Sergei Sazonov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sergei Sazonov.

Sergei Dmitrijevitš Sazonov (10. elokuuta (J: 29. heinäkuuta) 1860 Rjazanin alue25. joulukuuta 1927 Nizza, Ranska)[1] oli venäläinen diplomaatti, joka toimi Venäjän ulkoministerinä vuosina 1910–1916. Hän vaikutti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1914.

Sazonov aloitti Venäjän ulkoministeriön palveluksessa vuonna 1883 ja työskenteli vuodesta 1890 Länsi-Euroopassa, muun muassa Venäjän Lontoon-suurlähetystössä. Vuosina 1906–1909 hän oli lähettiläänä Vatikaanissa.[2] Sazonov nimitettiin toukokuussa 1909 Venäjän varaulkoministeriksi. Hän oli tuolloisen pääministerin Pjotr Stolypinin lanko. Venäjän ulkoministeriksi Sazonov nimitettiin Aleksandr Izvolskin seuraajana 11. lokakuuta 1910. Sazonov pyrki säilyttämään Venäjän läheiset suhteet Ranskaan ja Isoon-Britanniaan, mutta myös parantamaan suhteita Saksaan. Hän halusi myös säilyttää status quon Balkanilla ja ainakin kohtalaiset suhteet Turkkiin, mutta ei voinut estää Balkanin liiton muodostamista. Vaikka Balkanin liitto lisäksi suuntautui Venäjän toiveiden vastaisesti Turkkia eikä Itävalta-Unkaria vastaan, Sazonov katsoi parhaaksi asettua diplomaattisesti tukemaan sitä.[1]

Niin sanotun heinäkuun kriisin puhjettua vuonna 1914 Sazonov neuvoi aluksi Serbian hallitusta suostumaan Itävalta-Unkarin vaatimuksiin sodan välttämiseksi.[3] Kun Itävalta-Unkari kuitenkin uhkasi Serbiaa sodalla, Sazonov ilmoitti ettei Venäjä sallisi Serbian kukistamista ja kannusti 30. heinäkuuta tsaari Nikolai II:ta määräämään täyden liikekannallepanon. Tämän seurauksena Saksa julisti 1. elokuuta sodan Venäjälle ja maailmansota alkoi. Sodan alkuvuosina Sazonov keskittyi hahmottelemaan Venäjän sodanpäämääriä. Turkin liityttyä sotaan Venäjää vastaan marraskuussa 1914 hän valitsi yhdeksi päätavoitteista Konstantinopolin ja Turkin salmien hallinnan vaatimisen Venäjälle, ja sai tälle myös Ranskan ja Ison-Britannian hyväksynnän maaliskuussa 1915. Tsaari Nikolai II ei kuitenkaan hyväksynyt Sazonovin ehdotusta autonomian myöntämisestä Puolalle. Tsaaritar Aleksandra ja häntä tukeneet konservatiiviset piirit alkoivat vaatia Sazonovin eroa, ja lopulta Nikolai II erotti ulkoministerinsä 5. elokuuta 1916.[1][3] Sazonov oli tuolloin lomalla Suomessa.[2] Sazonov nimitettiin kuolleen Aleksandr Benckendorffin tilalle Venäjän suurlähettilääksi Lontooseen tammikuussa 1917, siis vain hieman ennen helmikuun vallankumousta, mutta Venäjän väliaikainen hallitus erotti hänet jo toukokuussa ennen kuin hän ehti matkustaa asemapaikalleen.[1][4]

Venäjän sisällissodan puhjettua kenraali Anton Denikinin johtama valkoinen hallitus lähetti vuonna 1918 Sazonovin edustajanaan Pariisiin. Sazonov toimi 1918–1919 Pariisista käsin sekä Denikinin että amiraali Aleksandr Koltšakin johtaman valkoisen hallituksen ulkoministerinä.[4][1] Hän oli johtava henkilö Venäjän valkoisten hallitusten yhteiseksi ulkomaandelegaatioksi tarkoitetussa venäläisessä poliittisessa neuvottelukunnassa ja osallistui Venäjän valkoisten epävirallisena edustajana Pariisin rauhankonferenssiin. Sazonov asui loppuikänsä Ranskassa. Hän julkaisi muistelmansa hieman ennen kuolemaansa vuonna 1927.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sergey Dmitriyevich Sazonov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.6.2013.
  2. a b c Birthday of Sergey D. Sazonov, Minister of Foreign Affairs of the Russian Empire (englanniksi) Boris Jeltsinin presidentillinen kirjasto. Viitattu 5.2.2017.
  3. a b Sergei Sazonov (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 20.9.2015.
  4. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 207–208 Runeberg.org. Viitattu 20.9.2015. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]