Sigrid af Forselles

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sigrid af Forselles
Sigrid af Forselles (Venny Soldan-Brofeldt, n. 1902)
Sigrid af Forselles (Venny Soldan-Brofeldt, n. 1902)
Henkilötiedot
Koko nimi Sigrid Maria Rosina af Forselles
Syntynyt 4. toukokuuta 1860
Lammi
Kuollut 16. tammikuuta 1935 (74 vuotta)
Firenze, Italia
Sigrid af Forselles työstää uurnaa noin vuonna 1900.

Sigrid Maria Rosina af Forselles (4. toukokuuta 1860 Lammi16. tammikuuta 1935 Firenze, Italia)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli yksi Suomen ensimmäisiä naiskuvanveistäjiä. Hän työskenteli ja asui suuren osan elämästään Pariisissa ja Firenzessä. Af Forsellesin päätyönä pidetään Ihmissielun kehitys -nimistä viisiosaista reliefisarjaa, jonka osista neljä on nähtävillä Kallion kirkossa Helsingissä.

Ennen af Forsellesia Suomessa oli ollut vain pari naiskuvanveistäjää, kuten Alina Forsman ja Eveliina Särkelä,[2] jotka olivat kuitenkin joutuneet jättämään kuvanveistäjän työn, koska eivät kyenneet elättämään sillä itseään.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigrid af Forsellesin isä oli everstiluutnantti ja Metsähallituksen ylijohtaja Jacob Henrik Alexander af Forselles. Hänen äitinsä oli Emilie Sofie Jacquette Waenerberg. Hän syntyi Lammin Evolla, missä hänen isänsä toimi tuolloin Evon metsäinstituutin ensimmäisenä johtajana. Af Forselles kävi saksalaista tyttökoulua Helsingissä ja opiskeli vuoden ajan sisäoppilaitoksessa Sveitsin Veveyssä. Vuosina 1876–1880 hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa ei kuitenkaan tuohon aikaan opetettu kuvanveistoa. Oltuaan muutaman kuukauden ajan kuvanveistäjä Robert Stigellin yksityisoppilaana af Forselles muutti 1880 Pariisiin ja opiskeli seuraavat kaksi vuotta Académie Julianissa. Sielläkään ei hänen harmikseen annettu kuvanveisto-opetusta naisille.[3][2] Ranskan valtion taideakatemia École des Beaux-Arts puolestaan ei hyväksynyt naisopiskelijoita.[2] Tämän vuoksi af Forselles, hänen ystävänsä Madeleine Jouvray ja pari muuta naisopiskelijaa vuokrasivat Pariisista 1882 oman ateljeen ja kutsuivat yksityisopettajakseen kuvanveistäjä Alfred Boucherin. Kun Boucher pian siirtyi Roomaan, hän suositteli oppilaitaan Auguste Rodinille. Af Forselles oli tämän jälkeen vuoteen 1886 Rodinin oppilaana ja osan ajasta myös tämän ateljeeapulaisena. Hän muun muassa avusti Rodinia tämän suurtyön Calais’n porvarit toteutuksessa.[3][2] Rodin pyysi häntä auttamaan myös toisessa suurhankkeessaan Helvetin portissa, mutta af Forselles kieltäytyi. Tuon ajan akateemisesta taideopetuksesta poiketen Rodin ei laittanut oppilaitaan kopioimaan antiikin veistoksia, vaan pani nämä alusta lähtien työskentelemään elävien mallien kanssa.[3]

Af Forselles debytoi Pariisin kevätsalongissa vuonna 1884. Oltuaan neljä vuotta Rodinin opissa hän ryhtyi vuonna 1887 suunnittelemaan omaa monumentaalista reliefisarjaa. Hankkeen toteutus venyi kestämään yli kymmenen vuotta. Sitä varten Af Forselles siirtyi Italiaan ja työskenteli ensimmäisen kerran Firenzessä vuodet 1887–1891.[3][2] Ranskan akateemisessa kuvanveistossa vaikutti noihin aikoihin Firenzen varhaisrenessanssia esikuvanaan pitänyt suuntaus, niin sanottu uusfirenzeläisyys, joka lienee innoittanut myös af Forsellesia.[2] Hän jatkoi suuren reliefisarjansa työstämistä asuessaan vuosina 1891–1897 uudelleen Pariisissa.[3][2] Isänsä kuoltua af Forselles palasi vuonna 1897 Suomeen ja asui muutaman vuoden Helsingissä leskiäitinsä luona, mutta muutti 1900 takaisin Pariisiin ja vuokrasi sieltä ateljeen, jossa viimeisteli suuren reliefisarjansa.[2] Teoksen ensimmäisten osien oltua näytteillä Pariisissa hänet hyväksyttiin vuonna 1901 ensimmäisenä suomalaisnaisena Ranskan taiteilijajärjestön Société des Artistes Français’n jäseneksi.[3][2] Tämän jälkeen af Forselles kuitenkin luopui monumentaaliaiheista ja ryhtyi sen sijaan muovailemaan savesta koristeellisia uurnia ja vaaseja, joiden reliefit ja uurtokuvat perustuivat muun muassa kasviaiheisiin ja Raamattuun.[3][2] Syksyllä 1911 af Forselles muutti uudelleen Firenzeen, jossa asui ja työskenteli loppuikänsä. Viimeisinä vuosinaan hän suunnitteli palaavansa Suomeen heikkenevän terveytensä vuoksi, mutta suunnitelma jäi toteutumatta, ja hän kuoli 74-vuotiaana Firenzessä tammikuussa 1935.[3]

Pääosan elämästään Ranskassa ja Italiassa asunut Af Forselles asetti vain harvoin töitään näytteille Suomessa, joten hän jäi elinaikanaan synnyinmaassaan melko tuntemattomaksi. Hänen valintoihinsa saattoi vaikuttaa myös suomalaisten taidekriitikkojen hänen töistään esittämä kritiikki hänen uransa alkuvaiheessa. Ulkomailla asuessaan af Forselles vieraantui Suomen oloista eikä edes vieraillut Suomessa kovin usein.[3] Af Forsellesin ainoa tunnettu ulkoveistos on hänen isänsä haudalle Helsingin Hietaniemen hautausmaalle vuonna 1898 pystytetty enkelipatsas, joka oli esillä Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä nimellä Ylistyslaulu.[2] Kallion kirkkoon sijoitettujen Ihmissielun kehityksen neljän osan ohella eräitä af Forsellesin kipsiveistoksia on esillä myös Helsingin Kulosaaren kirkossa[4].

Af Forselles kiinnostui 1880- ja 1890-luvuilla Pariisissa asuessaan spiritismistä, okkultismista ja teosofiasta. Hänen kiinnostuksensa tähän aihepiiriin syveni vuosien kuluessa ja sen on sanottu näkyvän myös hänen taiteellisessa tuotannossaan.[3][2] Hän uskoi olleensa yhteydessä henkimaailmaan ja omaavansa henkiparantamisen kyvyn.[2]

Ihmissielun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Af Forsellesin päätyönä pidetään viisiosaista uskonnollista reliefisarjaa Ihmissielun kehitys, joka kuvaa ihmiskunnan taistelua, kehitystä ja lopullista vapautumista. Sen osat ovat nimiltään Ihmisten taistelu, Vankeus, Vuorisaarna, Kotimatkalla ja Kotiinpaluu.[3][2] Kaksi ensimmäistä osaa olivat vuosisadan vaihteessa näytteillä Champ-de-Marsin salongissa Pariisissa, jossa ne saivat hyvän vastaanoton ja kehuja af Forsellesin entisiltä opettajilta Boucherilta ja Rodinilta. Kolmas osa oli ensi kerran näytteillä vuonna 1902 ja kaksi viimeistä osaa hieman myöhemmin. Kaikki viisi osaa esiteltiin Suomessa vuonna 1908 toisessa naistaiteilijoiden näyttelyssä.[3] Teos sai tuolloin suomalaisilta taidekriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, sillä monumentaalikuvanveistoa pidettiin naistaiteilijalle sopimattomana alana.[2]

Teossarjan ensimmäinen osa, pakanalliseen mytologiaan ja Edda-taruston ragnarök-maailmanloppuun viittaava Ihmisten taistelu ostettiin vuonna 1909 Antellin kokoelmaan ja nykyisin se kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin. Se on halkeillut pahasti. Raamatun Vanhaan ja Uuteen testamenttiin perustuvat loput neljä osaa af Forsellesin äiti lahjoitti muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneeseen Kallion kirkkoon. Vankeus ja Vuorisaarna ovat nykyään esillä kirkon eteisessä ja Kotimatka ja Kotiintulo urkuparvella. Kokonaisuuden on sanottu ilmentäneen af Forsellesin teosofista katsomusta kaikkien uskontojen yhteisestä ytimestä, mutta ensimmäisen osan erottaminen teki neljästä muusta sopivia kristilliseen kirkkoon. Taiteilija itse oli pettynyt siihen, että myös nämä neljä osaa sijoitettiin kirkossa hajalleen.[5][2] Lisäksi reliefejä ei ole koskaan valettu pronssiin, vaan ne ovat edelleen alkuperäisessä kipsiasussaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. af Forselles, Sigrid (ruotsiksi) Uppslagsverket Finland
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 183–191. SKS, Helsinki 2009.
  3. a b c d e f g h i j k l m n Riitta Konttinen: Forselles, Sigrid af (1860 - 1935) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Kulosaaren kirkko Helsingin kirkot. Viitattu 2.7.2015.
  5. Liisa Lindgren: Sigrid af Forsellesin reliefisarja Ihmissielun kehitys, s. 12–17 Kallion kirkko -esitteessä. Helsingin kulttuurikeskus, 2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Westermarck, Helena: Tre konstnärinnor: Fanny Churberg, Maria Wiik och Sigrid af Forselles. Helsinki: Söderström, 1937. Teoksen verkkoversio, Runeberg.org.