Tambacoundan alue
| Tambacoundan alue région de Tambacounda |
|
|---|---|
 Tambacoundan alue Senegalin kartalla. |
|
| Valtio | Senegal |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Tambacounda |
| Pinta-ala | 42 706 km² |
| Väkiluku (2013) | 681 310 |
Tambacoundan alue (ransk. région de Tambacounda) on hallintoalue Senegalin itäosassa. Sen hallinnollinen keskus on Tambacoundan kaupunki. Alueen pinta-ala on 42 706 neliökilometriä. Asukkaita on 681 310 henkeä (vuonna 2013, väestönlaskenta).[1]
Tambacounda on pinta-alaltaan Senegalin suurin alue. Se rajoittuu luoteessa Kaffrinen, pohjoisessa Matamin, kaakossa Kédougoun ja lounaassa Koldan alueisiin, koillisessa Mauritaniaan, idässä Maliin, etelässä Guineaan ja lännessä Gambiaan.[1]
Alue on pinnanmuodostukseltaan lähinnä tasankoa. Jokia ovat Senegal, Falémé ja Gambia. Seutu sijaitsee Sahelin, Sudanin ja Guinean ilmastovyöhykkeiden rajalla. Vuotuinen sademäärä vaihtelee 450 ja 800 millimetrin välillä.[1]
Nykymuodossaan vuonna 2008 perustettu alue jakautuu neljään departementtiin, jotka ovat Bakel, Goudiry, Koumpentoum ja Tambacounda. Arrondissementteja on 12, kuntia 46 ja kyliä 1434.[1]
Alueella asuu 5 % Senegalin väestöstä. Kaupunkiväestön osuus on 24 %.[1] Suurimmat etniset ryhmät ovat vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan fulbet (46,4 %), mandinkat (17,4 %), soninket (11,2 %), wolofit (8,8 %), bambarat (3,2 %) ja sererit (3 %). Pieniä ryhmiä ovat bassarit, konjagit, tendat, djalonket, diolat, mankanjat ja mandjakot.[2]
Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely ja karjanhoito. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, maissi, durra ja riisi. Myytäväksi kasvatetaan maapähkinää ja puuvillaa. Kotieläimiä ovat lampaat, vuohet, naudat, aasit ja hevoset.[1] Lisäksi harjoitetaan kalastusta, käsityöammatteja ja kaupankäyntiä[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Tambacounda 2013: Situation économique et sociale régionale ansd.sn. 2015. Arkistoitu 20.10.2019. Viitattu 25.5.2017.
- ↑ a b Tambacounda 2012: Situation économique et sociale régionale ansd.sn. 2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 25.5.2017.