Thorvald Oljemark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thorvald Oljemark
Thorvald Oljemark.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt24. maaliskuuta 1900
Sipoo
Kuollut25. huhtikuuta 1938 (38 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja, maanviljelijä
Muut tiedot
Järjestö Suomen Kansan Järjestö

Hjalmar Thorvald Oljemark (24. maaliskuuta 1900 Sipoo25. huhtikuuta 1938 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja ja maanviljelijä, joka oli Suomen johtavia 1930-luvun kansallissosialisteja ja toinen Suomen Kansan Järjestön perustajista. Hän työskenteli SKJ:n propagandapäällikkönä ja puolueen julkaisemien lehtien päätoimittajana.[2] Nuoruudessaan Oljemark oli perustamassa Sipoon suojeluskuntaa jo 17-vuotiaana, ja osallistui sisällissodan taisteluihin Uudellamaalla.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorvald Oljemarkin vanhemmat olivat Sipoon kirkonkylässä sijaitsevan Båskiksen tilan omistanut Otto Hjalmar Oljemark (1874–1918) ja Maria Sofia Behm (1872–1950).[4] Elokuussa 1917 Borgå gymnasiumissa opiskellut Oljemark oli perustamassa Sipoon suojeluskuntaa. Hieman myöhemmin hänet valittiin sen päälliköksi agronomi Carl Neoviuksen luovuttua tehtävästä. Tammikuun 1918 alussa Oljemark johti suojeluskuntaa Helsingin punakaartia vastaan käydyssä kahakassa.[5]

Sisällissodan käynnistyttyä Oljemark nimettiin Helsingin ja Sipoon suojeluskuntalaisista muodostetun Vihreä pataljoonan esikuntaan.[6] Tammi–helmikuun vaihteessa Oljemark osallistui Keravan taistelun sekä Pellingin retkeen, jonka jälkeen hän yritti siirtyä rintamalinjan yli valkoisten puolelle, mutta joutui lopulta pakenemaan Orrengrundista Suomenlahden jään yli Viroon.[7] Tallinnassa Oljemark liittyi Pellingistä aikaisemmin paenneisiin suojeluskuntalaisiin, jotka matkasivat Riian kautta Danzigiin. Kaupungissa perustettiin saksalaisten varustama Jääkäripataljoona Thesleff, joka laivattiin Hankoon 3. huhtikuuta.[8] Sisällissodan loppuvaiheissa Oljemark osallistui pataljoonan riveissä Länsi-Uudenmaan puhdistuksiin sekä Ahvenkosken taisteluun.[9]

Sodan päätyttyä Oljemark suoritti Kadettikoulun ja palveli muutaman vuoden luutnanttina Lappeenrannassa toimineessa Ratsuväkiprikaatissa. Vakinaisesta palveluksesta erottuaan Oljemark ryhtyi viljelemään isältään perimäänsä tilaa Sipoossa.[9][10] Otto Hjalmar Oljemark oli kuollut maaliskuussa 1918 haavoituttuaan Pirttisaaressa punaisia vastaan käydyssä kahakassa.[11]

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920–30-lukujen vaihteessa Oljemark vaikutti kommunisminvastaisessa Lapuan liikkeessä,[3] kunnes vuonna 1932 aloitti kansallissosialistista ja juutalaisvastaista kirjallisuutta julkaisseen Kustannus Oy Vasaran toimitusjohtajana Helsingissä. Hän oli myös yhtiön kustantamien Herää Suomi ja Hakkorset -lehtien päätoimittaja.[10] Samana vuonna Oljemark vieraili kahdesti Saksassa tutustumassa natsi-ideologiaan.[3] Oljemark tapasi muun muassa Heinrich Himmleriin, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa vuoteen 1935 saakka. Aatteen ohella heitä yhdisti ammatillinen tausta, sillä Himmler oli koulutukseltaan agronomi.[10]

Toisella matkalla oli mukana myös liikemies Arvi Kalsta, jonka kanssa Olejemark perusti kansallissosialistisen Suomen Kansan Järjestön.[3] Oljemark oli ehdokkaana vuoden 1933 kunnallisvaaleissa, mutta sai Sipoossa vain 15 ääntä.[12] Kustannus Oy Vasaran omistajajärjestelyjen yhteydessä Oljemark otti henkilökohtaisen 100 000 markan lainan, jota hän ei pystynyt maksamaan, vaan joutui yhtiön konkurssin myötä luopumaan Båskiksen tilasta vuonna 1934.[10] SKJ puolestaan hajosi sisäisiin ristiriitoihinsa 1936.[13] Oljemark kuoli vuonna 1938 ilmeisesti tuberkuloosiin.[14]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oljemark oli kiivas antisemitisti sekä kommunismin ja marxilaisuuden vastustaja. Vuonna 1932 Tapparamies-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan hän väitti marxilaisuuden olevan juutalaisten ”suojelu- ja taistelujärjestö”. Oljemarkin mukaan juutalaiset muodostivat uhan kansallisvaltioille, mutta asiaan ei puututtu, koska sanomalehdistö oli ”juutalaisen suurfinanssin puserruksen alaisena”, eikä näin ollen uskaltanut kirjoittaa esimerkiksi juutalaisten roolista kommunismissa. Oljemark näki myös, että Suomi oli kansainvälisen juutalaisen pääoman vallassa, johon sen olivat ajaneet sosiaalidemokraatit, vasemmistomieliset porvarit sekä vapaamuurarit. Oljemarkin mukaan juutalaisten syntilista oli ”pitkä ja monipuolinen”.[15]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oljemarkin harrastuksiin kuului miekkailu. Helsingin Miekkailijoita edustanut Oljemark voitti säilän Suomen mestaruuden vuonna 1934.[16]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorvald Oljemarkin puoliso oli ruotsalainen Olga Elisabeth Maria Petersén (1900–1997). Pariskunnalla oli kaksi lasta.[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Martin: Hakkorset på vikingaseglet : nazismens kopplingar till Svenskfinland 1932–48. Sibbo: tekijä, 2015. ISBN 978-952-93547-4-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schybergson, M. G. (toim.): Sibbo under den röda tiden. Helsingfors: Holger Schildts, 1918. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thorvald Oljemarkin kuolinilmoitus. Uusi Suomi, 27.4.1938, nro 112, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 10.2.2021.
  2. Lassfolk-Feodoroff, Crista: Natsikirjan tekijä: Synkän historian kaunistelu ei ole kenenkään etu (arkistoitu sivu) 18.5.2015. Länsiväylä. Viitattu 13.6.2015.
  3. a b c d Bergström, Sune: Sibbonazist brevvän med Heinrich Himmler 8.5.2015. Yle Östnyland. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
  4. a b Harald Thorvald Oljemark 24.3.2020. Geni. Viitattu 10.2.2021.
  5. Schybergson 1918, s. 18, 21–22.
  6. Schybergson 1918, s. 31.
  7. Schybergson 1918, s. 35, 82–83.
  8. Schybergson 1918, s. 96.
  9. a b Dödsfall. Svenska Pressen, 28.4.1938, nro 96, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 10.2.2021. (ruotsiksi)
  10. a b c d Grönroos, Mikael: Nazistvägen påminner om historien 7.5.2015. Hufvudstadsbladet. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
  11. Schybergson 1918, s. 161–162.
  12. Andelin, Jan-Erik: Nazisten som fick en väg 12.5.2015. Östnyland. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
  13. Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare : den finländska nazismen 1932–1944, s. 92, 99–101. Helsingfors: Schildts, 1991. ISBN 951-50052-2-1.
  14. Lassfolk-Feodoroff, Crista: Kirja: Suomenruotsalaisilla natseilla oli vankka jalansija kartanoissa (arkistoitu sivu) 18.5.2015. Helsingin Uutiset. Viitattu 13.6.2015.
  15. Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944, s. 172. Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2006. ISBN 952-92004-2-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  16. Miehet, Säilä Suomenmestaruuden miekkailussa. Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto. Viitattu 13.6.2015.