Sinilatvakasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinilatvakasvit
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum).
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Ericales
Heimo: Sinilatvakasvit Polemoniaceae
Juss., nom. cons.
Synonyymit
  • Cobaeaceae D. Don
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sinilatvakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinilatvakasvit Commonsissa

Sinilatvakasvit (Polemoniaceae) on kasviheimo, jossa on vajaat 400 lajia ja joka kuuluu koppisiemenisten Ericales-lahkoon, jonka tunnetuin heimo on kanervakasvit (Ericaceae).

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinilatvakasveihin kuuluu ruohoja ja joitakin pensaita ja liaaneja. Niiden aineenvaihduntatuotteisiin kuuluvat kukurbitasiinit (C32 H46 O8), jotka ovat kitkeränmakuisia triterperpenoideja, ja kasvi on usein epämiellyttävän hajuinen. Lehtiasento vaihtelee vastakkaisesta kierteiseen (vuorottaiseen). Lehdet ovat ehytlaitaisia tai syväliuskaisia. Joskus kukat ovat vastakohtaisia. Verhiö on yhdislehtinen, ja verholehtien kärjet ovat pyöreitä tai piikkimäisiä; keskeltä verholehdet ovat vihreitä, muutoin vaaleita. Yhdislehtinen teriö muodostaa hyvin kehittyneen torven. Heteitä on yhtä monta kuin verholehtiäkin (eli viisi), ja joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ne kiinnittyvät kehätorvessa eri korkeuksille tai palhot ovat erimittaisia. Kukassa on huomiota herättävä mesiäinen eli nektaario. Yhdislehtinen sikiäin sisältää turvonneita istukoista, joissa on yhdestä moneen siemenaihetta kutakin emilehteä kohden. Vartalo on haarova, tavallisesti kolmiliuskainen, ja luotit ovat niissä johteisina niiden koko pituudelta. Hedelmä on kota. Siemenet ovat usein limautuvia kostuessaan, ja niissä on vihreä tai valkea alkio.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinilatvakasveja tavataan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan länsiosassa Andeilla.[2] Suomessa heimoa edustavat lehtosinilatva (Polemonium caeruleum), Lapissa kasvava kellosinilatva (P. acutiflorum) ja Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva satunnainen kaitatahmikki (Collomia linearis).[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinilatvakasvien heimossa on noin 18 sukua ja 385 lajia, jotka luokitellaan kolmeksi alaheimoksi.[1]

Villaneulio (Navarretia intertexta).

1. Polemonioideae Arnott[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimo on sinilatvakasvien suurin ja käsittää 13–22 sukua, joissa on yhteensä 350 lajia. Ne ovat pääasiassa enemmän tai vähemmän autiomaiden ruohoja, harvoin pikku pensaita. Joillakin lajeilla esiintyy lyhytversoja, kasvussaan ehkäistyneitä haaroja. Lehdet ovat joko kerrannaisia tai yksinkertaisia. Joskus kukat ovat vastakohtaisia. Heteenpalhot ovat tavallisesti sulautuneet teriöön. Siemenet ovat siivettömiä tai kapeasiipisiä.[1]

Alaheimoa tavataan jonkin verran kaikkialla pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä, mutta erityisesti Pohjois-Amerikan länsiosassa. Useissa suvuissa on pääasiassa pohjoisamerikkalaisia lajeja mutta myös muutamia Etelä-Amerikan eteläosissa kasvavia lajeja. Runsaslajisimmat suvut ovat leimut eli leimukukat (Phlox, 70 lajia), virvakukat (Linanthus, 35 lajia), neuliot (Navarretia, 30 lajia), sinilatvat (Polemonium, 27 lajia) ja kiurunkukat (Gilia, 25 lajia).[1]

Kelloköynnös (Cobaea scandens) habitaatissaan.

2. Cobaeoideae Arnott[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimon tunnetuimmat edustajat ovat kelloköynnökset (Cobaea). Niiden lisäksi alaheimoon kuuluu kolme muuta sukua, ja lajeja alaheimossa on yhteensä 34. Ne kasvavat Kalifornian niemimaalla ja trooppisessa Amerikassa ja ovat enimmäkseen köynnöksiä tai pieniä puita, harvoin ruohoja. Joillakin lajeilla esiintyy lyhytversoja. Lehdet ovat tavallisesti pääteparisia, joskus sormilehdykkäisiä tai yksinkertaisia. Kukat ovat kookkaita, ja hetiö kiinnittyy tavallisesti kehätorven pintaan. Hedelmä on rakokota ja siemenet tavallisesti leveäsiipisiä.[1]

3. Acanthogilioideae J. M. Porter & L. A. Johnson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa on vain Kalifornian niemimaalla kasvava laji Acanthogilia gloriosa. Se on pensasmainen ja sillä on lyhytversoja ja kahdenlaisia lehtiä: pitkäversoissa lehdet ovat muuntuneet haaraisiksi piikeiksi, lyhytversoissa on liuskoittumattomia ja karisevia lehtiä.

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinilatvakasvien suvut:[4]

  • Acanthogilia A.G.Day & Moran
  • Allophyllum (Nuttall) A.D.Grant & V.E.Grant
  • Bonplandia Cavanilles
  • Cantua Jussieu ex Lamarck – inkanpuut
  • Cobaea Cavanilles – kelloköynnökset
  • Collomia Nuttall – tahmikit
  • Eriastrum Wooton & Standl. – villatähdet
  • Gilia Ruiz & Pavon – kiurunkukat
  • Gymnosteris Greene
  • Huthia Brand
  • Ipomopsis Michaux – suprikit
  • Langloisia Greene
  • Leptodactylon Hooker & Arnott
  • Linanthus Bentham – virvakukat
  • Loeselia L.
  • Loeseliastrum (Brand) Timbrook
  • Microsteris Greene
  • Navarretia Ruiz & Pavon – neuliot
  • Phlox L. – leimut eli leimukukat
  • Polemonium L. – sinilatvat

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värikkäiden kukkien vuoksi puutarhojen koristekasveina viljellään eräitä leimuja, sinilatvoja, kiurunkukkia ja kelloköynnöstä. Rohdoskasveina on käytetty joitakin sinilatvoja, kiurunkukkia ja lajia Loeselia mexicana.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Stevens 2001, viittaus 22.12.2014
  2. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/polemoniaceaemap.gif
  3. Hämet-Ahti ja muut 1998, s. 347
  4. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/polemoniaceaegen.html
  5. Kasvien maailma, osa 5, s. 1810