Aleksandr Izvolski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Izvolski vuonna 1906.

Aleksandr Petrovitš Izvolski (ven. Александр Петрович Извольский; 18. maaliskuuta (J: 6. maaliskuuta) 1856 Moskova16. elokuuta 1919 Pariisi, Ranska)[1] oli venäläinen kreivi ja diplomaatti, joka toimi Venäjän ulkoministerinä vuosina 1906–1910. Hänen kaudellaan Venäjä kärsi diplomaattisen tappion vuosien 1908–1909 Bosnian kriisin yhteydessä.

Izvolski opiskeli Pietarin keisarillisessa lyseossa ja toimi pitkään diplomaattina Venäjän ulkomaanedustustoissa eri puolilla maailmaa, kunnes hänet toukokuussa 1906 nimitettiin ulkoministeriksi. Hänen johdollaan Venäjä solmi vuonna Britannian kanssa 1907 entente cordiale -sopimuksen, joka ratkaisi maiden väliset siirtomaakiistat Tiibetissä, Afganistanissa ja Iranissa. Seuraavaksi Izvolski ryhtyi tavoittelemaan Venäjälle takaisin oikeutta kuljettaa sotalaivojaan Turkin salmien kautta Mustaltamereltä Välimerelle. Hän teki 15. syyskuuta 1908 Itävalta-Unkarin kanssa Buchlaussa sopimuksen, jonka mukaan Venäjä sallisi Itävalta-Unkarin liittää Bosnia-Hertsegovinan itseensä ja vastineeksi Itävalta-Unkari tukisi Venäjän tavoitteita Turkin salmien osalta. Sopimuksen ehdot oli kuitenkin määritelty epäselvästi, eikä Itävalta-Unkari täyttänytkään omaa lupaustaan. Sitä vastoin jo saman vuoden lokakuussa tapahtunut Bosnia-Hertsegovinan yhdistäminen Itävalta-Unkariin lisäsi sen vaikutusvaltaa Balkanilla suhteessa Venäjään. Izvolski yritti kompensoida tappiota solmimalla lokakuussa 1909 Italian kanssa yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena oli estää Balkania joutumasta kokonaan yhden suurvallan vaikutuspiiriin.[1]

Epäonnistumisten vuoksi Izvolski joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistä syyskuussa 1910. Hän toimi sen jälkeen Venäjän suurlähettiläänä Pariisissa toukokuuhun 1917 saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aleksandr, Count Izvolsky (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]