Siloviholainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siloviholainen
Myrmica-rubra-workers.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistiäiset Aculeata
Yläheimo: Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea
Heimo: Muurahaiset Formicidae
Alaheimo: Pistinmuurahaiset Myrmicinae
Tribus: Myrmicini
Suku: Viholaiset Myrmica
Laji: rubra
Kaksiosainen nimi

Myrmica rubra
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Siloviholainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siloviholainen Commonsissa

Siloviholainen (arkikielessä myös kusiainen[1]; Myrmica rubra) on muurahaisten (Formicidae) heimoon kuuluva viholaislaji. Siloviholaisella työläinen, kuningatar ja koiras ovat lajin sisällä erikokoisia. Siloviholaisen työläinen on kooltaan tyypillisesti 3,5–5 mm, koiras 4,5–5,5 mm ja kuningatar 4,5–7 mm.[2]

Yhdyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siloviholaiset asuvat monikuningattarisissa pesissä. Kuningattaria voi olla pesässä jopa sata. Nämä kuningattaret ovat kokoontuneet yhteen pariutumislennon jälkeen, muodostaneet pesän ja munineet siihen munat. Pesä on myös monidomi, joten koloniassa voi olla monta pesäsivustoa. Kuningattaret voivat elää jopa 15 vuotta. Pesän koko yleensä vastaa koloniaa, mutta siitä on myös havaittu superkoloniaa vastaavia pesiäselvennä.[3]

Pariutumislennot tapahtuvat heinäkuun lopusta elokuuhun, mutta pariutumislentoja on havaittu myös syys- ja lokakuussa. Tuhannet nuoret kuningattaret ja urokset lähtevät lentoon paritellakseen. Parittelun jälkeen urokset kuolevat ja kuningattaret jättävät siipensä aloittaakseen uuden kolonian. Yhdysvalloissa elävien muurahaisten ei ole nähty tehneen tätä samaaselvennä. Kanadan Newfoundlandissa on havaittu muurahaisten tutkivan pesää ympäröivää aluetta etsien kasvi- ja eläinmateriaaleja ruokkiakseen pesänsäselvennä.[3]

Yhdyskunnassa toimii ns. ”hautausurakoitsijoita”, työläisiä, jotka kuljettavat kuolleiden lajitoveriensa jäänteet jopa kolmen metrin päähän pesästä, jotta pesä pysyisi siistinä ja tautien leviäminen estyisi.[3] Aggressiivinen siloviholainen käy minkä tahansa pesää uhkaavan kimppuun. Siloviholaiset kiipeävät säärtä pitkin ja pistävät uhkaajaa. Tämän vuoksi siloviholaisen arkikielinen nimitys ”kusiainen” on virheellinenselvennä. Siloviholaiset pysyttelevät päivän pesän suojassa ja yöllä keräävät ravintoa kuten mettä kirvoista.[4]

Pesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siloviholaiset tekevät pesänsä esimerkiksi kiven alle, tippuneeseen oksaan, sammaltuppeen alle tai lahoon puuhun.[5] Siloviholaisen pesän alueselvennä voi olla kymmeniä neliömetrejä, mikä on yleistä monidomeillalähde?.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siloviholainen sietää lukuisia ilmastotyypejä ja se on levinnyt ympäri maailmaa, mutta enimmäkseen Eurooppaan ja Länsi-Siperiaan ja Amerikkaan. Suomessa Siloviholaisia tavataan lähinnä niityillä ja pihoilla. Länsi-Euroopassa Siloviholainen elelee usein suoniityillä.[3]

Siloviholainen voi hallitaselvennä suuria alueita kaikkialla minne se on levinnyt. Yhdysvalloissa tulvakauden aikaan saatiinmilloin? uusi ongelma tulvan lisäksi: Muurahaispesälauttoja, jotka kannattelivat munia, kuningattaria sekä muita pesän asukkeja. Näitten pistelevien lauttojen hävittämiseen meni paljon aikaaselvennä.[3]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiset keräävät kirvoista mettä. Siloviholaisilla on vahva suhde kirvoihin ja ovat erittäin uskollisia yhdelle kirvalaumalle. Siloviholaisilla voi olla iso kirvalauma, mutta rajansa kaikella. Muurahaiset syövät yhteistyökumppaneitaan, jos määrä kasvaa liian isoksi. Meden lisäksi siloviholaiset syövät eläinten raatoja kuten useimmat muurahaiset. Näitten öiset ruuanhakuretket poikkeavat kuitenkin jokseenkin muista. Siloviholaiset kiertelevät pesän lähettyvillä olevaa aluetta etsien ruokaa. Siloviholainen levittää perästään hajua, joka merkitsee ravintolähdettä ja kutsuu muut muurahaiset auttamaan lähteen keräämisessä. Siloviholaisen poikkeus ei liity levitettyyn hajuun, vaan siloviholaiset voivat mennä pitkälle tässä etsinnässä paljon pidemmälle kuin muut pohjoismaiset muurahaiset.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. kusiainen Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.10.2021.
  2. Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen (suomentanut Jani Kaaro): Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, sivu 70, Gummerrus Kustannus Oy, 2006. ISBN 951-20-6769-2
  3. a b c d e Myrmica rubra AntWiki. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  4. a b Bargum, Katja; Helanterä, Heikki: Suuri suomalainen muurahaiskirja. Kustannus yhtiö minerva oy, 2019.
  5. Siloviholainen eli ”kusiainen” Hyönteismaailma. Viitattu 28.2.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]