Television salaus
Television salaus on salausmekanismi, jolla hallitaan pääsyä maksullisiin televisiokanaviin kaapeli-, antenni- sekä satelliittitelevisioissa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maksukanavilla tulot kertyvät niiden tilaajilta, mutta jotkut eivät niistä kuitenkaan maksa. Kaapeli- ja satelliittiverkoissa päätekijänä maksukanavien salauksen kehittämiseen on piratismin ehkäiseminen.
Varhaiset maksutelevisiot eivät käyttäneet salausta. Tämä johti ongelmaan, jossa ihmiset liittyivät verkkoon ilmaiseksi. Näin ollen kehitettiin menetelmiä näiden torjumiseksi. Kaapelitelevision aikaisemmat maksukanavajärjestelmät perustuivat useaan helppoon toimenpiteeseen. Eniten käytettiin kanavakohtaista suodatinta, joka estää kanavan katsomisen niiltä, jotka eivät siitä maksa. Nämä suodattimet lisättiin tai poistettiin sen mukaan, miten asiakas tilaa tai peruu tilauksen. Koska televisiokanavien määrä kasvoi, suodatuspohjainen lähetystapa muuttui epäkäytännölliseksi.
Yksinkertaisia suodatinratkaisuja voidaan helposti ohittaa muilla tekniikoilla, kuten esimerkiksi häiritsevän signaalin lisäämisellä videoon tai äänentoistoon. Tekniikan kehittyessä digisovittimet yleistyivät ja salaus monimutkistui, kuten audion tai videon digitaalinen salaus, jossa pysty- ja vaakatahdistus korvataan digitaalisella datalla, jolloin tarvitaan dekooderi sen purkamiseen. Maksukanavat saatiin auki myös piraattidekooderilla.
Ranskassa Canal+ aloitti maksutelevisionsa vuonna 1984. Yhdysvalloissa HBO oli ensimmäinen kanava, joka salasi signaalin VideoCipher II -järjestelmällä.
Conditional access -järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaapeli ja aiemman satelliitin salaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Analogisten ja digitaalisten verkkojen maksukanavilla ja tilaamiseen liittyvissä palveluissa on käytössä conditional access -järjestelmä, jossa käytetään pay-per-view (PPV) -taktiikkaa. Alun perin analogiset kaapelitelevisioverkot luottivat tv-sovittimiin, jotka valvoisivat pääsyä kanavalle, koska televisiovastaanottimet eivät alun perin olleet "kaapelia varten valmiita". Analoginen salaus rajoitettiin tyypillisesti premium-kanaviin, kuten HBO:hon tai vain aikuisille suunnattuihin kanaviin. Joissakin näistä järjestelmistä tarvittava synkronointisignaali oli erillisellä apukantoaallolla, joskus synkronointipolariteettia käyttäen, jolloin tapauksessa, kun sitä käytetään yhdessä PAL:n kanssa , voidaan käyttää SECAM L -TV: tä, jossa on kaapeliviritin, signaali vain mustavalkoisena ja käännetyssä valaistuksessa ja siten monitasoisen TV:n, joka tukee PAL L:ää, on edullista myös dekoodata väriä. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että osa videosignaalista vastaanottaa myös ääniä, joten äänen dekoodausta varten on käytettävä toista televisiota, jossa ei ole automaattista mykistystapaa. Analogiset digisovittimet on suurelta osin korvattu digitaalisilla digisovittimilla, joilla voidaan ohjata suoraan ohjelmointia ja digitaalisesti salauksen purkamista.
VideoCipher II RS (VCII RS) on salausjärjestelmä, jonka C-kaistaiset satelliittikanavat maksavat TV-kanaville. VCII-yhteensopiva satelliittivastaanotin tarvitaan VCII-kanavien purkamiseen. VCII on suurelta osin korvattu DigiCipher 2:lla Pohjois-Amerikassa. Alun perin VCII-pohjaisilla vastaanottimilla oli erillinen modeemiteknologia videolle, joka tunnetaan nimellä Videopal. Tämä tekniikka integroitiin myöhempien sukupolvien analogisiin satelliittivastaanottimiin.
- VideoCipher I (vanhentunut)
- VideoCipher II (vanhentunut)
- VideoCipher II+
- VideoCipher II RS (uusiutuva salaus)
Digitaalisen kaapeli- ja sateelliittitekniikan salaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
DigiCipher 2 on General Instrumentin oma videojakelujärjestelmä. DigiCipher 2 perustuu MPEG-2:een. 4DTV-satelliittivastaanotin tarvitaan dekoodaamaan DigiCipher 2 -kanavia. Pohjois-Amerikassa useimmat digitaaliset kaapeliohjelmat ovat käytettävissä DigiCipher 2 -pohjaisissa digisovittimissa. DigiCipher 2:sta voidaan myös kutsua DCII:ksi.
PowerVu on toinen suosittu digitaalinen salaustekniikka, jota käytetään "ei-asuinkäyttöön". PowerVu on kehittänyt Scientific Atlantan. Muita kaupallisia digitaalisia salausjärjestelmiä ovat Nagravision (Kudelski), Viaccess (France Telecom) ja Wegener.
Yhdysvalloissa sekä DirecTV-, että Dish Network -lähetyssatelliittijärjestelmät käyttävät digitaalisia salausstandardeja kanaville pääsyn valvomiseksi. DirecTV käyttää NDS:n suunnittelemaa videokuvaa. DirecTV oli aiemmin viallinen, mikä johti runsaihin rikkinäisiin älykortteihin, jotka olivat saatavilla mustilla markkinoilla. Kuitenkin siirtyminen vahvempaan älykorttimuotoon (P4-kortti) pyyhkäisi DirectTV-piratismin pois, heti sen käyttöönoton jälkeen. Sittemmin julkisia vikoja ei ole tullut. Dish Network käyttää Nagravision (2 ja 3) salausta.
Kanadassa sekä Bell TV, että Shaw Direct DBS -järjestelmät käyttävät digitaalisia salausstandardeja. Bell TV, kuten Dish Network, käyttää Nagravisionia salaukseensa. Shaw Direct käyttää DigiCipher 2 -pohjaista järjestelmää, joka on hyvin samanlainen kuin aikaisemmissa 4DTV-lautasantennijärjestelmissä.
Vanhat salausjärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zenith Phonevision[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zenith Electronics kehitti 1950- ja 1960-luvuilla salausjärjestelmän Phonevision-järjestelmäänsä.
Oak ORION[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oak Orionaa käytettiin alun perin analogiseen satelliittitelevisiokanavaan Kanadassa. Se oli aikanaan innovatiivinen, koska se käytti digitaalista ääntä. Se on korvattu kokonaan digitaalisella salaustekniikalla. Oak Orion käytti Sky-kanavaa Euroopassa vuosien 1982 ja 1987 välisenä aikana. Oak Orion kehitti kaapelitelevision ja maksullisten TV-palveluiden, kuten ONTV:n yhteydessä olevia salausjärjestelmiä.
Leitch Technology[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leitch Viewguard oli analoginen salausstandardi, jota käytettiin pääasiassa yleisradioverkkoihin Pohjois-Amerikassa. Sen salaustekniikka oli sekoittaa kuvasignaali (Line Shuffle), mutta jättää ääni ehjäksi. Maanpäälliset lähetykset, CATV-järjestelmät, Pohjois-Kanadassa käyttivät tätä ehdollisen pääsyn järjestelmää vuosia. Sitä käytetään vain satunnaisesti joissakin satelliittipiireissä, koska se on samanlainen kuin D2-MAC ja B-MAC.
Leitch Technologystä oli myös versio, joka salasi äänen digitaalisella äänivirralla vaakasuorassa tyhjennysaikavälissä, kuten VCII-järjestelmässä. Yksi yhdysvaltalainen verkko käytti sitä affiliate-syötteissään ja sammutti satelliittisyötteen analogiset alikantajat.
B-MAC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
B-MACia ei ole käytetty DTH-sovelluksiin, koska PrimeStar siirtyi kaiken digitaalisen jakelujärjestelmän käyttöön 1990-luvun puolivälissä.
VideoCrypt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VideoCrypt oli analoginen järjestelmä ja hallitsi sekoitusjärjestelmää älykorttiin perustuvalla ehdollisella pääsyjärjestelmällä. Sitä käytettiin 1990-luvulla useissa Euroopan satelliittilähetysyhtiöissä, lähinnä British Sky Broadcastingissa. Sitä käytti myös Sky New Zealand (Sky-NZ). Yksi Videocryptin (VideoCrypt-S:n) ominaisuus oli kyky sekoittaa lähetyksen ääni. Saatavilla oli myös pehmeä salausvaihtoehto, jossa salattua videota voidaan lähettää kiinteällä avaimella ja mikä tahansa VideoCrypt-dekooderi voi purkaa sen.
RITC Discret 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RITC Discret 1 on järjestelmä, joka perustuu horisontaaliseen videolinjaviiveeseen ja äänen salaamiseen. Jokaisen videon rivin aloituspiste oli näennäisesti satunnaisesti joko 0 ns, 902 ns tai 1804 ns. Ensimmäisenä sitä käytti vuonna 1984 ranskalainen Canal Plus -kanava, mutta vaarantui laajasti joulukuun 1984 "Radio Plans" -lehteen painetun dekooderisuunnitelman jälkeen.
SATPAC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppalaisen kanavan Filmnetin käyttämä SATPAC häiritsi horisontaalisia ja vertikaalisia synkronointisignaaleja ja lähetti signaalin, joka sisälsi synkronointi- ja lupatiedot erillisellä apukantoaallolla. Järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1986 ja se sai monia päivityksiä, koska se oli helposti ohitettavissa. Syyskuussa 1992 FilmNet muuttui D2-MAC EuroCryptiksi.
Telease MAAST / Sat-Tel SAVE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telease MAAST / Sat-Tel SAVE lisäsi lähetykseen häiritsevän siniaallon, jonka videosignaalin taajuus oli noin 93,750 kHz. Tämä häiritsevä signaali oli noin kuusi kertaa vaakasuoran päivityksen taajuus. Siihen kuului valinnainen Spectrum Inversionia käyttänyt äänentallennus. Tätä käytettiin Britanniassa BBC:n maailmanlaajuisissa palvelulähetyksissä, ja sittemmin lakkautetulla Britannian elokuvakanavalla "Premiere".
Payview III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalais-svetsiläisen kanavan Teleclub käytössä 1990-luvun alussa ollut Payview III käytti erilaisia menetelmiä, kuten videon invertointia, synkronointisignaalien muuttamista ja pseudo-viivästysvaikutusta.
D2-MAC EuroCrypt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
D2-MAC on standardia käyttävä ehdollinen käyttöjärjestelmä. Se on kehittynyt pääasiassa France Telecom:ista, jonka järjestelmä oli älykortti. Älykortin salausalgoritmi perustui DES:iin. Se oli yksi ensimmäisistä älykorttipohjaisista järjestelmistä, joka oli vaarassa.
Nagravision analoginen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhempien Nagravision-järjestelmien analogisten satelliitti- ja maanpäällisten televisio-ohjelmien sekoittumiseen käytettiin 1990-luvulla esimerkiksi saksalaisessa maksutelevisiolähetystoiminnassa Premiereä. Tässä linjasekoittajärjestelmässä PAL-TV-signaalin 32 rivit tallennetaan tilapäisesti sekä kooderiin, että dekooderiin ja luetaan poikittaissuunnassa pseudosatunnaislukugeneraattorin ohjauksessa. Älykortin suojausmikro-ohjain (avaimen muotoisessa paketissa) purkaa datan, joka lähetetään TV-signaalin hiljentymisvälien aikana ja se poimii satunnaisluvun tuottamiseen tarvittavan satunnaisen siementen arvon. Järjestelmä sallii myös äänisignaalin sekoittumisen kääntämällä spektrin 12,8 kHz taajuussekoittajalla.
