Siankärsämö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siankärsämö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae[2]
Suku: Kärsämöt Achillea
Laji: millefolium
Kaksiosainen nimi

Achillea millefolium
L. (1753)

Katso myös

  Siankärsämö Wikispeciesissä
  Siankärsämö Commonsissa

Siankärsämö (Achillea millefolium) on valkeakukkainen, ryydintuoksuinen niittyjen kasvi. Sitä tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa siankärsämö on muinaistulokas, jolla on monta kansanomaista nimitystä, kuten pyörtänöpöllö, pellonvanhin ja akantupakki.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siankärsämön lehtiä

Siankärsämö kasvaa yleensä 20–70 cm korkeaksi. Sen varsi on vankka, pysty ja vaihtelevan pehmeän karvainen. Kasvi tekee maarönsyjä. Lehdet ovat 5–20 cm pitkiä ja järjestyneet kierteisesti varren ympärille. Lehtilapa on 2–3 kertaa pariliuskainen, ja liuskapareja on tavallisesti yli 15 kappaletta. Liuskat ovat kapeita, keskenään samanlaisia ja eri suuntiin harittavia. Kukinto on tavallisesti tiheä, huiskilomainen mykeröstö. Mykeröiden laitojen kielikukkia on noin viisi kappaletta. Kukka on väriltään yleensä valkoinen, mutta toisinaan myös vaalean- tai purppuranpunainen. Siankärsämö kukkii Suomessa heinä-syyskuussa.[4]

Siankärsämön punakukkainen muoto

Suomessa tavataan kahta eri siankärsämön alalajia: Etelä- ja Keski-Suomessa tyypillistä etelänsiankärsämöä (subsp. millefolium) ja Pohjois-Suomessa yleistä pohjansiankärsämöä (subsp. alpestris, aikaisemmin subsp. sudetica).[5] Alalajien väliset erot ovat pieniä. Kukkien kehtosuomut ovat hieman erivärisiä ja pohjansiankärsämöllä on vähemmän lehtiä. Sillä on myös ilmeisesti useammin punaisia kukkia kuin etelänsiankärsämöllä.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pölytys
Vaaleanpunakukkainen siankärsämö

Siankärsämö on levinnyt erittäin laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Sen alalajeja tavataan lähes kaikkialla Euroopassa. Levinneisyysalue jatkuu läpi Venäjän Keski-Aasiaan. Lajia kasvaa myös yleisenä Alaskassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Siankärsämö on levinnyt myös useisiin paikkoihin eteläisellä pallonpuoliskolla.[6] Suomessa siankärsämöä kasvaa koko maassa, ja se on aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta hyvin yleinen kasvi.[7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siankärsämö kestää hyvin kuivuutta ja viihtyy ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Sitä tavataan esimerkiksi niityillä, pientareilla, pihoilla, pelloilla, metsänreunoissa, joutomailla ja tienvarsilla.[4]

Siankärsämöllä on oma loiskasvinsa, kärsämönnäive (Orobanche purpurea). Lajia tavataan pääasiassa Etelä- ja Keski-Euroopassa. Kärsämönnäiveen Suomea lähinnä olevat esiintymät ovat Gotlannissa.[8]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siankärsämö on hyvin vanha rohdos-ja maustekasvi, jota on käytetty erityisesti haavojen hoitoon verenvuotoa ehkäisevän betonisiinin (C7H13NO3)lähde? ja paikallista kipua lievittävän eugenolin vuoksi. Keski-Euroopassa sen kukista ja lehdistä on tehty alkoholiuutosta eli siankärsämöviinaa, jota on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti. Nuoria lehtiä on käytetty salaateissa mausteena. Siankärsämön käytöllä on laukaistu kouristuksia, ehkäisty tulehduksia ja lisätty ruokahalua.[9] Siankärsämö kuuluu edelleen kauppayrtteihin. Kasvi sisältää muun muassa haihtuvia öljyjä (kamatsuleeni) ja karvasainetta nimeltä akilleiini.

Siankärsämöä on käytetty ennen humalaa mausteena oluen panemisessa. Yrttiseosta, jossa siankärsämöä on käytetty, kutsuttiin englanniksi nimellä gruit ja sillä maustettuja oluita kutsutaan nykyään nimellä gruit ale.[10]

Siankärsämöä käytetään jalostettuna myös puutarhakasvina.[6]

Siankärsämöä voi käyttää myös kasvivärjäyksessä. Kukista voi aluna- tai tinapuretuksen avulla värjätä villaa keltaiseksi. Käyttämällä koko kasvia värjäyksessä siitä saa rautasuolojen avulla oliivinvihreää.

Muinaisessa kiinalaisessa klassikossa Muutosten kirja (I Ching) esitellyssä ennustusmenetelmässä sovelletaan usein sienkärsämötikkuja arpavälineenä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maiz-Tome, L.: Achillea millefolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Stevens, P. F.: Asteroideae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Oulun kasvit 2005, s. 282.
  4. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 424.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Hakutulokset, hakuavain siankärsämö Viitattu 22.10.2017.
  6. ↑ a b Den virtuella floran: Röllika (Achillea millefolium) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.10.2009. (ruotsiksi)
  7. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Siankärsämö (Achillea millefolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 22.10.2017.
  8. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 560.
  9. ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 241.
  10. ↑ Brewing Botanicals, Herbs, Spices, Bark & Roots. Gruit Ale & Unhopped Beers, Brewing Herbs and Recipes. Arkistoitu 27.11.2009. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siankärsämö&oldid=22189810”