Streets of Rage

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Streets of Rage
European sor cover.jpg
Kehittäjä Sega
MNM Software
Julkaisija Sega
Säveltäjä(t) Yuzo Koshiro
Julkaisupäivä EU elokuu 1991
JP 2. elokuuta 1991
NA syyskuu 1991
Lajityyppi beat ’em up
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli
Alusta Sega Mega Drive, Sega Mega-CD, Sega Game Gear, Sega Master System, MegaPlay, Virtual Console, iPhone OS
Jakelualusta 4 MB kasetti
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Tämä artikkeli käsittelee kolmiosaisen pelisarjan ensimmäistä osaa.

Streets of Rage on Sega Mega Drivelle vuonna 1991 julkaistu beat ’em up -peli.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Alkutilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämää kuhiseva suurkaupunki on suistunut pahan rikollisorganisaation kynsiin. Kaupungissa rehottava korruptio, ja kaduilla tapahtuva väkivalta ovat muokanneet kaupungista turvattoman paikan elää.

Kolme korruptoituneista poliisivoimista eronnutta konstaapeliä, Adam Hunter (pelin suomenkielisessä ohjeessa Antti Hurme), Axel Stone (Akseli Kivi) ja Blaze Fielding (Pekka Peltonen) päättävät asettua vastarintaan, ja puhdistaa omin käsin kaupungin kadut rikollisista.

Pelattavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä ohjaillaan yhtä kolmesta pelaajan valitsemasta sankarista kahdeksan toiminnantäytteisen tason läpi. Pelaajalla on käytössään beat 'em up -tyyliin erilaisia fyysisiä iskuja ja liikkeitä, joilla tämä voi kukistaa vastaantulevat viholliset. Tasojen varrella pelaaja voi myös käyttää poimimiaan aseita, kuten lasipulloja ja pesäpallomailoja, tai kerätä esim. energiaa antavia ruokia (omena/pihvi), tai lisäpisteitä (rahapussi/kultaharkko).

Pelaaja voi myös kutsua avukseen poliisin tukijoukot, jotka tuhoavat kaikki ruudussa sillä hetkellä olevat viholliset. Tätä erikoisiskua voi kuitenkin käyttää vain rajoitetusti.

Peliä voi myös pelata kaksinpelinä, jolloin käytössä on kaksi pelin kolmesta sankarista.

Tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli koostuu kahdeksasta pitkästä tasosta: kävelykatu, slummikatu, merenranta, silta, laiva, tehdas, tavarahissi ja rikollisorganisaation päämaja. Jokaisen tason lopussa pelaaja kohtaa loppuvastuksen, joka on tavallisia vihollisia voimakkaampi. Joissain kentissä on loppuvastuksen lisäksi myös välivastus. Kahden pelaajan pelissä loppuvastuksiakin on kaksi.

Lopputilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelillä on kaksi erilaista lopetusta: hyvä ja paha lopetus.

Hyvässä lopetuksessa pelaaja/pelaajat kukistavat rikollisliigan johtaja Mr. X:än, ja palauttavat kaupungin jälleen kukoistukseensa.

Pahan lopetuksen voi saada ainoastaan kaksinpelissä. Kun pelaajat saapuvat viimeisen loppuvastuksen, Mr. X:än luo, tämä kysyy, haluavatko sankarit liittyä hänen puolelleen. Pelaajien antaessa eri vastaukset Mr. X käskee heidän taistella kuolemaan saakka. Jos pahisten puolelle liittymässä ollut pelaaja voittaa, Mr. X kysyy tätä puolelleen vielä kerran. Pelaajan kieltäydyttyä taistelu alkaa, ja Mr. X:än kukistuttua pelaajasta tulee rikollisliigan johtaja.

Jos pelaaja/pelaajat vastaavat haluavansa liittyä Mr. X:än joukkoihin, tämä pudottaa heidät takaisin tasolle 6.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelisarjaa on kiitelty erityisesti sen dance-, house-, tekno- ja hip-hop -musiikkityylejä mukailevasta soundtrackista, jonka on säveltänyt japanilainen videopelisäveltäjä Yuzo Koshiro. Pelin musiikki sävellettiin jo siihen aikaan vanhentuneella ohjelmistolla, mutta sitä pidetään edelleen yhtenä Sega-kirjaston parhaimmista.

Kaikki kolmiosaisen pelisarjan musiikki on julkaistu kolmella CD-levyllä. Sarjan toisen ja kolmannen osan säveltämiseen osallistui Koshiron lisäksi myös Motohiro Kawashima.

Jatko-osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelistä on ilmesynyt Sega-alustalle kaksi jatko osaa, sekä runsaasti epävirallisia fanien kehittämiä jatko-osia ja parodioita, joista osa listattu alle.