Sophie (Itävallan arkkiherttuatar)
| Sophie | |
|---|---|
|
Itävallan arkkiherttuatar Baijerin prinsessa | |
 | |
| Syntynyt |
Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine 27. tammikuuta 1805 München, Baijeri |
| Kuollut |
28. toukokuuta 1872 (67 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari |
| Hautapaikka | Keisarillinen krypta, Wien |
| Puoliso | Frans Kaarle ( 1824) |
| Lapset | 5 |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Maksimilian I Joosef |
| Äiti | Karoliina |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine (27. tammikuuta 1805 München, Baijeri – 28. toukokuuta 1872 Wien, Itävalta-Unkari) oli Baijerin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar ja Itävallan keisari Frans Joosefin äiti. Hän oli merkittävä vallankäyttäjä Itävallassa poikansa hallitsijakauden alkuvuosina.[1]
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sophien vanhemmat olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja Badenin prinsessa Karoline. Hän oli Saksin kuningatar Maria Annan kaksoissisar
Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sophie naitettiin vuonna 1824 Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlelle, joka oli keisari Frans I:n nuorempi poika.
Heille syntyi neljä poikaa:
- tuleva Itävallan keisari Frans Joosef I (Franz Joseph I),
- Meksikon keisariksi päätynyt Maksimilian (Ferdinand Maximilian),
- arkkiherttua Karl Ludvig
- arkkiherttua Ludvig Viktor
Sophie oli nuoruudessaan läheisissä väleissä Itävallan hovissa eläneen Napoleon II:n kanssa, jonka huhuttiin jopa olleen Sophien pojan Maksimilianin todellinen isä.[2]
Arkkiherttuatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sophie oli aviomiestään huomattavasti määrätietoisempi ja kunnianhimoisempi. Hän oli vahvan monarkian kannattaja, harras katolilainen ja liberaalien uudistusten sekä vähemmistökansallisuuksien itsehallinnon vastustaja. Frans Kaarlen kehitysvammaisen veljen Ferdinand I:n valtakaudella todellinen valta oli kansleri Klemens von Metternichillä, mutta Sophien on sanottu olleen hallitsijaperheen ainoa jäsen, joka uskalsi uhmata Metternichin valtaa.[2]
Kun lapseton keisari Ferdinand joutui vuoden 1848 vallankumouksen aikana luopumaan kruunusta, Frans Kaarle luovutti sen edelleen 18-vuotiaalle pojalleen Frans Joosefille. Sophiesta ei näin tullut keisarinnaa, mutta hän pystyi vaikuttamaan kokemattoman poikansa päätöksentekoon kulissien takana. Kun Frans Joosef ryhtyi palauttamaan itsevaltiutta ja kumoamaan vallankumousvuoden uudistuksia, ”salaiseksi keisarinnaksi” kutsutusta Sophiesta tuli Itävallan liberaalien vihan kohde.[3]
Keisarin äiti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sophie järjesti vuonna 1854 Frans Joosefin puolisoksi oman sisarentyttärensä, Baijerin prinsessa Elisabetin. Sophie ja voimakastahtoinen Elisabet ajautuivat kuitenkin valtataisteluun ja olivat kireissä väleissä. Keisarinna Elisabetin elämää kuvaavassa fiktiossa Sophie on yleensä kuvattu juonittelevana anoppina. Sophie vetäytyi syrjään vallankäytöstä sen jälkeen, kun hänen nuorempi poikansa Maksimilian oli teloitettu Meksikon keisarikunnan romahdettua vuonna 1867.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sophie of Bavaria (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ a b Mutschlechner, Martin: Sophie and the hopes of the dynasty. (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ a b Mutschlechner, Martin: Archduchess Sophie: The ‘secret empress’. (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bled, Jean-Paul: Sophie de Habsbourg: L’impératrice de l’ombre. Paris: Perrin, 2018. ISBN 978-2-262-06539-3.
- Ehrlich, Anna – Bauer, Christa: Erzherzogin Sophie: Die starke Frau am Wiener Hof. Wien: Amalthea, 2016. ISBN 978-3-99050-024-8.
- Holler, Gerd: Sophie, die heimliche Kaiserin: Mutter Franz Joseph I. Wien: Amalthea, 1993. ISBN 3-85002-345-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sophie (Itävallan arkkiherttuatar) Wikimedia Commonsissa
- Sophie, Friederike Erzhgn. von Österreich. Österreichisches Biographisches Lexikon.
| ||||||||||||||||||
