Sosialistivallankumouksellisten maksimalistien liitto
Sosialistivallankumouksellisten maksimalistien liitto (ven. Союз социалистов-революционеров-максималистов, Sojuz sotsialistov-revoljutsionerov-maksimalistov) oli Venäjän keisarikunnassa toiminut vallankumouksellinen vasemmistopuolue, alkuaan sosialistivallankumouksellisen puolueen eli ”eserrien” radikaalisiipi, jonka aktiivisin toiminta ajoittui vuoteen 1906. Maksimalistit kannattivat vallankumouksellista terrorismia vielä jyrkemmin kuin muut eserrät, joten heidät erotettiin sosialistivallankumouksellisesta puolueesta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maksimalistit tunnettiin alkujaan eserrien vasemmistosiipenä, joka kannatti suurmaanomistajiin ja teollisuuskapitalisteihin kohdistettavaa ”taloudellista terroria”.[1] Vasemmistosiipi riitautui muun puolueen kanssa, kun tammikuussa 1906 Imatralla Suomessa järjestetty eserrien ensimmäinen puoluekongressi hylkäsi ajatuksen maaomaisuuden ja tehtaiden välittömästä sosialisoinnista ja maaseudulla harjoitettavasta terrorista.[2] Maksimalistit erotettiin puolueesta myös siksi, että he pitivät lahjontaa, kiristystä ja ryöstöjä oikeutettuina toimintakeinoina.[1] Nimitys maksimalistit viittasi ajatukseen ”maksimaalisen” eli mahdollisimman suuren yhteiskunnallisen muutoksen tavoittelusta.[3]
Maksimalistien johtajana oli aluksi Mihail Sokolov, lempinimeltään Medved (”Karhu”), joka oli liittynyt eserriin vasta talvella 1906. Hänen johdollaan maksimalistit ryöstivät maaliskuussa 1906 Moskovassa sijainneesta suuresta rahalaitoksesta lähes miljoona ruplaa rahoittaakseen toimintaansa, mitä kutsuttiin ”pakkolunastukseksi”. He yrittivät myös surmata Venäjän pääministeri Pjotr Stolypinin tekemällä itsemurhapommi-iskun tämän huvilaan Pietarin Korpisaaressa elokuussa 1906. Iskussa kuoli 27 ihmistä, mutta Stolypin jäi henkiin.[3][2] Eserrien keskuskomitea tuomitsi iskun.[2] Lokakuussa 1906 maksimalistit ryöstivät pommien avulla noin puolen miljoonan ruplan rahakuljetuksen Pietarin Katariinan kanavan luona. Maksimalistien iskuissa käytettyjä aseita ja pommeja ostettiin bolševikki Leonid Krasinilta.[3]
Salainen poliisi Ohrana luuli soluttaneensa maksimalistien johdon kesällä 1906, mutta ilmiantajaksi värvätty Solomon Ryss syöttikin todellisuudessa Ohranalle vääriä tietoja Sokolovin ohjeiden mukaan. Tämän paljastuttua Ryss vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.[2] Maksimalistien ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt salainen konferenssi pidettiin marraskuussa 1906 tarkemmin tuntemattomassa suomalaisessa maalaistalossa Turun saaristossa. Viikon kestäneeseen konferenssiin osallistui noin 60 henkilöä, joiden majoittamiseen osallistui suomalaisista ainakin Aino Malmberg. Tuohon aikaan Sokolov ja useat muut maksimalistien johtajat piileskelivät Suomen alueella.[3]
Sokolov ja hänen rakastajattarensa Natalja Klimova jäivät kiinni Pietarissa joulukuussa 1906 valmistellessaan Pietarin pääpoliisiasemaan kohdistuvaa iskua. Sokolov tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin myöhemmin samassa kuussa, jolloin sosialistivallankumouksellisten maksimalistien liitto hajaantui.[3][2] Pieniä itsenäisiä maksimalistiryhmiä syntyi Moskovassa ja muualla Venäjällä, mutta niiden toiminta kuihtui vuoden 1907 aikoihin.[2] Toiminta lakkasi kokonaan vuoteen 1911 mennessä.[4] Maksimalisti-nimitystä käytettiin tämän jälkeen Venäjällä erilaisista äärivasemmistolaisista ryhmistä ja henkilöistä, joilla ei ollut yhteyttä alkuperäisiin maksimalisteihin.[3]
Maksimalistien toiminta elpyi joksikin aikaa vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Uudet maksimalistit tukivat lokakuun vallankumousta ja osallistuivat varhaisiin yleisvenäläisiin neuvostokongresseihin toisesta kongressista alkaen sekä yleisvenäläiseen toimeenpanevaan keskuskomiteaan. Maksimalistit hajautuivat uudelleen vuosina 1919–1920, jolloin osa heistä liittyi bolševikkipuolueeseen ja osa vasemmistososialistivallankumouksellisiin.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Alice K. Pate: Socialist Revolutionaries (englanniksi) Encyclopedia of Modern Europe: Europe 1789-1914: Encyclopedia of the Age of Industry and Empire, Encyclopedia.com. Viitattu 28.3.2022.
- ↑ a b c d e f Yves Ternon: ”Russian Terrorism, 1878–1908”, s. 164, 167 teoksessa The History of Terrorism: From Antiquity to Al Qaeda (ed. Gérard Chaliand & Arnaud Blin). University of California Press, Berkeley–Los Angeles–London 2007. Google Books (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Erkki Vettenniemi: Suomi terrorin tukikohtana: kuinka Lenin tovereineen tuhosi Venäjän suomalaisten suosiollisella avustuksella, s. 23–24, 73–74, 83–87. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2019.
- ↑ a b Союз социалистов-революционеров-максималистов (venäjäksi) Энциклопедический словарь (2009), Dic.academic.ru. Viitattu 28.3.2022.