Sinihuppu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinihuppu
Diloba caeruleocephala3.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Munkkiyökköset Pantheinae
Suku: Diloba
Laji: caeruleocephala
Kaksiosainen nimi

Diloba caeruleocephala
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Commons-logo.svg Sinihuppu Commonsissa

Sinihuppu (Diloba caeruleocephala) on loppusyksyn tummanharmaa yökköslaji. Se on ollut taksonomisesti hankala laji, joka on kuuloelimen poikkeavan rakenteen vuoksi sijoitettu moniin eri perhosryhmiin.[1] DNA-sekvensoinnin perusteella se kuuluu munkkiyökkösiin.[2] Vanhoissa teoksissa lajista käytetään myös nimiä sinihilkka ja sinipääkehrääjä.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihuppu on tummasävyinen, hyvin karvainen perhoslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään ruskehtavan harmaat, ja niiden poikki kulkee kaksi mustaa, mutkittelevaa poikkiviirua. Ulomman poikkiviirun etuosassa viiru on yleensä kaksinkertainen. Poikkiviirujen väliin jäävä alue on yleensä muuta siipeä tummempi, ja siinä on laaja, kahdesta vaaleasta rengasmaisesta täplästä muodostuva kuvio, joka tuo mieleen kaksi kahdeksikkoa. Takasiivet ovat harmahtavan valkoiset, naaraalla yleensä hieman koirasta tummemmat, ja siiven ulkoreunassa on pitkänomainen musta täplä. Ruumis ja jalat ovat kauttaaltaan pitkien karvojen peittämät. Koiraan tuntosarvet ovat huomattavan tuuheat. Siipiväli on 36–40 mm.[3][4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihupun levinneisyys kattaa Etelä- ja Keski-Euroopan Kaukasukselle asti.[4] Suomessa se on hyvin eteläinen laji, jota tavataan vain aivan etelärannikon tuntumassa sekä lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena syys-lokakuun vaihteessa.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihuppu elää puistoissa, puutarhoissa ja metsänreunuksilla.[1] Perhoset lentävät hämärän laskeuduttua ja tulevat valolle. Naaras houkuttelee koiraita tuottamillaan feromoneilla ja parittelu kestää 4–6 tuntia. Parittelun jälkeen naaras odottaa kolme vuorokautta, kunnes alkaa munia vaihtelevankokoisia, naaraan peräpäästä irronneiden karvojen suojaamia munarykelmiä ravintokasvien oksille. Munat talvehtivat, ja toukat kuoriutuvat keväällä. Toukka käy läpi viisi ulkonäöltään hieman poikkeavaa kehitysastetta, ja niitä voi tavata touko-kesäkuussa. Täysikasvuinen toukka tekee kotelokopan maa-aineksesta tai lehtiroskista ja koteloituu sen sisään. Aikuinen perhonen on elänyt laboratorio-oloissa noin kaksi viikkoa.[6][4]

Eteläisessä Euroopassa sinihuppu voi olla merkittävä hedelmänviljelyn tuholainen.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää monilla ruusukasveihin kuuluvilla puilla, erityisesti pihlajilla (Sorbus), orapihlajilla (Crataegus), omenapuilla (Malus) ja kirsikoilla (Prunus).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851 s. 101–102
  2. Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 246
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. a b c Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki
  6. a b Halil Bolu & İnanç Özgen (2007) Life History and Biology of Diloba caeruleocephala (Figure of Eight) (Lepidoptera; Noctuidae). Belg. J. Zool. 137(2), 133–136