Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat (1945–)

Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat tarkoittavat Suomen ilmavoimien hävittäjälentokoneiden valintakriteerien asettamista, vertailua, valintaa, ostamista ja rakennuttamista vuodesta 1945 nykypäivään saakka.

1940-luvun lopun hävittäjähankinnat

1940-luvun lopulla ei Suomeen hankittu hävittäjäkoneita. Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 rajoitti ilmavoimien konemäärän 60:een; konemäärän tulkittiin tarkoittavan taistelukoneita. Ylimääräinen materiaali oli tuhottava 19. syyskuuta 1948 mennessä tai luovutettava liittoutuneille. Luovutusta ei ohjeistettu ja satoja koneita romutettiin.

1950-luvun hävittäjähankinnat

Hävittäjätilanne 1950-luvun alussa oli surkea. Vuosina 1945-1949 toiminut puolustusrevisio ei riittävässä määrin huolehtinut ilmavoimien tarpeista. YYA-sopimus asetti velvoitteita Suomen puolustuskyvylle ja hankinnat ulkomailta oli pakko käynnistää. Neuvostoliittolaista kalustoa ei haluttu ostaa ja länsivaluutan puute hidasti hankintaa länsimaista.^lähde?

Katseet suunnattiin Ruotsiin ja Isoon-Britanniaan. Ruotsi ei suostunut edes keskustelemaan Saab J29 Tunnanin myymisestä Suomelle. Yhteydenotot Ison-Britannian lentokonevalmistajiin käynnistettiin kesällä 1950. Glosterin kanssa käytiin kauppaa Gloster Meteor -suihkuhävittäjästä ja Hawker Sea Fury -potkurihävittäjästä ja deHavillandin kanssa deHavilland DH.100 Vampire ja DH.112 Venom -suihkuhävittäjistä. Myös valmistuslisenssistä neuvoteltiin.

Kuusi DH.100 Vampirea Isosta-Britanniasta vuonna 1953

deHavilland D.H.115 Vampire Trainer

Korean sota, rahanpuute ja kommunistien vastustus lykkäsivät hävittäjähankintoja Isosta-Britanniasta vuoteen 1952. Tässä vaiheessa vaihtoehdot olivat rajautuneet lähinnä DH Vampireen ja Gloster Meteoriin, joskin molempia pidettiin jo vanhanaikaisina. Lokakuussa 1952 solmittiin toimitussopimus deHavillandin kanssa koskien kuutta DH.100 Vampire -hävittäjää. Ensimmäiset kolme konetta lennettiin 22.1.1953 Poriin. Valuuttavaikeudet viivästyttivät kolmen koneen loppuerän toimitusta sekä valmistuslisenssineuvottelujen etenemistä. Vaikka koneet olivat valmiina jo huhtikuussa 1953, ne saatiin Suomeen vasta saman vuoden syyskuussa.

Vampiren yöhävittäjäversiosta DH.113 kehitettyä kaksipaikkaista DH.115 Vampire Traineria hankittiin vuosina 1955–1956 yhdeksän. Lisäksi Interarmcon lahjoitti Suomelle yhden Ruotsista peräisin olevan DH.100 Vampiren havaintovälineeksi vuonna 1961.^lähde?

de Havilland DH.112 Venom jää hankkimatta

Pääesikunnan sotavarustetoimikunnan työvaliokunnan heinäkuussa 1953 päivätyssä muistiossa todettiin, että taistelukoneita tarvitaan 60 ja ne puuttuivat kokonaan. DH.100 Vampire oli tässä vaiheessa luokiteltu jo harjoituskoneeksi. Jo vuonna 1952 oli ehdotettu yhden DH.112 Venom -suihkuhävittäjän sekä koneen ja sen moottorin valmistuslisenssin hankintaa. Neuvotteluja jatkettiin vuosina 1953-1954. Tässä vaiheessa DH.112 Venom katsottiin kuitenkin suorituskyvyltään vanhentuneeksi ja mielenkiinto suuntautui uudempiin koneisiin.

12 Folland Gnatia Isosta-Britanniasta vuosina 1958–1960

Jugoslavian ilmavoimien Gnat

Folland Gnat lensi ensilentonsa heinäkuussa 1955. Kone kiinnosti Suomea alusta alkaen luvatun hyvän suorituskyvyn ja edullisen hinnan takia. Jo lokakuussa 1956 päätettiin hankkia 12 Gnatia ja saman vuoden joulukuussa tehtiin periaatepäätös 20 koneen lisenssivalmistuksesta.^lähde?

Ensimmäisten Gnatien toimitus viivästyi yli puolella vuodella heinäkuuhun 1958. Toinen toimitetuista (GN-102) tuhoutui jo elokuussa 1958 ja jäljelle jäänyt joutui lentokieltoon ja koneeseen tehtiin merkittäviä muutostöitä niin, että se lensi seuraavan kerran vasta tammikuussa 1959. Lisää koneita saatiin heinäkuussa 1959. Tuhoutuneen GN-102:n tilalle tilattiin uusi kone ja viimeiset kaksi konetta saatiin vasta lokakuussa 1960.^lähde?

Koneen käytön alkuvaiheessa oli paljon teknisiä ongelmia. Muutoin kone osoittautui käyttökelpoiseksi; kone oli ketterä ja nousukykyinen. Kone oli kuitenkin työläs huoltaa ja niin sen lisenssivalmistus kariutui.

1960-luvun hävittäjähankinnat

20 MiG-21F-13-hävittäjää Neuvostoliitosta vuonna 1963

MiG-21F-13 Yhdysvalloissa

Suomen ilmavoimat alkoi 1960-luvun alussa valmistella ajanmukaisen hävittäjäkaluston hankintaa; Folland Gnatien suorituskyky ja lukumäärä oli riittämätön. Vaihtoehdoiksi katsottiin Dassault Mirage III, Saab 35 Draken ja MiG-21. Viimeksi mainittu valittiin ja aluksi hankittiin neljä kaksipaikkaista MiG-15UTI -konetta helpottamaan siirtymistä Fouga Magisterista MiG-21:een.^lähde?

Ensimmäiset MiG-21:t lennettiin Suomeen huhtikuussa 1963 ja loput saman vuoden marraskuussa. MiG-21 oli Suomen ensimmäinen ajanmukainen päivähävittäjä Messerschmitt Bf 109:n jälkeen. Tuhoutuneiden tilalle Suomi sai kaksi lisäkonetta vuosina 1964–1965.^lähde?

Kun siirtyminen Mig-15UTI -koneista Mig-21:een osoittautui vaativaksi, hankittiin vuonna 1965 kaksi kaksipaikkaista Mig-21U-konetta, vuonna 1974 toiset kaksi kaksipaikkaista MiG-21US -konetta ja vuonna 1982 kaksi kaksipaikkaista MiG-21UM-konetta välityypiksi.^lähde?

Koneet palvelivat aluksi Karjalan lennostossa mutta vuodesta 1966 1970-luvun alkupuolelle saakka muutamia koneita oli Hämeen lennoston käytössä. 1970- ja 1980-lukujen taitteessa F-12-koneet siirtyivät Luonetjärvellä toimineelle Tiedustelulaivueelle.

1970-luvun hävittäjähankinnat

18 Saab 35 Draken -hävittäjää Ruotsista vuonna 1972–1974

Ruotsin ilmavoimien Saab 35 Draken Kristianstadissa Ruotsissa lokakuussa 2005

1960-luvulla alettiin valmistella jokasään hävittäjien hankintaa. MiG-21F-13 oli lähinnä päivähävittäjä. Hankinnan pontimena oli myös vanhentuneiden ja vähälukuisten Gnatien korvaaminen.^lähde?

Saab 35 Draken oli ollut ehdolla Suomeen jo 1960-luvun alussa mutta silloin valittiin MiG-21. Nyt valittiin Draken ja aluksi vuokrattiin Ruotsista kuusi 35BS-mallin konetta, jotka lunastettiin ilmavoimille myöhemmin. Varsinainen tilaus, joka tehtiin huhtikuussa 1970, koski kahtatoista 35S-mallin konetta, jotka tilattiin osina ja koottiin Suomessa. Ensimmäinen koneista valmistui koelentoihin maaliskuussa 1974. Koneet olivat aluksi Luonetjärvellä toimineella Hämeen lennostolla, joka kesällä 1973 siirtyi Rovaniemelle muuttuen Lapin lennostoksi.^lähde?

DK-206 syttyi tuleen tammikuussa 1974 ja kone vaurioitui korjauskelvottomaksi ja kunnostettiin harjoitusvälineeksi. Koneen tilalle saatiin Ruotsista korvauskone, joka sai saman tunnuksen. Lisäksi lahjoituksena saatiin yksi käytöstä poistettu 35A-mallin kone harjoitusvälineeksi.^lähde?

Kuusi Saab 35 Draken -hävittäjää Ruotsista 1976

Syksyllä 1975 päätettiin hankkia kuusi käytettyä 35FS-konetta Ruotsista. Samalla hankittiin kolme käytettyä kaksipaikkaista 35CS-konetta.^lähde?

20 MiG-21bis-hävittäjää Neuvostoliitosta vuosina 1978–1980

Vanhentuvan MiG-21F-13-kaluston tilalle hankittiin 1970-luvun lopulla 20 MiG-21bis-hävittäjää. Koneista kaksi saatiin syyskuussa 1978 ja loput 18 vuonna 1980.

1980-luvun hävittäjähankinnat

18 Saab 35 Draken -hävittäjää Ruotsista vuonna 1985

Maaliskuussa 1984 tilattiin Satakunnan lennostolle 18 35FS-hävittäjää, joista ensimmäinen saatiin käyttöön elokuussa 1985. Samalla hankittiin kaksi kaksipaikkaista 35CS-konetta, jotka saatiin käyttöön jo kesäkuussa 1984.^lähde?

Kuusi MiG-21bis-hävittäjää Neuvostoliitosta vuosina 1985–1986

Tiedustelulaivueen poistuvien MiG-21F-13-hävittäjien tilalle tilattiin vuonna 1984 kuusi MiG-21bis-hävittäjää, joista kolme saatiin vuonna 1985 ja toiset kolme vuonna 1986.^lähde?

1990-luvun hävittäjähankinnat

64 McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -hävittäjää vuosina 1995–2000

F/A-18 Hornet (HN-428) Rissalassa vuonna 2005

Puolustusministeriö sai Suomen hallitukselta joulukuussa 1988 valtuudet aloittaa uuden hävittäjän hankintavalmistelut. Aluksi oli tarkoitus hankkia Neuvostoliitosta 20 MiG-29-hävittäjää korvaamaan vanhentuneet MiG-21bis-hävittäjät ja lännestä 40 konetta korvaamaan Saab 35 Drakenit. Maaliskuussa 1990 lähetettiin tarjouspyynnöt koskien Dassault Mirage 2000, General Dynamics F-16 ja Saab 39 Gripen -hävittäjiä. MiG-29-hävittäjästä ei tehty tarjouspyyntöä ja se putosi pois ehdokkaiden joukosta marraskuuhun 1990 mennessä. McDonnell Douglas F/A-18 Hornet liittyi tarjouskilpailuun vasta huhtikuussa 1991.^lähde?

Keväällä 1992 lennettyjen koelentojen jälkeen päädyttiin F/A-18 Hornetiin, jonka hankintapäätös julkistettiin saman vuoden toukokuussa. Koneita päätettiin hankkia 57 yksipaikkaista C- ja 7 kaksipaikkaista D-versiota.^lähde?

Ensimmäiset kaksipaikkaiset D-versiot saatiin Suomeen marraskuussa 1995. Kaksipaikkaiset lennettiin Yhdysvalloista ja yksipaikkaiset C-versiot koottiin Kuorevedellä vuosina 1996–2000.^lähde?

Hornetit ovat kaikkien lennostojen käytössä. Marraskuussa 2001 kaksi Satakunnan lennoston Hornetia (HN-413 ja HN-430) törmäsivät ilmassa yhteen. HN-430 tuhoutui ja HN-413 vaurioitui pahoin. HN-413 korjattiin kaksipaikkaiseksi D-versioksi. Korjattu kone syöksyi maahan testilennolla Juupajoella 2010 ja tuhoutui täysin. Toukokuussa 2006 kaksi Karjalan lennoston Hornetia (HN-415 ja HN-438) törmäsivät yhteen ilmassa ja vaurioituivat.^lähde?

2020-luvun hävittäjähankinnat

Pääartikkeli: HX-hävittäjähanke

10. joulukuuta 2021 hallitus teki päätöksen tilata 64 F-35 hävittäjää. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen noin vuosina 2025-2030.

Lähteet

• Donald, David: The Encyclopedia of World Aircraft. Enderby, Leicester, UK: Bookmart Ltd, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
• Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Jyväskylä: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
• Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma II. Forssa: Jukka Raunio, 1993. ISBN 951-96866-0-6.
• Raunio, Jukka: D.H.100 ja D.H.115 Vampiret Suomessa. Osa 1. Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti, 1/2006. ISSN 1237-2315.