Lettotähtimö
| Lettotähtimö | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Tribus: | Alsineae[1] |
| Suku: | Tähtimöt Stellaria |
| Laji: | crassifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stellaria crassifolia |
|
| Katso myös | |
Lettotähtimö (Stellaria crassifolia) on valkokukkainen kosteiden kasvupaikkojen kasvi. Laji kuuluu kohokkikasvien heimoon.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen, rento- tai pystykasvuinen lettotähtimö kasvaa 10–25 cm korkeaksi. Koko kasvi on kalju. Vastakkain olevat ruodittomat, vihreät lehdet ovat 6–25 mm pitkiä, kapeanpuikeita tai soikeita ja paksuhkoja. Toisinaan lajilla esiintyy itusilmuja. Kukinto on vähäkukkainen, kaksihaarainen viuhko, tai joskus se on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukkien tukilehdet ovat vihreitä ja kaljulaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä; teriö on vain hieman verhiötä pitempi. Verholehdet ovat 2,5–3,5 mm pitkiä ja suippoja. Valkoiset terälehdet ovat syvään kaksijakoisia, liuskat ovat tasasoukkia. Heteiden ponnet ovat 0,3–0,5 mm pitkiä, ja emiö on kolmilehtinen. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota, joka on kypsänä jopa kaksi kertaa verhiön pituinen. Siemenet ovat noin 8 mm pitkiä. Suomessa lettotähtimö kukkii kesä-elokuussa.[2]
Suomessa tavataan kahta lettotähtimön muunnosta: pohjanlettotähtimöä (var. crassifolia) ja merilettotähtimöä (var. minor). Pohjanlettotähtimö on pysty tai koheneva, ja sen lehdet ovat leveänpuikeita tai soikeita. Merilettotähtimö on puolestaan rantokasvuinen ja löyhästi mätästävä, ja sen lehdet ovat kapeanpuikeita.[3][4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettotähtimöä kasvaa Euroopassa Islannissa sekä Saksasta ja Fennoskandiasta itään Pohjois-Ukrainaan ja Keski- ja Pohjois-Venäjälle. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella läpi Siperian aina Kiinan pohjoisosiin ja Venäjän kaukoitään saakka. Paikoin sitä tavataan myös Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikassa lettotähtimöä tavataan Alaskassa, suurimmassa osassa Kanadaa ja paikoitellen Yhdysvaltain pohjoisosissa.[5]
Suomessa lettotähtimön alalajeista pohjanlettotähtimöä kasvaa Pohjanlahden rannikolla Vaasan korkeudelta ja sisämaassa Kainuun korkeudelta pohjoiseen. Merilettotähtimö on Suomessa hyvin harvinainen, ja sitä tavataan vain muutamin paikoin Suomenlahden rannikolla Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettotähtimö on kosteiden kasvupaikkojen laji. Alalajeista pohjanlettotähtimö kasvaa esimerkiksi koivuletoilla, lettoniityillä, lähteiköissä, puronvarsissa ja rehevillä luhtarannoilla. Merilettotähtimöä tavataan merenrantojen rakkolevävalleilla. Kasvupaikat ovat osaksi lähdevaikutuksen piirissä.[3] Pohjanlettotähtimö on Suomessa harvinaistunut varsinkin levinneisyysalueensa eteläosissa soiden ojitusten, rantarakentamisen ja metsien hakkuiden vuoksi. Esimerkiksi Pohjois-Savosta laji on kadonnut kokonaan elinympäristöjen tuhoutumisen takia.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopio 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry, Suomen rantakasvio. Metsäkustannus Oy, Helsinki 2011.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Caryophyllaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 106, 109.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 109.
- ↑ a b Väre 2011, s. 50.
- ↑ Den virtuella floran: Sumparv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 1.4.2012.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 46.