Siloviholainen
| Siloviholainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistiäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea |
| Heimo: | Muurahaiset Formicidae |
| Alaheimo: | Pistinmuurahaiset Myrmicinae |
| Tribus: | Myrmicini |
| Suku: | Viholaiset Myrmica |
| Laji: | rubra |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmica rubra |
|
| Katso myös | |
Siloviholainen (arkikielessä myös kusiainen[2]; Myrmica rubra) on muurahaisten (Formicidae) heimoon kuuluva viholaislaji. Siloviholaisella työläinen, kuningatar ja koiras ovat lajin sisällä erikokoisia. Siloviholaisen työläinen on kooltaan tyypillisesti 3,5–5 mm, koiras 4,5–5,5 mm ja kuningatar 4,5–7 mm.[3]
Yhdyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siloviholaiset asuvat monikuningattarisissa pesissä. Kuningattaria voi olla pesässä jopa sata. Nämä kuningattaret ovat kokoontuneet yhteen pariutumislennon jälkeen, muodostaneet pesän ja munineet siihen munat. Pesä on myös monidomi, joten koloniassa voi olla monta pesäsivustoa. Kuningattaret voivat elää jopa 15 vuotta. Pesän koko yleensä vastaa koloniaa, mutta siitä on myös havaittu superkoloniaa vastaavia pesiäselvennä.[4]
Pariutumislennot tapahtuvat heinäkuun lopusta elokuuhun, mutta pariutumislentoja on havaittu myös syys- ja lokakuussa. Tuhannet nuoret kuningattaret ja urokset lähtevät lentoon paritellakseen. Parittelun jälkeen urokset kuolevat ja kuningattaret jättävät siipensä aloittaakseen uuden kolonian. Yhdysvalloissa elävien muurahaisten ei ole nähty tehneen tätä samaa. Kanadan Newfoundlandissa on havaittu muurahaisten tutkivan pesää ympäröivää aluetta etsien kasvi- ja eläinmateriaaleja ruokkiakseen pesänsä.[4]
Yhdyskunnassa toimii ns. ”hautausurakoitsijoita”, työläisiä, jotka kuljettavat kuolleiden lajitoveriensa jäänteet jopa kolmen metrin päähän pesästä, jotta pesä pysyisi siistinä ja tautien leviäminen estyisi.[4] Aggressiivinen siloviholainen käy minkä tahansa pesää uhkaavan kimppuun. Siloviholaiset kiipeävät säärtä pitkin ja pistävät uhkaajaa. Tämän vuoksi siloviholaisen arkikielinen nimitys ”kusiainen” on virheellinen. Siloviholaiset pysyttelevät päivän pesän suojassa ja yöllä keräävät ravintoa, kuten mettä kirvoista.[5]
Pesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siloviholaiset tekevät pesänsä esimerkiksi kiven alle, pudonneeseen oksaan, sammaltuppaan alle tai lahoon puuhun.[6] Siloviholaisen pesän alue voi olla kymmeniä neliömetrejä, mikä on yleistä monidomeillalähde?.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siloviholainen sietää lukuisia ilmastotyyppejä, ja se on levinnyt ympäri maailmaa, mutta enimmäkseen Eurooppaan, Länsi-Siperiaan ja Amerikkaan. Suomessa siloviholaisia tavataan lähinnä niityillä ja pihoilla. Länsi-Euroopassa siloviholainen elelee usein suoniityillä.[4]
Siloviholainen voi hallita suuria alueita kaikkialla, minne se on levinnyt. Yhdysvalloissa tulvakauden aikaan saatiinmilloin? uusi ongelma tulvan lisäksi: muurahaispesälauttoja, jotka kannattelivat munia, kuningattaria sekä muita pesän asukkeja. Näiden pistelevien lauttojen hävittämiseen meni paljon aikaaselvennä.[4]
Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muurahaiset keräävät kirvoista mettä. Siloviholaisilla on vahva suhde kirvoihin ja ovat erittäin uskollisia yhdelle kirvalaumalle. Siloviholaisilla voi olla iso kirvalauma, mutta rajansa kaikella. Muurahaiset syövät yhteistyökumppaneitaan, jos määrä kasvaa liian isoksi. Meden lisäksi siloviholaiset syövät eläinten raatoja kuten useimmat muurahaiset. Näitten öiset ruuanhakuretket poikkeavat kuitenkin jokseenkin muista. Siloviholaiset kiertelevät pesän lähettyvillä olevaa aluetta etsien ruokaa. Siloviholainen levittää perästään hajua, joka merkitsee ravintolähdettä ja kutsuu muut muurahaiset auttamaan lähteen keräämisessä. Siloviholaisen poikkeus ei liity levitettyyn hajuun, vaan siloviholaiset voivat mennä pitkälle tässä etsinnässä paljon pidemmälle kuin muut pohjoismaiset muurahaiset.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juho Paukkunen: Siloviholainen – Myrmica rubra 2019. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ kusiainen Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen (suomentanut Jani Kaaro): Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, sivu 70, Gummerus Kustannus oy, 2006. ISBN 951-20-6769-2
- ↑ a b c d e Myrmica rubra AntWiki. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Bargum, Katja & Helanterä, Heikki: Suuri suomalainen muurahaiskirja. Kustannusyhtiö Minerva oy, 2019.
- ↑ Siloviholainen eli ”kusiainen” Hyönteismaailma. Viitattu 28.2.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Siloviholainen (Myrmica rubra)
- iNaturalist: Siloviholainen (Myrmica rubra)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Myrmica rubra (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Myrmica rubra, the Red ant (englanniksi)