Standard (keisarillinen huvialus)
S/S Standart (ven. Штандарт, Štandart) oli Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai II:n huvijahti, joka oli valmistumishetkellä maailman suurin yksityinen huvijahti.[1][2]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jahti tilattiin Burmeister & Wainin telakalta Kööpenhaminasta, missä se valmistettiin 1893-1896. Jahti nimettiin keisari Pietari Suuren omistaman samannimisen fregatin mukaan, mikä valmistui vuonna 1703.[3][1]
Britannian tuleva kuningas, Walesin prinssi Edvard VII pyysi saada keisarillisen jahdin pohjapiirrokset vuonna 1895. Prinssi Edvard teki pyynnön Cowesin regatan aikana, jossa huvijahti oli vierailuilla. Pohjapiirrustuksia säilytetään Greenwichin kansallisessa merimuseossa Lontoossa.[1]
Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarillinen jahdin pituus oli 122 metriä ja leveys 15 metriä. Alus painoi 5557 tonnia. Jahti kykeni liikkumaan 21 solmua tunnissa, mikä vastaa lähes 39 kilometriä tunnissa. Alus oli nopeampi ja suurempi kuin muut keisarilliset jahdit.[1]
Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englantilainen kirjailija, historioitsija Paul Gilbert luonnehtii jahtia kelluvaksi palatsiksi, koska laiva oli ylellinen. Huvijahdissa oli muodollinen vastaanottohuone ja salonkeja, jotka oli päällystetty mahongilla, kristallikruunuilla, samettiverhoilla, persialaisilla matoilla, marmorilla ja messingillä. Huvijahdissa oli oma kappeli keisariperhettä varten. Keisarin työhuone oli sisustettu tummalla nahalla ja puuhuonekaluilla. Venäjän keisarilla oli varaa ylellisyyteen, koska hän oli yksi maailman rikkaimmista henkilöistä.[1][4]
Keisarillinen huvijahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarillinen huvijahti vastaanotti Venäjän keisarillisen perheen lisäksi arvovaltaisia vieraita kuten Britannian kuningas Edvard VII:n ja hänen puolison kuningatar Alexandran. Ruotsin kuningas Kustaa V ja Saksan keisari Wlhelm II olivat huvijahdin vieraita. Myös Siamin kuningas, Ranskan presidentti ja Portugalin kuningatar vierailivat jahdilla.[5][4][6]
Keisarillinen huvijahti purjehti Englannin Cowesin regattaan vuonna 1909. [7]
Keisarillinen huvijahti purjehti usein Suomen ja Krimin rannikoilla. Jahti purjehti viimeisen kerran Suomen saaristossa vuonna 1914, eli ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.[5][8]
Karilleajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarillinen jahti oli matkalla katsomaan Riilahden meritaistelun muistomerkkiä Aminoff-suvun omistamalle Riilahden kartanolle vuonna 1907. Alus ajoi karille Hangon ja Riilahden kartanon välisellä alueella. Kari oli jäänyt merkitsemättä merikarttaan. Keisari Nikolai II ja keisarillinen perhe oli jahdin kyydissä onnettomuushetkellä. Nikolai II rantautui jahdista Riilahden kartanon maille Bromarviin. Alus ei jäänyt hylkynä paikalle, vaan se hinattiin pois. Pelastustöihin osallistui suomalainen meripelastusyhtiö Neptun. Maailman median huomio kohdistui tapaukseen, koska kyseessä oli maailman suurin yksityisjahti.[9][10][11][12]
Venäjän keisarikunnan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota johti sisäisiin levottomuuksiin, Venäjän vallankumoukseen vuonna 1917 ja Venäjän keisarikunnan kaatumiseen.[5]
Alus jäi vuonna 1918 Neuvosto-Venäjän haltuun. Alukselle annettiin uusi nimi Vosemnadtsate Martza. Myöhemmin siitä riisuttiin ylellinen sisustus.[5]
Alus muutettiin 1932 alkaen Martin telakalla Leningradissa miinalaivaksi, mikä valmistui 25. joulukuuta 1936. Alus sai samalla uuden nimen Marti ja liitettiin Neuvostoliiton Itämeren laivastoon. Toteutettu muutos ei ollut kuitenkaan menestys, koska 6 000 tonnin alukselle kyettiin kuormaamaan ainoastaan 320 miinaa ja sen nopeus oli liian pieni tehokkaaseen miinanlaskuun.[3]
Aluksen vaurioiduttua 1941-1942 lievästi se korjattiin 1943, minkä jälkeen se oli uivana patterina tukemassa Leningradin piirityksen aikaista puolustusta. Alus kunnostettiin ja sen moottorit vaihdettiin 1940-luvun lopulla Rostockissa, minkä jälkeen se jatkoi koululaivana. Alus nimettiin 1957 uudelleen Okaksi. Alus myytiin romutettavaksi 1960-luvun alussa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Paul Gilbert: Imperial Yacht Standart: Nicholas II’s Palace on the Seas Nicholas II. 28.2.2023. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
- ↑ ”Romanov Imperial Yacht Standart”. fi-FI
- ↑ a b c Gardiner 1987 s. 344
- ↑ a b Yekaterina Sinelschikova: Nicholas II’s family yachts (PHOTOS) Russia Beyond. 15.4.2022. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Paul Gilbert: Imperial Yacht Standart: Nicholas II’s Palace on the Seas Nicholas II. 28.2.2023. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
- ↑ ”Emperor Nicholas II and King Edward VII meet at Reval, 1908”. fi-FI
- ↑ C.E. de Hahn & Co (active 1891-1916) - Nicholas II, Emperor of Russia on the deck of the Russian Imperial Yacht Standart during the Cowes Regatta, 1909 www.rct.uk. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Sillanpää, Miina & Kivimäki, Petri: Venäjän viimeisen keisarin kesäpaikka ränsistyy Virolahdella – viimeisetkin jäänteet uhkaavat maatua mullaksi Yleisradio. 2.9.2018. YLE. Viitattu 10.4.1914.
- ↑ Elma.elka.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jorma Tuomi-Nikula & Päivi Tuomi-Nikula: Keisarit kesälomalla Suomessa. Jyväskylä: Atena, 2002.
- ↑ Kysy.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ HELSINGIN SANOMAT 100 vuotta sitten | Keisarin laiva rysäytti karille ja veti maailman katseet Hankoon Helsingin Sanomat. 12.9.2007. Viitattu 9.4.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Standard Wikimedia Commonsissa
