Sotakirjeenvaihtaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo ammatista. Elokuvasta katso Sotakirjeenvaihtaja.
Saksalainen rintamakirjeenvaihtaja Virossa elokuussa 1941
Kuressaaressa 21.9.1941 kaatunut rintamakuvaaja.

Sotakirjeenvaihtaja on journalisti, joka tekee työtään sotaa käyvissä valtioissa sekä niiden sotatoimialueilla. Sotakirjeenvaihtaja välittää sodankäyntiä koskevia uutisia artikkelein, filmein ja valokuvin. Sitä pidetään journalistiammattikunnan vaarallisimpana ammattina.

Jotkut sodasta kertovat henkilöt eivät ole toimittajia, vaan tiedottajia jonkin sodan osapuolen palveluksessa, usein tiedotuskomppanian. Heitä ei välttämättä kutsuta sotakirjeenvaihtajiksi, vaan rintamakirjeenvaihtajiksi, koska asemansa vuoksi he pääsevät ja joutuvat olemaan myös etulinjassa. Nimitys kirjeenvaihtaja liittyy aikaan, jolloin tieto välittyi pääasiassa kirjeinä ja erittäin vähäisessä määrin Krimin sodasta alkaen sähköttämällä. Myöhemmin ammattikuntaa on kutsuttu sotareporttereiksi, jolloin nimitys ei enää viittaa tiedonsiirtotapaan tai siirrettävään tiedon muotoon vaan voi käsittää piirroksien lisäksi myös valokuvia ja elokuvavälähdyksiä, myöhemmin videopätkiä.

Sotakirjeenvaihtajan paikalliset olot tuntevaa apulaista kutsutaan toimittajaslangissa fikseriksi.[1]

Kaikki konfliktit eivät saa tasa-arvoista huomiota. Yleensä länsimaissa käydyt ja länsimaiden käymät sodat ovat arvokkaampia maailmanlaajuisina uutisaiheina, kuin esimerkiksi kehitysmaiden keskinäiset konfliktit.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisten sotakirjeenvaihtajien esi-isänä pidetään hollantilaista 1600-luvulla elänyttä Willem van de Veldeä, joka palkattiin tekemään piirustuksia merisotaharjoituksista laivastoaan kehittävää Hollannin amiraliteettia varten. Van de Velden käyttöön annettiin pieni yksimastoinen purjevene, jonka kannelta hän seurasi manööverejä. Pelkkien harjoitusten seuraaminen ja tallentaminen ei riittänyt, sillä van de Velde osallistui tarkkailijana myös hollantilaisten ja brittiläisten laivastojen käymään neljän päivän taisteluun. Van de Velde teki tapahtumasta paikan päällä useita nopeita, mutta tarkkoja luonnoksia.[2] Luonnoksista hän teki myöhemmin suurempia maalauksia, joita on arvostettu myös niiden yksityiskohtaisen tietoarvon vuoksi. Van de Velden samanniminen poika, Willem van de Velde nuorempi seurasi isänsä jalanjälkiä merimaalarina matkustaen usein laivasto-osastojen mukana.[3]

Sanoma- ja viikkolehtien kehitys ja yleistyminen edisti ammattikunnan kasvua. Yksi varhaisimmista sotakirjeenvaihtajista oli Henry Crabb Robinson, joka kirjoitti Napoleonin sodista Lontoossa ilmestyvään The Times -lehteen. Yhdysvaltain ensimmäisenä sotakirjeenvaihtajana pidetään Isaiah Thomasia, joka raportoi Yhdysvaltain vapaussodan alkutapahtumista itse painamassaan ja julkaisemassaan sanomalehdessä Massachusetts Spy.[4]

Sotabloggarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotabloggarit olivat tärkeässä osassa välittämässä tietoa Venäjän sodasta Ukrainassa. Heitä nimitettiin venäjäksi nimellä vojenkor (ven. военкор, sanoista военный корреспондент, "sotakirjeenvaihtaja"). Suomeksi media käyttää etupäässä "sotabloggari"-termiä.

Venäjällä oli sekä virallisia asevoimien tiedottajia ja television ja muun median toimittajia. "Sotabloggarit" sen sijaan perustivat tyypillisesti Telegram-kanavan ja alkoivat postata rintaman tilanteesta someen. Heillä ei ole yhteyksiä mediaan tai työnantajaa. Heillä oli yhteyksiä komppanioiden ja rykmenttien tasolle ja etulinjaan, josta he saivat tietoja. Jotkut olivat rintamayksikköjen mukana tai taistelivat niissä. Usein he arvostelivat voimakkaasti sodanjohtoa jopa alatyylisin termein. Tämä ns. "juoksuhautojen totuus" ei ollut usein ollut yhtenevä kenraalien sanomisten kanssa. Monet levittyvät huhuja ja suoranaisia keksittyjä juttuja. Usein sotabloggaajat tekivät yhteistyötä ja ristiinpromootiota toistensa kanssa. Jotkut bloggasivat vuosia pienelle yleisölle ja heidän tunnettavuutensa nousi vasta Venäjän-Ukrainan sodan alettua.[5][6]

Sotabloggarit olivat pelkästään venäläinen ilmiö, sillä Ukrainassa oli voimassa tiukka sotasensuuri.[7] Kesällä 2023 ennen vastahyökkäyksensä alkua Ukraina kielsi kokonaan tiedonvälityksen eturintamasta.[8]

Jotain kuuluisia sotabloggaajia olivat Igor Strelkov, joka taisteli jo huhtikuusta 2014 Ukrainassa ja pitää omana ansionaan Donbassin sodan aloittamista ja Ukrainan hajottamista.[9]

Vladlen Tatarski tuli kuuluisaksi Kremlin salissa kuvaamastaan videosta, jossa uhosi Ukrainaa vastaan.

WarGonzo eli Semjon Pegov raportoi jo 2020 Vuoristo-Karabahista ja Azerbaidžan nosti häntä vastaan syytteitä.[10] Sittemmin hänet pidätettiin Moldovassa.[11] Lokakuussa 2022 Pegov haavoittui lähellä Donetskia sirotemiinasta.[12] Hänellä on 1,2 miljoonaa seuraajaa Telegramissa.[13]

Boris Rožin eli Colonel Cassad on kerännyt 800 000 seuraajaa.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden naissotakirjeenvaihtajia Ranskassa 1944.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aittokoski, Heikki: Älä tunaroi, hommaa hyvä fikseri Narrien laiva -blogi. 24.2.2013. Viitattu 17.3.2022.
  2. William Aspenwall Bradley: Dutch Landscape Etchers Of The Seventeenth Century. Read Books, 2002. ISBN 140868036X. s.24-28
  3. Robert L. Gale: A Herman Melville encyclopedia. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 0313290113. s.474-475
  4. Nathaniel Lande: Dispatches from the Front. Oxford University Press US, 1998. ISBN 0195122062. s.8-15
  5. Кто такие "военкоры" и почему они стали популярными в РФ – DW – 08.04.2023 dw.com. Viitattu 25.1.2024. (venäjäksi)
  6. Ukraine war: Who are Russia's war bloggers and why are they popular? bbc.com. 4.4.2023. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  7. Anushka Patil: Critics say a new media law signed by Zelensky could restrict press freedom in Ukraine. The New York Times. 30.12.2022. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  8. Alice Speri: Ukraine Blocks Journalists From Front Lines With Escalating Censorship The Intercept. 22.6.2023. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  9. Venäjän sotabloggaajat ylistävät nyt pahamaineisen Wagnerin johtajaa – seuraukset voivat olla rajuja, arvioi sotilasprofessori Yle Uutiset. 12.1.2023. Viitattu 25.1.2024.
  10. A criminal case has been launched against provocative journalist Semyon Pegov A criminal case has been launched against provocative journalist Semyon Pegov - genprosecutor.gov.az. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  11. Moldova's special services arrest and conduct search against founder of Wargonzo Semyon Pegov news.am. 25.1.2024. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  12. Semyon Pegov, founder of WarGonzo, wounded near Donetsk Meduza. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  13. Ukraine war: Who are Russia's war bloggers and why are they popular? bbc.com. 4.4.2023. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  14. Ukraine war: Who are Russia's war bloggers and why are they popular? bbc.com. 4.4.2023. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.