Syklopentadienyylinatrium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syklopentadienyylinatrium
Tunnisteet
CAS-numero 4984-82-1
PubChem CID 78681
SMILES [CH-]1C=CC=C1.[Na+][1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H5Na
Moolimassa 88,08 g/mol
Sulamispiste > 300 °C (hajoaa)[2]

Syklopentadienyylinatrium eli natriumsyklopentadienidi tai natriumsyklopentadienylidi (C5H5Na) on orgaanisiin natriumyhdisteisiin kuuluva organometalliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää polymerointireaktioiden initiaattorina ja erityisesti valmistettaessa muita organometalliyhdisteitä, kuten metalloseeneja.

Huoneenlämpötilassa syklopentadienyylinatrium on valkoista kiteistä ainetta. Se koostuu natriumkationista ja syklopentadienyylianionista. Yhdiste liukenee tetrahydrofuraaniin. Puhdas liuos on väritöntä, mutta epäpuhtauksien vuoksi liuokset ovat usein vaaleanpunertavia. Syklopentadienyylinatrium reagoi erittäin herkästi ilman hapen kanssa ja reagoi veden kanssa hydrolysoituen natriumhydroksidiksi ja syklopentadieeniksi.[2][3]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syklopentadienyylinatriumia valmistetaan natriumin tai natriumhydridin ja syklopentadieenin tai disyklopentadieenin välisellä reaktiolla. Liuottimena reaktiossa käytetään tetrahydrofuraania.[2][3]

2 Na + 2 C5H6 → 2 NaC5H5 + H2
NaH + C5H6 → NaC5H5 + H2

Syklopentadienyylinatrium reagoi monen siirtymämetallin kanssa metateesireaktiolla muodostaen syklopentadienyylikomplekseja. Tämä on käytetyin tapa valmistaa metalloseeneja sekä syklopentadienyyli- ja karbonyylikomplekseja. Reaktiossa käytetään liuottimena tetrahydrofuraania.[2][3][4][5] Yhdistettä voidaan myös käyttää anionisena initiaattorina polymerisoitaessa esimerkiksi akryylinitriiliä tai kaprolaktonia[6][7].

  1. Sodium cyclopentadienylide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 21.7.2016.
  2. a b c d Wolfgang A. Herrmann: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 51–52. Thieme, 1999. ISBN 978-3131030610 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.7.2016). (englanniksi)
  3. a b c Gregory S. Girolami, Thomas B. Rauchfuss & Robert J. Angelici: Synthesis and Technique in Inorganic Chemistry, s. 198. University Science Books, 1999. ISBN 978-0-935702-48-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.7.2016). (englanniksi)
  4. Rolf Ackermann & Ludwig Lange: Sodium Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 21.7.2016
  5. Mark Weller, Tina Overton, Jonathan Rourke & Fraser Armstrong: Inorganic chemistry, s. 607. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-964182-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.7.2016). (englanniksi)
  6. Hans R. Kricheldorf, Oskar Nuyken & Graham Swift: Handbook of Polymer Synthesis, s. 294. CRC Press, 2010. ISBN 9780824754730 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.7.2016). (englanniksi)
  7. Nikos Hadjichristidis & Akira Hirao: Anionic Polymerization, s. 221. Springer, 2015. ISBN 978-4-431-54185-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.7.2016). (englanniksi)