Tellervo (nimi)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tellervo
Nimipäivä  
– suomenkielinen 13. huhtikuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia Tellu, Telle, Telli, Telluska, Tellukka
Ulkomaisia vastineita
Nimen alkuperä Kalevalan Tellervo; nimi pohjautunee Pellervoon

Tellervo on suomalainen naisen etunimi, joka on omaksuttu Kalevalasta.[1]

Kalevalassa esiintyy kultahiuksinen metsänneito Tellervo, joka paimentaa metsänjumala Tapion karjaa. Hänet mainitaan kerran myös Tapion vaimona. Nimi Tellervo on ilmeisesti muodostettu miespuolisen vastineensa Pellervon pohjalta. Kalevalan Pellervo eli Sampsa Pellervoinen on puiden kylväjä ja laivapuun etsijä, jota on toisinaan pidetty Tapion poikana ja kasvillisuuden jumalana.[2][3]

Tellervo on tullut etunimenä käyttöön kansallisromanttisella kaudella. Sitä on ehdotettu ristimänimeksi jo 1860-luvulla. Suomalaiseen almanakkaan nimi lisättiin vuonna 1908, josta lähtien Tellervon päivää on vietetty 13. huhtikuuta.[4]

Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Tellervo on Suomessa annettu 45 947 naiselle ja 1900-luvun alkupuolella myös noin 50 miehelle.[5] Suosionsa huipulla nimi on ollut 1920–1950-luvuilla. Se on ollut tavallinen varsinkin jälkimmäisenä etunimenä.[4]

Tellervosta käytettyjä puhuttelumuotoja ovat muun muassa Tellu ja Telle.[4]

Kuuluisia Tellervoja ja Telluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Tellervoja ja Telluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tellervo mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 211. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  2. Suuri etunimikirja, s. 211, 440.
  3. Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 180–181, 226. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  4. a b c Etunimet, s. 226.
  5. Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 13.4.2012.