Soittorasia (televisiosarja)
| Soittorasia | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansi. |
|
| Tyyli | fiktio |
| Kestoaika | 46 min / jakso |
| Pääosissa |
Marjukka Halttunen Esko Roine |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | MTV1 |
| Esitetty | 8. marraskuuta 1974 – |
| Jaksoja | 3 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Ismo Sajakorpi |
| Käsikirjoittaja(t) | Ismo Sajakorpi |
| Tuotantoyhtiö(t) | Oy Mainos-TV-Reklam Ab |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Soittorasia on MTV:n tuottama kolmiosainen suomalainen televisiosarja, joka ensiesitettiin vuonna 1974 ja uusittiin 1970–1980-lukujen taitteessa. Sarjan on ohjannut ja käsikirjoittanut Ismo Sajakorpi ja sen pääosia näyttelivät Marjukka Halttunen ja Esko Roine. Vaikka kyseessä onkin MTV:n tuotanto, Yleisradio on julkaissut Soittorasian VHS-kasettina kirjastokäyttöön. Sarja on myös julkaistu DVD:llä lokakuussa 2012.
Soittorasiaa kuvattiin kesällä 1973 Turun saaristossa, tuotantoyhtiönä Filmi-Ässä.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irma Alanko (Marjukka Halttunen) on saapunut lastensa kanssa perheen kesämökille. Isän (Esko Roine) pitäisi seurata perässä, mutta häntä ei kuulu, ja alkaa tapahtua kummia. Tärkeää osaa näyttelee pieni huutokaupasta ostettu soittorasia.[2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Marjukka Halttunen | … | Irma Alanko |
| Esko Roine | … | Pentti Alanko |
| Tiina Vahevaara | … | Minna Alanko |
| Tomi Vahervaara | … | Jari Alanko |
| Veikko Uusimäki | … | Ylikoski |
| Erkki Luomala | … | Kemppainen |
| Juha Kandolin | … | Kallio |
| Jorma Panula | … | kapellimestari |
| Leila Itkonen | … | meklarin sihteeri |
| Vappu Jurkka | … | Ida Wahlfors |
| Kalle Granath | … | kalastaja |
| Aini Fronth | … | kalastajan vaimo |
| Risto Juhani | … | roistoliigan johtaja |
| Elis Sella | … | roisto |
| Vesa Pallasvesa | … | toinen roisto |
| Pertti Kelkka | … | murhaaja |
| Eija Hiltunen | … | sukulaistäti |
| Paavo Hukkinen | … | antiikkikauppias |
| Yrjö Kallionpää | … | meklari |
| Ture Junttu | … | Didot |
| Anssi Mänttäri | … | haastattelija |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet 1970-luvun lapset ja nuoret muistelevat Soittorasiaa pelottavuutensa takia yhtenä mieleenjääneimmistä televisiokokemuksista.[2]
Helsingin Sanomien tv-kriitikko Jukka Kajava piti sarjaa näyttävänä mutta tyhjänpäiväisenä tuhlauksena: ”On valmistettu siisti ja sujuva jännäri, jonka päähenkilö asuttaa suloisten lapsiensa kanssa ja kuvankauniin vaimonsa kanssa ylellisyysasuntoa siinä missä ulkomaisetkin sankarit. On hakeuduttu värikameroin ulos studiosta: miljöö näyttää pesunkestävältä. Ja Interpolkin on sotkeutunut tarinaan, niin että ohjelman ulkomaista vientiäkin lienee ohimennen ajateltu.” Kajavasta käsikirjoitus, ohjaus tai näyttelijäsuoritukset eivät kuitenkaan yllä korkealle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viimeinen uusi seura Lampaansyöjiä. Helsingin Sanomat, 1.7.1973, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Ojala, Leena: Soittorasia aiheutti trauman. Helsingin Sanomat, 19.4.2014. Digilehden juttu (tilaajille).
- ↑ Kajava, Jukka: Sujuvasti tyhjänpäiväistä. Helsingin Sanomat, 10.11.1974, s. 79. Näköislehden aukeama (tilaajille).