Suomen hylkeidensuojelualueet
Suomen hylkeidensuojelualueet koostuvat seitsemästä alueesta, joiden yhteispinta-ala on 188 neliökilometriä.[1] Niitä hallinnoi Metsähallitus. Alueet on perustettu vuonna 2001 harmaahylkeiden ja niiden elinalueiden suojelemiseksi. Ne sijaitsevat Kemissä, Inkoossa ja Kirkkonummella, Kustavissa, Mustasaaressa, Paraisten Korppoossa ja Nauvossa sekä Porvoossa. Suojelualueet ovat osa Natura 2000 -verkostoa. [2]
Suojelualueiden ulkoraja on vähintään yhden merimailin päässä hyljeluodosta tai luotoryhmästä. Alueet on merkitty virallisille kartoille ja merikorteille, mutta niiden rajoja ei ole merkitty maastoon. Hylkeidensuojelualueilla on liikkumis- ja maihinnousurajoituksia. Metsästys on kielletty koko suojelualueella, ja myös kalastusta on rajoitettu. [2]
| Luonnonsuojelualue | Päätös | Sijainti |
|---|---|---|
| Grimsörarnin hylkeidensuojelualue | 2001 | Paraisten Korppoo |
| Kallbådanin hylkeidensuojelualue | 2001 | Inkoo ja Kirkkonummi |
| Mastbådanin hylkeidensuojelualue | 2001 | Paraisten Nauvo |
| Möylyn hylkeidensuojelualue | 2001 | Kemi |
| Sandkallanin – Stora Kölhällenin hylkeidensuojelualue | 2001 | Porvoo |
| Snipansgrundin – Medelkallan hylkeidensuojelualue | 2001 | Mustasaari |
| Södra Sandbäckin – Sandbäckin hylkeidensuojelualue | 2001 | Kustavi |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Metsähallituksen hoitamien suojelu- ja retkeilyalueiden määrä ja pinta-alat 1.1.2019. Metsähallitus. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ a b Hylkeidensuojelualueet ylläpitävät hyljekantoja Metsähallitus. Viitattu 18.5.2020.