Tummakultasiipi
| Tummakultasiipi | |
|---|---|
 koiras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Sinisiipiset Lycaenidae |
| Suku: | Lycaena |
| Laji: | tityrus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lycaena tityrus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tummakultasiipi[1] eli tanskankultasiipi[2] (Lycaena tityrus) on sinisiipisten heimoon kuuluva pieni päiväperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_Lycaena_tityrus_-_Altopiano_del_Montasio,_Italy_-_male_ventral.jpg)
Koiraiden siivet ovat mustanruskeat, ja niissä on violetti häivähdys. Molempien siipiparien yläpinnalla on mustia täpliä, jotka ovat takasiivissä huomattavasti pienempiä ja takasiiven ulkoreunassa huonosti erottuvien oranssien kaaritäplien rivi. Naaraiden etusiivet ovat pohjaväriltään voimakkaammin oranssit, mustatäpläiset, ja siipisuonet erottuvat tummina. Takasiivet ovat pohjaväriltään ruskeat, ja niiden ulkoreunassa on selvästi erottuvia oransseja kaaritäpliä. Etusiipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla kellanharmaat, ja niissä on runsaasti selviä mustia, valkoreunaisia täpliä. Siiven alapinnan ulkoreunalla on mustareunaisten, oranssien reunustäplien rivi. Siipiväli 26–31 mm.[2][3][4][2][5]
Melko samannäköisiä lajeja ovat luhtakultasiipi (Lycaena helle) sekä ketokultasiiven (Lycaena hippothoe) naaras.[5]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tummakultasiipi tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran Haminassa 21. heinäkuuta 2009[6][7] ja toistaiseksi kyseinen yksilö on ainoa Suomesta löydetty, mutta levinneisyyden ulottuessa rajojen tuntumaan se vakiintunee tulevaisuudessa[8].
Lajin levinneisyys kattaa lähes koko Manner-Euroopan pohjoisrajan kulkiessa Alankomaista likimain Itämeren rannikkoa pitkin Baltiaan ja ulottuu nykyisin Virossa Suomenlahden rannikolle saakka. Britteinsaarilta on muutama yksittäishavainto[9] ja lisäksi Venäjän Kostamuksesta on tehty havainto. Idässä perhosta tavataan Etelä-Siperiaan ja Altaille. Pohjoismaista tummakultasiipi on tavattu Suomen yksittäishavainnon lisäksi vain Tanskasta, missä sillä on nykyisin esiintymä Falsterin saaren Guldborgsundin kunnassa.[10][5][8]
Aikuiset perhoset lentävät kahtena sukupolvena huhti-toukokuussa ja elo-syyskuussa. Eteläisimmässä Euroopassa sukupolvia voi olla kolme.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Euroopassa tummakultasiipi suosii kuivia niittyjä sekä joutomaita ja häviää aina säännöllisesti laidunnetuilta alueilta. Etelämpänä sitä tavataan myös kosteilla paikoilla. Perhoset lentävät laiskasti ja viettävät paljon aikaa lepäillen kasvillisuuden lomassa.[6][5]
Naaraan munimat munat kuoriutuvat 4–10 päivän kuluttua. Toukkakehitys kestää kesän aikana kehittyvällä toisella sukupolvella 3–5 viikkoa, keväällä ja syksyllä kehittyvällä ensimmäisellä sukupolvella pitempään, ja toukalla voi olla löyhä suhde muurahaisiin. Toukka talvehtii keskenkasvuisena.[5]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää erilaisilla hierakoilla (Rumex spp.).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Panu Välimäki: Palapeli uusiksi. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 3, s. 75. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b c Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 250. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Captain's European Butterfly Guide (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 231–232. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
- ↑ a b Panu Välimäki, Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto: Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 2, s. 38–45. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 132. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9.
- ↑ UK Butterflies (englanniksi)
- ↑ Sort Ildfugl Lycaena tityrus (tanskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
| ||||||||||