Stanisław Poniatowski (1676–1762)

Stanisław Poniatowski (15./16. syyskuuta 1676 Chojnik tai Dereczyn, Puola – 2. elokuuta 1762 Ryki, Puola) oli puolalais-liettualainen aatelinen, sotilasjohtaja ja valtion virkamies, Ruotsin armeijan kenraali.

Poniatowski syntyi Szlachta-aateliseen perheeseen, joka ei tosin ollut säätynsä rikkaimpia tai maineikkaammasta päästä. Hän palveli Itävallan armeijassa kenraali Michal Franciszek Sapiehan joukoissa Osmanien valtakunnan turkkilaisia vastaan käydyssä sodassa. Puolan kruunusta käydyssä taistelussa hän oli Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n nimittämän ehdokkaan Stanisław Leszczyńskin tukija August II Väkevää vastaan. Hänestä tuli Ruotsin armeijan kenraali ja vuonna 1709 hän osallistui Pultavan taisteluun, jossa pelasti Kaarle XII:n hengen ruotsalaisten kärsittyä suuren tappion keisari Pietari Suuren johtamaa venäläisarmeijaa vastaan. Kaarle XII pakeni Osmanien valtakuntaan, jossa Poniatowskin aikaisemmin turkkilaisista hankkimista kokemuksista oli hyötyä. Poniatowskista tuli Kaarlen luotetuin lähettiläs tämän pyrkimyksissä saada osmanit mukaan suureen Pohjan sotaan. Turkkilaiset julistivatkin sodan Venäjälle ja voittivat Pietarin joukot Prutin taistelussa kesällä 1711. Palattuaan Osmanien valtakunnasta Kaarle XII nimitti Poniatowskin tuolloin alaisuuteensa kuuluneen saksalaisen Zweibrückenin kuvernööriksi.

Kaarlen kuoltua 1719 Poniatowski teki oman rauhansa August II Väkevän sekä Venäjän kanssa. Hän onnistui voittamaan Puolan kuninkaan luottamuksen ja toimi useissa diplomaattisissa tehtävissä. Hän solmi avioliiton Liettuan apulaiskanslerin tyttären Konstancja Czartoryskan kanssa. Tämän sukulaisuussuhteiden ansiosta Poniatowski eteni Liettuan varainhoitajan asemaan 1722. Puolan perimyssodassa 1733 Poniatowski tuki alkuun Stanisław Leszczyńskia, mutta kääntyi pian August III:n puolelle. Myöhemmin Poniatowski toimi mm. Krakovan kastellaanina.

Poniatowski oli Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin isä. Hän kuoli 85-vuotiaana Rykissa, Puolassa.