Thorvald Oljemark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thorvald Oljemark
Thorvald Oljemark.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 24. maaliskuuta 1900
Sipoo
Kuollut 25. huhtikuuta 1938 (38 vuotta)
Ammatti maanviljelijä, toimittaja
Muut tiedot
Järjestö Suomen Kansan Järjestö

Hjalmar Thorvald Oljemark (24. maaliskuuta 190025. huhtikuuta 1938[1]) oli suomalainen kartanonomistaja ja kansallissosialisti. Hän oli toinen Suomen Kansan Järjestö -nimisen natsipuolueen perustajista ja työskenteli myös sen propagandapäällikkönä, sekä puolueen lehtien päätoimittajana.[2]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorvald Oljemark syntyi Sipoon kirkonkylässä sijaitsevassa Båskiksen kartanossa, jonka omisti hänen isänsä Otto Hjalmar Oljemark. Ennen Suomen sisällissodan alkua hän oli perustamassa Sipoon suojeluskuntaa jo 17-vuotiaana[3] ja osallistui sodan sytyttyä Väinö Petreliuksen johtamaan Pellingin retkeen,[4] jonka aikana 400 suojeluskuntalaista pakeni punaisia Pellingin saaristoon.[5] Sisällissodan jälkeen Oljemark sai haltuunsa Båskiksen kartanon, kun hänen isänsä oli joutunut punaisten ampumaksi.[6]

Ennen sisällissotaan osallistumista Oljemark oli käynyt Porvoon ruotsalaista lyseota. Sodan aikana hän kävi Vöyrin sotakoulun ja sodanjälkeisen saksalaissuuntauksen aikana kadettikoulun niin sanotun fahnenjunkerkurssin. Oljemark palveli kadettikoulun jälkeen armeijassa, mutta erosi jo vuonna 1921 luutnanttina ja siirtyi maanviljelijäksi.[7]

Poliittinen aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen aktivisminsa Oljemark aloitti 1920-luvun jälkipuoliskolla äärioikeistolaisessa Lapuan liikkeessä.[3] Samalla vuosikymmenellä Oljemark oli Saksassa tutustunut myöhemmin SS:n ja Gestapon johtoon nousseeseen Heinrich Himmleriin. Miehiä yhdisti aatteen lisäksi myös ammatillinen tausta, Oljemark oli maanviljelijä ja Himmler koulutukseltaan agronomi. Vuonna 1932 Oljemark aloitti kansallissosialistista ja juutalaisvastaista kirjallisuutta julkaisseen Kustannus Oy Vasaran toimitusjohtajana Helsingissä sekä työskenteli myös kustantamon julkaisemien Herää Suomi ja Hakkorset -lehtien päätoimittajana.[6]

Vuonna 1932 Oljemark vieraili kahdesti Saksassa tutustumassa natsi-ideologiaan[3] ja kävi tämän jälkeen Himmlerin kanssa aktiivista kirjeenvaihtoa vuosina 1932–1935.[6] Toisella matkalla oli mukana myös liikemies Arvi Kalsta ja vuonna 1933 he perustivat yhdessä kansallissosialistisen Suomen Kansan Järjestön.[3] Samana vuonna Oljemark oli puolueen ehdokkaana kunnallisvaaleissa, mutta sai Sipoossa vain 15 ääntä.[8] Kustannus Oy Vasaran omistajajärjestelyjen yhteydessä hän otti henkilökohtaisen 100 000 markan suuruisen lainan, jota ei kuitenkaan pystynyt maksamaan takaisin ja näin Oljemark joutui luopumaan konkurssin myötä Båskiksen kartanosta vuonna 1934.[6] Hän oli poliittisen toimintansa aikana tarkkaan viranomaisten seurannassa, sillä Oljemarkista löytyy Kansallisarkistosta yhteensä 267 sivua poliisin keräämiä tietoja.[2]

Suomen Kansan Järjestö hajosi sisäisiin ristiriitoihinsa vuonna 1936, kun Arvi Kalsta siirtyi Rovaniemelle hotellinjohtajaksi, eikä uusi puheenjohtaja Yrjö Raikas pystynyt pitämään sitä kasassa.[9] Kartanonsa menettänyt ja velkainen Thorvald Oljemark kuoli perheettömänä vuonna 1938 ilmeisesti tuberkuloosiin.[10] Hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa miekkailu, jossa Oljemark edusti Helsingin Miekkailijoita ja voitti säilän Suomen mestaruuden vuonna 1934.[11]

Ideologiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oljemark oli kiivas antisemitisti sekä kommunismin ja marxilaisuuden vastustaja. Tapparamies-lehdessä vuonna 1932 julkaistussa kirjoituksessaan hän väitti marxilaisuuden olevan juutalaisten suojelu- ja taistelujärjestö. Oljemarkin mukaan juutalaiset muodostivat uhan kansallisvaltioille, mutta asiantilaan ei puututtu, koska sanomalehdistö oli ”juutalaisen suurfinanssin puserruksen alaisena”, eikä näin ollen uskaltanut kirjoittaa esimerkiksi juutalaisten roolista kommunismissa. Oljemark näki myös, että Suomi oli kansainvälisen juutalaisen pääoman vallassa, johon sen olivat ajaneet sosiaalidemokraatit, vasemmistomieliset porvarit sekä vapaamuurarit. Oljemarkin mukaan juutalaisten syntilista oli ”pitkä ja monipuolinen”.[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare - den finländska nazismen 1932-1944, Schildts, Helsinki, 1991. ISBN 951-50052-2-1.
  • Andersson, Martin: Hakkorset på vikingaseglet - nazismens kopplingar till Svenskfinland 1932-48, omakustanne, Sipoo, 2015. ISBN 978-952-93547-4-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Genealogy Data Viitattu 13.6.2015.
  2. a b Natsikirjan tekijä: Synkän historian kaunistelu ei ole kenenkään etu 18.5.2015. Länsiväylä. Viitattu 13.6.2015.
  3. a b c d Sibbonazist brevvän med Heinrich Himmler 8.5.2015. Yle Östnyland. Viitattu 13.6.2015.
  4. a b Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944, s. 172. Kirja kerrallaan, Helsinki 2006. ISBN 952-920-042-0. Teoksen verkkoversio
  5. Viikko 7, 9.2. - 15.2.1918 Suomi 80. Viitattu 13.6.2015.
  6. a b c d Nazistvägen påminner om historien 7.5.2015. Hufvudstadsbladet. Viitattu 13.6.2015.
  7. Leimu, Pekka: Pennalismi ja initiaatio suomalaisessa sotilaselämässä, s. 141. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1985.
  8. Nazisten som fick en väg 12.5.2015. Östnyland. Viitattu 13.6.2015.
  9. Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare – Den finländska nazismen 1932–1944, s. 92, 99–101. Schildts, 1991. ISBN 951-50052-2-1.
  10. Kirja: Suomenruotsalaisilla natseilla oli vankka jalansija kartanoissa 18.5.2015. Helsingin Uutiset. Viitattu 13.6.2015.
  11. Miehet, Säilä Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto. Viitattu 13.6.2015.