Sitruunahupputurpiaali
| Sitruunahupputurpiaali | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Hupputurpiaalit Chysomus |
| Laji: | icterocephalus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chrysomus icterocephalus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sitruunahupputurpiaali (Chrysomus icterocephalus) on Etelä-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintulaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan sitruunahupputurpiaali on 16–18 cm. Koiras on väritykseltään päästään ja rinnastaan kirkkaan keltainen ja muuten kauttaaltaan kiiltävän musta. Naaras ja nuoret linnut ovat selästään oliivinruskeita, ja selässä on myös tummempia raitoja. Kurkku ja pää ovat kellertävät ja vatsa on ruskea. Nuori koiras on naarasta keltaisempi.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitruunahupputurpiaalin levinneisyys ulottuu Kolumbian pohjoisosista Venezuelaan pohjoisosiin, Guyanaan, Surinameen, Ranskan Guayanaan, Brasiliaan ja Amazonjoen vartta pitkin Peruun. Lisäksi lajia tavataan Trinidad ja Tobagosta sekä Alankomaiden Antilleilta. Linnun elinympäristöä ovat soiset alueet järvien ja jokien lähettyvillä. Laji on pääosin paikkalintu, mutta voi kuvina kautena siirtyä kosteammille seuduille. Sitruunahupputurpiaalin elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 500 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta Perussa Andeilla lajia on tavattu yli kahden kilometrin korkeudelta.[3][6][4]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitruunahupputurpiaalit elävät pieninä äänekkäinä ryhminä. Pesimäkauden ajankohta vaihtelee alueittain. Koiraat houkuttelevat naaraita rakentamalla pesän ja esittelemällä höyhenpukuaan ja laulamalla. Linnut pesivät noin kolmenkymmenen yksilön kolonioissa. Koiraat voivat rakentaa pesimäkauden aikana jopa viisi pesää. Sitruunahupputurpiaalin pesä sijaitsee ruovikossa. Naaras munii kahdesta kolmeen sinistä munaa, joita vain se hautoo. Sitruunahupputurpiaalikoiras auttaa kuoriutuneiden poikasten ruokinnassa ja puolustaa pesää loisivilta lehmäturpiaaleilta. Sitruunahupputurpiaalinaaras osaa tunnistaa munat ja hylkää pesänsä, jos siellä on kolme lehmäturpiaalin munaa. Toisinaan jopa kokonaiset koloniat rakentavat pesänsä uudelleen muualle lehmäturpiaalien vuoksi.[5][6]
Sitruunahupputurpiaalin ravintoa ovat hyönteiset. Ravintoaan laji etsii soilta ja viljelyalueilta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Chrysomus icterocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Chrysomus icterocephalus (TSN 729213) itis.gov. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 669. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg: Birds of Peru, s. 628. Princeton University Press, 2007. ISBN 978-1-4008-3449-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Arthur Grosset: Yellow-hooded Blackbird arthurgrosset.com. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Yellow-hooded Blackbird Oiseaux.net. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)