Singaporen kiinalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Singaporen kiinalaiset
Väkiluku 2,8 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
 Singapore
Kielet englanti, mandariini, kantoni, hokkien, hakka, teochew
Uskonnot buddhalaisuus, kristinusko, taolaisuus

Singaporen kiinalaiset ovat etniseltä taustaltaan kiinalaisia Singaporen kansalaisia. Singaporen kiinalaiset muodostavat Singaporen väestöstä kolme neljännestä, mikä tekee heistä maan suurimman väestönosan. Maan merkittävät etniset vähemmistöt ovat malaijit ja intialaiset.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläiset perustivat Thomas Stamford Rafflesin johdolla Singaporeen kauppatukikohtansa 1800-luvun alussa. Singaporesta tehtiin vapaasatama ja se sijaitsi keskeisellä paikalla Kiinan ja Intian välisellä kauppareitillä. Se houkutteli Singaporeen kauppiaita brittiläisestä Malaijasta ja Kiinasta. 1870-luvulla Singaporessa asui jo lähes satatuhatta ihmistä. Heistä 75% oli kiinasta tulleita siirtolaisia, jotka toimivat kauppiaina, sekä gambiirin ja pippurin kasvattajina.[2][3] 1800-luvun loppupuoliskolla muuttoliike Singaporeen kiihtyi ja maahan muutti yhä enemmän kiinalaisväestöä Kiinan eteläisistä maakunnista. Muuttoliike vääristi luonnollista etnistä koostumusta, Malakan niemimaalle oli muuttanut aiemminkin kiinalaisia, mutta Brittiläisen siirtomaavallan aikana alueelle muutti kiinalaisia tuhansittain brittien houkutellessa siirtomaihinsa työvoimaa Kiinasta. Kiinalaisen väestönosan haltuun siirtyi myös maan talous.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannian siirtomaavallan aika Malakan niemimaalla tuli päätökseensä, ja brittihallinto myönsi itsenäisyyden Malaijalle vuonna 1957. Kiinalaisenemmistöinen Singapore jäi vielä brittivallan alle. Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti Singaporen, Malaijan ja Borneon saaren brittialueiden valtioliittoa vuonna 1961. Vuonna 1963 alueista muodostettiin Malesian liittovaltio.[3] Valtioliitto jäi lyhytaikaiseksi, sillä kiinalaisenemmistöisen Singaporen ja malaijienemmistöisen Malesian mantereella sijaitsevan osan eturistiriidat olivat suuret. Malesian puolella pelättiin Singaporen pääministerin Lee Kuan Yewn ja hänen johtamansa PAP -puolueen suuren suosion leviämistä Malesian puolelle, ja Singaporessa varakkaampi kiinalaisväestö ei ollut valmis hyväksymään verovarojen virtaamista Malesian köyhimmille alueille. Ristiriidat johtivat lopulta siihen, että Singapore erotettiin liittovaltiosta vuonna 1965, jolloin maa samalla itsenäistyi.[3][5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singaporen kiinalaisväestö on uskonnoltaan suurimmaksi osaksi buddhalaisia ja taolaisia. Myös kristinusko on heidän vähemmistöuskontonaan. Singaporen malaijit ovat taas suurimmaksi osaksi muslimeja.[6]

Kieleltään Singaporen kiinalaiset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, sillä maassa puhutaan useita kiinan kielen murteita. Speak Mandarin -kampanja on kannustanut maan kiinalaisia käyttämään yhteisenä kielenä mandariinikiinaa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Singapore The World Factbook. Washington: CIA. Arkistoitu 15.12.2018. Viitattu 6.4.2015. (englanniksi)
  2. Founding and Early Years U.S. Library of Congress. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  3. a b c Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  4. A Flourishing Free Port U.S. Library of Congress. Viitattu 6.4.2015. (englanniksi)
  5. Road to independence U.S. Library of Congress. Viitattu 6.4.2015. (englanniksi)
  6. Religions in Singapore worksingapore.com. Viitattu 6.4.2015. (englanniksi)
  7. The 33rd Speak Mandarin Campaign was launched on 27 July 2012 The Speak Mandarin Campaign. Viitattu 6.4.2015. (englanniksi)