Sodankäynnin taito

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sodankäynnin taito
Sunzi bingfa
Alkuperäisteos
Kirjailija Sunzi (Sun Tzu)
Kieli kiina
Genre sodankäynnin strategia
Julkaistu 400-luku eaa.
Suomennos
Suomentaja Tero Tähtinen
Kustantaja Basam Books
Julkaistu 2021
Ulkoasu nid.
Sivumäärä 148
ISBN 978-952-379-087-2
Toinen suomennos
Suomentaja: Matti Nojonen
Kustantaja: Gaudeamus
Julkaistu 2005
ISBN 978-951-662-956-1
Ensimmäinen suomennos
Suomentaja: Heikki Karkkolainen
Kustantaja: Love-kirjat (1. p.), Tietosanoma (9. p.)
Julkaistu 1982 (1. p.), 2007 (9. p.)
ISBN 978-951-885-284-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sodankäynnin taito (kiin. 孫子兵法 Sūnzǐ bīngfǎ) on kiinalaisen Sunzin kirjoittama sodankäyntiä käsittelevä teos. Se on yksi seitsemästä kiinalaisesta sodankäynnin klassikosta, ja sitä arvostetaan ja luetaan edelleen. Teos kirjoitettiin Kiinassa joskus viidennen ja kolmannen vuosisadan eaa. välillä aikana, jolloin maa oli jakautunut keskenään sotiviin pikkuvaltioihin.

Teoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäynnin taidon kirjoittajana pidetyn Sunzin uskotaan eläneen Wu-valtiossa vuoden 500 eaa. paikkeilla. Hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja onkin mahdollista, että teos on jonkin sotataidon koulukunnan piirissä vähitellen lopulliseen muotoonsa hioutunut alan käsikirja. Teoksen kirjoittaja on joka tapauksessa ollut kokenut ammattisotilas, ilmeisesti korkea-arvoinen upseeri ja strategi.[1]

Teoksen ydinluvut kirjoitettiin Kiinassa mahdollisesti kevättä ja syksyä -aikakauden (770–476 eaa.) loppupuolella ja taistelevien läänitysvaltioiden aikakauden (475–221 eaa.) alkupuolella maan ollessa jakaantuneena lukuisin keskenään sotiviin pikkuvaltioihin.[2][1] Tuolloin syntyivät Kiinan klassiset filosofiset koulukunnat yrityksinä etsiä ratkaisua sekasortoon ja muihin ajan ongelmiin.[1]

Sodankäynnin taito on vanhin säilynyt kiinalainen sodankäynnin opas. Varhaisessa Kiinassa kirjoitettiin kuitenkin useita muitakin sodankäyntiä käsitteleviä kirjoja. Esimerkiksi Zhou-dynastian aikana niitä oli olemassa 92. Myös Sunzi siteeraa teoksessaan erästä lukemaansa vanhaa opasta.[3]

Painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen tunnetuimpia versioita ovat Han-dynastian (206 eaa.–220 jaa.) ja Song-dynastian (960–1279) aikaiset. Song-kauden käsikirjoitus on näistä yleisesti tunnetumpi, Han-kaudelta peräisin oleva käsikirjoitus löytyi vasta vuonna 1972 Kiinan Shangdongin Yinqüeshanista. Siinä on aiempien kolmentoista ydinluvun lisäksi viisi lisälukua, joiden olemassaolosta on kiistelty pitkään.[4] Ydinluvut on kirjoitettu hyvin tiivistetysti, kun taas lisäluvut on kirjoitettu vuoropuhelun muotoon. Ne kommentoivat ydinlukujen oppeja ja tarjoavat niille esimerkkejä. Ydinluvut ja lisäluvut ovat todennäköisesti eri tekijöiden kirjoittamia.[5] Han- ja Song-versioiden ydinluvut eroavat toisistaan joiltakin osin.[6]

Han-dynastian aikaan kirjat kirjoitettiin Kiinassa ohuille bambuliuskoille, puulle tai silkille, sillä paperia ei vielä ollut keksitty. Yinqüeshanista löytynyt versio on kirjoitettu 30 senttimetriä pitkille ja vajaan sentin levyisille bambuliuskoille, jotka oli ladottu rinnakkain ja sidottu yhteen. Bambuliuskoja on yli 7 500, ja niissä on 13 kirjaa.[7]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäynnin taito koostuu aforismisarjoista, aksiomaattisista väitteistä ja erilaisista sodankäyntiin liittyvistä ohjeista ja huomioista. Teoksen keskeisimpiä neuvoja on kehotus pyrkiä kukistamaan vihollinen ilman taistelua. Tämä tapahtuu etenkin harhaanjohtamisella: huijauksella, petoksella, propagandalla ja mielikuvien muokkauksella. Teos korostaa myös sotilaiden motivointia kovilla rangaistuksilla ja palkinnoilla sekä muutosta ja kenraalin tarvetta osata tarpeen tullen joustaa tiukoista säännöistä.[1]

Vuonna 2005 ilmestynyt suomennos sisältää kolmentoista ydinluvun lisäksi Yinqüeshanin hautalöydöksen viisi lisälukua:[8] Ydinluvut:

  • I Arvioita
  • II Sodankäynti
  • III Hyökkäyksen suunnittelu
  • IV Asemointi
  • V Voimakapasiteetti
  • VI Heikkous ja vahvuus
  • VII Armeijan taisteluttaminen
  • VIII Yhdeksän muuttujaa
  • IX Marssi
  • X Maaston muoto
  • XI Yhdeksän maastoa
  • XII Hyökkäys tulella
  • XIII Vakoilijoiden käyttö

Lisäluvut:

  • I Keskustelu Wu-valtion kuninkaan kanssa
  • II Neljä muuttujaa
  • III Maaston muotoja II
  • IV Keltainen keisari hyökkää Punaisen keisarin kimppuun
  • V Tapaaminen Wu-valtion kuninkaan kanssa

Joissakin varhaisissa kiinalaisissa teksteissä puhutaan jopa 82 luvusta, jolloin kuusikymmentäyhdeksän lukua olisi aikojen saatossa kadonnut, mutta luvuiksi oli saatettu laskea kaikki yksittäiset rullat, joista teos koostui. Koska yli 13 000 -merkkinen Sodankäynnin taito todennäköisesti koostui useista kääröistä, kääröjä on hyvinkin saattanut olla ollut kymmeniä.

Sodankäynnin taito bambukirjana 1700-luvulta.

Historia ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäynnin taito miniatyyrikirjana englanniksi.

Sunzin teoksella on ollut hyvin suuri merkitys niin kiinalaisille dynastioille, taistelulajien harjoittajille, populaarikulttuurille kuin Kiinan liike-elämällekin.[9] Perinteisen historiankirjoituksen mukaan yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari, Qin Shi Huangdi, piti teosta korvaamattomana Taistelevien läänitysvaltioiden -kauden loppumisen kannalta. Gensui (yliamiraali) Tōgō Heihachirō, joka johti Japanin voittoon Venäjän-Japanin sodassa, oli Sodankäynnin taidon innokas lukija.lähde?

Teos käännettiin japaniksi tiettävästi 700-luvulla.[1] Kirjasta tuli pian suosittu maan kenraalien keskuudessa. Se myös edisti huomattavasti Japanin yhdistymistä. Samurait arvostivat teoksen oppeja, ja esimerkiksi Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu hyödynsivät niitä.lähde? Teos käännettiin ranskaksi 1772.[10][1] Teosta alettiin Euroopassa käyttää sotilaskoulutuksessa 1800-luvulla.[11]

Teoksen on väitetty auttaneen Vietnamin itsenäisyyttä tukeneen Vietminh-liikkeen voittoon Ranskan joukoista Indokiinan sodassa[12]. Se oli talvi- ja jatkosotien kenraali Aksel Fredrik Airon lempikirja, ja myös Carl Gustaf Emil Mannerheim oli tutustunut siihen.[13]

Lyötyään Tšiang Kai-šekin ja Guomindangin kommunistisen Kiinan johtaja Mao Zedong piti Sodankäynnin taitoa osaltaan voittonsa edesauttajana. Teos innoitti Mao Zedongia suuresti hänen kirjoituksissaan sissisodankäynnistä.[14]

Sodankäynnin taito on käytössä Yhdysvaltojen asevoimissa kaikissa yksiköissä. Sodankäynnin taito kuuluu maavoimien yksiköiden kirjastoihin ja Yhdysvaltain merijalkaväen ammattilukemistoon. Persianlahden sodassa 1990-luvulla kenraali Norman Schwarzkopf toimi Sunzin periaatteiden mukaisesti.lähde?

Mark McNeillyselvennä esittää teoksessaan Sun Tzu and the Art of Modern Warfare, ettei Sunzin nykyaikaista tulkintaa ja hänen merkitystään Kiinan historiassa ymmärtämättä voi käsittää Kiinan pyrkimystä nousta suurvallaksi 2000-luvulla. Omia teorioitaan kehittäessään nykykiinalaiset oppineet pohjaavat Sodankäynnin taidon strategisiin oppeihin.lähde?

Länsimaisessa liike-elämässä teos tuli suosituksi 1980-luvulla.[11][12] Kirjaa on käytetty myös jalkapallon maailmassa, sillä se kuuluu Brasilian maailmanmestaruuteen vuonna 2002 johdattaneen Luiz Felipe Scolarin lempikirjoihin.[15]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasta on kolme suomennosta. Vuonna 1982 julkaistu Heikki Karkkolaisen käännös perustuu Samuel Griffithin englanninkieliseen käännökseen, joka puolestaan pohjaa Song-laitokseen. Se noudattaa Wade–Gilesin translitterointia ja sisältää lukuisia kommentaareja. Suomennoksessa on Samuel Griffithin johdanto.

Uudempi Sunzi: Sodankäynnin taito vuodelta 2005 on käännetty suoraan klassisesta kiinasta, ja suomennos perustuu varhaisimpaan (noin 140 eaa.) ja laajimpaan tunnettuun Sunzin käsikirjoitukseen, ja siinä on hyödynnetty myös Yinqueshanista 1970-luvulla tehtyjä tekstilöytöjä. Teoksen on suomentanut ja viitteillä varustanut Matti Nojonen. Kirjassa ovat myös alkuperäiset kiinankieliset tekstit.

Uusin on 2021 ilmestynyt käännös, joka sisältää Sodankäynnin taidon ja Yinqueshanin tekstilöytöjen lisäksi muutamia muita Sunziin liittyviä tekstejä. Teoksen on suomentanut ja johdanto-osat kirjoittanut Tero Tähtinen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sunzi: Sodankäynnin taito. (Sunzi bingfa, 400-luku eaa.). Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-956-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Pertti Seppälä: Voita sota taistelematta. Kiinalainen sotataidon klassikko on nyt suomennettu alkuteksteistä (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 28.12.2005. Viitattu 27.12.2020.
  2. ↑ Nojonen 2005, s. 22.
  3. ↑ Nojonen 2005, s. 33–34.
  4. ↑ Nojonen 2005, s. 10, 21.
  5. ↑ Nojonen 2005, s. 19–20.
  6. ↑ Nojonen 2005, s. 21.
  7. ↑ Nojonen 2005, s. 11.
  8. ↑ Nojonen 2005.
  9. ↑ Nojonen 2005, s. 7–9.
  10. ↑ Nojonen 2005, s. 9.
  11. ↑ a b Janne Suokas: Kiinalainen strategia tähtää jymäyttämiseen ([vanhentunut linkki]) 13.4.2009. gbtimes. Arkistoitu . Viitattu 15.3.2015.
  12. ↑ a b Vanha sotaviisaus kelpaa yhä. Tieteen Kuvalehti 15/2006, s. 60–65.
  13. ↑ Nojonen 2005, s. 54–55.
  14. ↑ Cantrell, Robert: Highlights of ways Americans have felt the impact of Sun Tzu’s philosophies Understanding Sun Tzu on the Art of War. Arkistoitu 5.1.2015. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Winter, Henry: Mind games reach new high as Scolari studies art of war Independent.ie. 29.6.2006. Viitattu 14.3.2018. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nojonen, Matti (toim.): Jymäyttämisen taito. Kansialanimeke: Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-089-3.
  • Sun Tzu: Sodankäynnin taito. (Sunzi bingfa, 400-luku eaa.) Suomennos perustuu englanninkieliseen käännökseen: The Art of War, toimittanut ja englannintanut Samuel B. Griffith. Suomentanut Heikki Karkkolainen. Esipuhe: Wolf H. Halsti.. Helsinki: Tietosanoma, 2007, 9. painos (1. painos: Love kirjat, 1982). ISBN 978-951-885-284-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sodankäynnin_taito&oldid=21817607”