamia, ja ennen mahdollista debyyttiä aloitteleva artisti on usein vuosia harjoittelijana. Harjoitteluaika, joka tähtää valmiisiin esiintyjiin ja viimeisteltyihin produktioihin, on usein hyvin kilpailullinen. Got7:n jäsen Jackson Wang on kertonut, että harjoittelijoille muun muassa järjestetään jatkuvasti testejä, joissa epäonnistuminen saattaa tarkoittaa potkuja levy-yhtiöstä. Valtaosa harjoittelijoista on lisäksi hyvin nuoria: suuri osa heistä on vielä lukiossa ja osa jopa yläasteella

K-pop-artistin elämä voi olla todella valvottua. On hyvin tavallista, että erityisesti artistien syömistä ja internetinkäyttöä rajoitetaan, minkä lisäksi julkista seurustelua ei katsota hyvällä. Imago on artisteille kaiken kaikkiaan hyvin tärkeä, eikä heidän ole sopivaa esimerkiksi kiroilla, riidellä tai käyttää juurikaan alkoholia. Sen sijaan heiltä odotetaan tietynlaista käytöstä ja olemusta, jota opetellaan usein jo harjoitteluaikana.

K-pop-ala tunnetaan ehdottomista työsopimuksistaan, jotka sitovat artistit usein vuosiksi levy-yhtiöön. Myös artistien palkkaus on saanut huomiota. Entisen tyttöbändi Crayon Popin jäsen Way on kertonut, että levy-yhtiö Chrome Entertainment kieltäytyi toisinaan maksamasta yhtyeen jäsenille palkkaa - sen sijaan heidän katsottiin olevan velkaa yhtiölle, ja heitä vaadittiin maksamaan "velkansa" tekemällä lisää ilmaista työtä. On myös tyypillistä, ettei debytointia edeltävältä harjoitteluajalta makseta palkkaa lainkaan, vaan jopa vuosia kestävä harjoitteluaika rahoitetaan velalla, vanhempien tuella tai muilla töillä.

Toisinaan raskas elämäntyyli on ajanut K-pop-artisteja myös eroamaan yhtyeistä. SM Entertainmentin poikabändi EXO muun muassa menetti kolme jäsentään, Krisin, Luhanin ja Taon, näiden lähdettyä yhtyeestä vuosina 2014–2015. Joukkopako sai huomiota erityisesti siihen liittyvien oikeudenkäyntien vuoksi: työsopimuksia ei ollut helppo purkaa, ja jäsenet vetosivatkin oikeudessa muun muassa epäinhimillisiin työolosuhteisiin sekä siihen, että yhtyeen kiinalaisia ja eteläkorealaisia jäseniä kohdeltiin eriarvoisina. SM Entertainmentia oli jo aikaisemmin syytetty ulkomaalaisten artistiensa syrjinnästä ja epäreilusta kohtelusta: kiinalainen Han Geng jätti Super Juniorin niin ikään oikeudenkäynnin avulla vuonna 2009. Nimenomaan kiinalaisten artistien lähdön osasyyksi on tosin arveltu sitäkin, että K-pop-taustansa vuoksi he menestyvät ja tienaavat todella hyvin sooloartisteina Kiinassa. Lisäksi esimerkiksi EXO:n Kris on maininnut yhdeksi lähtönsä syyksi koti-ikävän.

Näkyvästi K-pop-artistien työolot ja julkisuuspaineet nousivat kansainväliseen keskusteluun joulukuussa 2017, kun SM Entertainmentin poikabändin Shineen päävokalisti Kim Jong-hyun teki itsemurhan 27-vuotiaana. Jättämässään kirjeessä hän kertoi masennuksestaan ja uupumuksestaan. Tapahtuma herätti paljon keskustelua myös Etelä-Koreassa, jossa mielenterveysongelmat ovat perinteisesti olleet tabu.

Toinen kansainvälisiin otsikoihin noussut tapaus on The East Light -yhtyeen jäseniin kohdistunut raaka henkinen ja fyysinen väkivalta: Media Line Entertainmentin tuottaja pahoinpiteli alaikäisiä poikia toistuvasti tarkoituksenaan saada nämä harjoittelemaan kovemmin. Yhtyeen rumpali Lee Cheok-seol toi asian julkisuuteen vuonna 2018, minkä jälkeen vuonna 2016 perustettu yhtye hajosi ja levy-yhtiö haastettiin oikeuteen. Lee on myös kertonut veljensä Seung-hyunin, yhtyeen basistin, kärsivän vakavista mielenterveysongelmista tapahtumien johdosta.

Kirjallisuutta

• Fuhr, Michael: Globalization and Popular Music in South Korea: Sounding Out K-Pop. Routledge, 2016. ISBN 9781317556916. Teoksen verkkoversio.
• Lie, John: K-Pop: Popular Music, Cultural Amnesia, and Economic Innovation in South Korea. University of California Press, 2014. ISBN 9780520283121. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta K-pop Wikimedia Commonsissa