Surakartan sulttaanikunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Surakartan sulttaanikunta
1755–1945
Flag of Surakarta with Radya Laksana.svg Radyalaksana The Emblem of Surakarta Kingdom.svg
lippu vaakuna

Mataram 1830-en.png
Mataramin seuraajavaltioiden Surakartan ja Yogyakartan sijainti Jaavalla

Valtiomuoto sulttaanikunta
Sulttaani Pakubuwono IX (1861–1893)
Pakubuwono X (1893–1939)
Ylin ministeri Sasranagara (1866–1887)
Mangunkusuma (1887–1889)
Sasradiningrat IV (1889–1916)
Joyonegoro (1916–?)
Pääkaupunki Surakarta
Uskonnot islam
Edeltäjä(t) Mataramin sulttaanikunta
Seuraaja(t) Indonesia Indonesia

Surakartan sulttaanikunta (myös Solon sulttaanikunta) oli Jaavan saarella sijainnut sulttaanikunta vuosina 1755–1945. Sulttaanikunta syntyi vuonna 1755, kun Mataramin sulttaanikunta jakautui sisäisten kiistojen takia kahtia Surakartan ja Yogyakartan sulttaanikunniksi.[1][2][3][4][5] Surakartan ensimmäinen hallitsija Pakubuwono II käytti itsestään arvonimeä susuhunan.[5] Hollantilaiset valtasivat 1700- ja 1800-luvuilla koko Jaavan saaren ja molemmat kuningaskunnat liitettiin osaksi Hollannin Itä-Intiaa. Ne säilyivät itsenäisinä hallintoalueina aina Indonesian itsenäistymiseen asti. Maan itsenäistyttyä Yogyakarta säilytettiin erityisalueena Indonesian sisässä, mutta Surakarta menetti asemansa.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1889–1916[7] Surakartan patih (suom. suurvisiiri, ylin ministeri) oli Sasradiningrat IV, joka pyrki kehittämään kansan hyvinvointia ja vähentämään alankomaalaisten sananvaltaa valtakunnassa. Hänen aikanaan muun muassa uudistettiin hallintoa, maanjakoa ja oikeuslaitosta.[8]

1930-luvun lama vaikutti maailmanlaajuisesti sokerin hintaan huomattavan negatiivisesti. Paitsi Surakartan sokeriplantaaseja omistavien hallitsijoiden myös siirtomaaisäntä Alankomaiden tulot alenivat tämän takia huomattavasti. Sulttaani Pakubuwono X:n kuoltua alankomaalaiset antoivat Surakartalle käskyn leikata valtakunnan hallinnon henkilöstömääriä jopa 50 prosentilla. Pakubuwono X:n seuraaja Pakubuwono XI allekirjoitti määräyksen ja siirsi eläkkeelle tai pakotti eroamaan suuria joukkoja palveluksestaan. Tämä vaikutti merkittävästi sulttaanin julkisuuskuvaan, sillä hallitsijan vallan katsottiin ilmentyvän tämän runsaskätisyydessä. Myös se, että sulttaani kävi itse tapaamassa alankomaalaisia sen sijaan, että nämä olisivat aiempaan tapaan tulleet itse vierailulle tämän palatsiin, oli kansalle merkki siitä, että kuningashuone oli menettänyt maagisen valtansa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Benedict: Java in a Time of Revolution: Occupation and Resistance, 1944-1946. Equinox Publishing, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Sumarsam: Gamelan: Cultural Interaction and Musical Development in Central Java. The University of Chicago Press, 1995. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Dewanto, Wahyu: Space and myth in Surakarta Kasunanan Palace, Indonesia. Launceston: University of Tasmania, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yogyakarta indonesia-tourism.com. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  2. Indonesia History - Sultanate of Mataram - 1586-1755 globalsecurity.org. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  3. History of Rivalry Between the Sultans of Yogyakarta and Solo factsanddetails.com. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  4. The Dutch on Java, 1619-1755 countrystudies.us. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  5. a b 1670 to 1800: Court Intrigues and the Dutch gimonca.com. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  6. Central-Java privatedriverindonesia.com. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  7. Sumarsam 1995, s. 283
  8. Dewanto 1997, s. 122, 126
  9. Anderson 2006, s. 351
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.