Sue Lemström

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sue Lemström (s. 17. heinäkuuta 1948 Helsinki)[1] on suomenruotsalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Helsingin ja Vaasan ruotsinkielisissä teattereissa sekä useissa kotimaisissa elokuvissa. Vuonna 1969 hän oli perustamassa Skärgårdsteatern-ryhmää, ja on ollut mukana useimpien suomenruotsalaisten teattereiden tuotannoissa.[2] Ensimmäisen vakinaisen kiinnityksensä Lemström sai vasta 63-vuotiaana Svenska Teaterniin.[3] Lemström ääninäytteli Muumilaakson tarinoiden -ruotsinkielisessä versiossa Noitaa.[4]

Sue Lemström sanoo olleensa Suomen ensimmäinen radio-discjockey, joka teki 1960-luvun ruotsinkielisessä Ylessä ohjelmaa Pop Time. Hänen teatteriuransa alkoi Svenska Teaternin Hair-musikaalista 1969, minkä jälkeen hän pääsi täpärästi Svenska Teaterhögskolaniin ja valmistui sieltä 1974 huolimatta vaikeasta lukihäiriöstä.[2]

Sue Lemströmin tärkeimpiä rooleja ovat olleet Peer Gyntin Åse, Niels Bohrin vaimo Michael Fraynin näytelmässä Ett möte i Köpenhamn (2000–2001) sekä erityisesti vuoden 2003 rooli Mary Tyronena Eugene O’Neillin näytelmässä Lång dags färd mot natt.[1]

Benny Törnroosin televisiohaastattelussa 2014 Sue Lemström kertoi olevansa alkoholisti ja HIV-positiivinen.[3]

Sue Lemström sai Pro Finlandia -mitalin 2008.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lemström, Sue, Uppslagsverket Finland, viitattu 10.3.2015.
  2. a b Lindroos, Karin: Aktuell i "En familj": Stor intervju med Sue Lemström - Udda och extrem, Svenska Teatern 7.1.2013, viitattu 10.3.2015.
  3. a b Sue Lemström om livets bergochdalbana, Svenska Yle 22.1.2014, viitattu 10.3.2015.
  4. Svensk röster & credits, I Mumindalen (Tanoshii Moomin Ikka) dubbningshemsidan.se. Viitattu 24.5.2019.
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.