Selkäkipu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punertavana näkyvässä keskimmäisessä välilevyssä on havaittavissa artroosin aiheuttamaa[1] madaltumaa. Punertavilla alueilla on myös tulehduksellisia Modic-muutoksia, jotka aiheuttavat kipua ainakin geenivirheen omaavilla potilailla.
Selkärankaa tukevia nivelsiteitä. Pituussuuntaan kulkeva pitkä etummainen nivelside estää selkärangan välilevyjen sivussuuntaista liukumista, mutta ei tue kiertynyttä selkärankaa. Välilevytyrä muodostuu useimmiten selkäydinkanavan sisällä kulkevan takimmaisen pitkän nivelsiteen ja välilevyn väliin.

Selkäkipu tarkoittaa ihmisellä selän alueella esiintyvää kipuna koettava oiretta, jonka luonne voi vaihdella tylpästä jomotuksesta syvään vihlontaan.[2]

Alaselän kipu on suurin vammaisuuden aiheuttaja kaikissa maailman maissa ja lisäksi kolmanneksi suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja.[3] Kyseessä on vaikeaselkoinen sairaus, jonka objektiivinen diagnosointi on hankalaa käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä.[4]

Selkäkipu on osoittautunut krooniseksi sairaudeksi, jossa kipujaksot vaihtelevat yleensä kivuttomien eli niin sanottujen remissiovaiheiden kanssa. Kipujaksojen pituus vaihtelee, ja ne voivat seurata toisiaan tiheällä tai harvalla tahdilla.[5] Kivun voimakkuus ja jatkuvuus korreloi melko vahvasti kivun kroonistumisen kanssa[6].

Selkäkipu voidaan jakaa kymmenportaisen asteikon perusteella voimakkaaseen (6-10), keskivaikeaan (4-5), lievään (2-3) ja vähäiseen (1). Selkäkipu on ollut tapana jakaa myös akuuttiin ja krooniseen.[7] Episodinen selkäkipu sisältää yli kuukauden mittaisia kivuttomia jaksoja. Fluktuoiva kipu ei lakkaa koskaan, mutta sen voimakkuudessa esiintyy ajallista vaihtelua.[8]

Noin 80 prosentilla kroonista selkäkipua sairastavista kipua ei esiinny joka päivä tai päivittäinen kipu on lievää.[8] Joka toisen selkäkipukroonikon toimintakyky on heikentynyt kuitenkin vähintään lievästi, joka viidennellä vähintään kohtalaisesti ja 5 prosentilla vaikeasti. Kipu rajoittaa 23 prosentilla vapaa-ajan harrastuksia, 22 prosentilla ansiotyön ulkopuolisia töitä ja 18 prosentilla liikkumista. Seitsemäntoista prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista sairasti lääkärin toteamaa selkäkipuoireyhtymää vuonna 1996.[9]

Selkäkivun vaikutusta potilaan toimintakykyyn voidaan arvioida Oswestryn indeksillä, joka kuvaa kivun voimakkuutta sekä suoriutumista jokapäiväisistä toimista, nostamisista, kävelystä, istumisesta, seisomisesta, nukkumisesta, matkustamisesta, sosiaalisesta elämästä ja sukupuolielämästä.[10] Kroonisesta selkäkivusta kärsivä saa oireita usein esimerkiksi imuroinnin tai lasten pukemisen kaltaisten etukumarien työasentojen yhteydessä tai paikoillaan istumisen tai seisomisen yhteydessä.[4]

Selkäkipu saattaa alentaa myös työkykyä, mutta suurin osa selkäkivun perusteella laadituista kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään. Yli 80 prosenttia alle 45-vuotiaiden hakemuksista, joiden tärkeimpänä diagnoosina oli selkäsärky, hylättiin vuonna 2011[11].

Selkäkipu voi johtua kaikista niistä selän rakenteista, joissa on kipuhermopäätteitä[12]. Lähes 90 prosentissa selkäkiputapauksista kyse on epäspesifistä eli määrittämättömästä selkäkivusta, joka johtuu yleisimmin välilevyn repeämisen aiheuttamasta tulehduksesta[13] tai kaari- eli fasettinivelen tulehduksesta johtuvasta nivelrikosta.[14] Kipua aiheuttava vaurio voi sijaita myös välilevyyn rajoittuvassa selkänikaman rustoisessa päätelevyssä.

Altistustutkimuksissa on havaittu, että myös krooninen voimakas selkäkipu on useimmiten peräisin lannerangan välilevystä, selkärangan nikamia yhdistävästä fasettinivelestä tai SI-nivelestä.[15] Nikamaliitosten nivelsiteiden vauriot voivat niin ikään aiheuttaa kipua, koska niissä on kipuhermopäätteitä.[16]

Selän vauriot saattavat johtaa osteoartriittiin (luutulehdus eli niverikko), joka on selkärangan niveltulehduksen yleisin muoto[17] ja maailman yleisin nivelsairaus[18],jota tavataan kaikissa kulttuureissa[19].

Osteoartiitti on reumasairauksiin lukeutuva[20], selän rakeneita rappeuttava[20] krooninen autoimmuunisairaus[21], joka saattaa vaurioittaa selän välilevyja, niveliä, nivelkalvoja, -siteitä, -kapselia, lihaksia ja nikamia. Osteoartriitti johtaa pahimmillaan selän rakenteiden laaja-alaiseen ja kivuliaaseen rappeutumiseen[22]. Suurimmalla osalla neljäkymmentä vuotta täyttäneistä esiintyy jonkin verran osteoartriitin aiheuttamaa välilevyrappeumaa,[23] mutta siitä aiheutuu kipua vain silloin, kun välilevyssä esiintyy tavallista enemmän kipua viestiviä välittäjäaineita ja hermosyitä[24].

Koska selkäkivulle ei ole olemassa tehokasta hoitoa, pääpaino kannattaa kohdistaa sen ehkäisyyn. Selkäkivun syitä selvittävissä tutkimuksissa ei kuitenkaan erotella yleensä ensimmäistä kipujaksoa myöhemmistä. Tämä on muodostanut huomattavan esteen selkäkivun perimmäisten syiden ja riskitekijöiden selvittämiselle.[5]

Äkillistä selkäkipua ilman hermojuurioireita kutsutaan joskus lumbagoksi eli noidannuoleksi.[9]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes 80 prosentilla ihmisistä on jossakin elämänvaiheessa päivittäisiä toimia haittaavaa alaselän kipua[25]. Vähintään kerran vuodessa selkäkivusta kärsivien määrä vaihtelee eri etnisissä ryhmissä välillä 25 - 60 prosenttia[26].

Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan vähintään päivän kestävää alaselkäkipua potee kerrallaan noin 8 prosenttia maapallon väestöstä. Ikävakioitu sairastavuus on suurempaa naisilla. Alaselkäkivun esiintyvyys kasvaa iän myötä siten, että se on yleisintä 80-89-vuotiailla.[27]

Myös suomalaisilla naisilla esiintyy työiässä hieman enemmän selkäkipuja kuin miehillä, ja eläkeiässä naisten selkäkivut lisääntyvät vielä hieman, kun taas miesten selkäkivut vähenevät selvästi.[28] Tämä saattaa liittyä siihen, että osteoporoosi on naisilla yleisempää[29][30].

Alaselän kipu on suurin vammaisuuden aiheuttaja kaikissa maailman maissa ja lisäksi kolmanneksi suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja[31] . Suomessa alaselkäkipu oli yksityisen Terveystalon lääkäreiden antama toiseksi yleisin diagnoosi heti flunssan jälkeen, ja siitä johtuvia yhteenlaskettuja sairauslomapäivä oli kaikkein eniten.[32] Selkäsairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä lähes puolittui kuitenkin runsaassa kymmenessä vuodessa vuosituhannen vaihteen 46 100 eläkeläisestä[25] 26 600 eläkeläiseen vuonna 2012[33], mikä merkitsi, että vain noin 0,7 prosenttia työikäisistä suomalaisista oli selkäkivun perusteella myönnetyllä työkyvyttömyyseläkkeellä[9].

Noin 10–15 prosenttia nuorista urheilijoista kärsii alaselkäkivusta, mutta tietyissä lajeissa kuten voimistelussa luku on 50–86 prosenttia. Kipu johtuu useimmiten ylirasituksen aikaansaamista vaurioista.[34]

Myös joillain työelämän aloilla esiintyy tavallista enemmän alaselkäkipua. Ranskassa on arvioitu, että jopa 15–45 prosenttia terveydenhuollon työntekijöistä kärsii selkäkivusta.[35] Myös työtehtävät, joihin sisältyy jatkuvaa etukumaraa asentoa tai nostelua voivat johtaa selkäkipuun.[2]

Selkä alkaa oireilla useimmiten 40–55 vuoden iässä, mutta monet saavat ensimmäisen selkäkipujaksonsa jo kolmikymppisinä.[2]

Taudinkulku ja ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipu saattaa parantua vähitellen ajan kanssa tai nopeasti, jolloin se lievittyy merkittävästi jo kuukauden sisällä alkamisestaan. Se voi myös kroonistua tai pahentua asteittain.[36] Akuutti selkäkipu uusii arvioiden mukaan 60–86 prosentissa tapauksia. Kivun uusiminen on yleisintä 12 kuukauden sisällä ensimmäisen kipujakson alkamisesta.[37]

Kroonisesta eli yli kolme kuukautta kestävästä selkäkivusta kärsiville potilaille on tyypillistä, että he kärsivät yhä pidemmistä kipujaksoista ja että heitä ei kyetä yleensä parantamaan[38].

Tanskassa vuonna 2017 julkaistun 1 000 selkäkipupotilaan seurantatutkimuksessa havaittiin, että vain 37 prosenttia akuutin selkäkivun tai uuden selkäkipuepisodin vuoksi hoitoon hakeutuneista parani vuoden sisällä hoidon alkamisesta. Näistä noin joka neljäs parani vähitellen jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kaikkien tutkittavien keskimääräinen kipu lievittyi kuitenkin tasaisesti ja huomattavasti kahden ensimmäisen kuukauden aikana, minkä jälkeen lievittymisen vauhti hidastui lähes nollaan. Melko tavallista oli myös, että potilas toipui tai kipu lievittyi huomattavasti ensimmäisen puolen vuoden aikana, minkä jälkeen seurasi relapsi eli oireiden paluu tai paheneminen. Relapsista toipuminen oli huomattavasti hitaampaa kuin alkuperäisestä kivusta toipuminen ja keskimääräisten kipupäivien määrä oli relapsin jälkeen keskimäärin kolme päivää viikossa, kun se oli ollut vain yksi päivä viikossa ennen relapsia. Kaksitoista prosenttia potilaista kärsi vielä vuoden kuluttua jatkuvista ja voimakkaista kivuista. Kivun voimakkus ja jatkuvuus korreloivat melko vahvasti jo hoidon alkaessa, ja sen potilasryhmän kiputaso, jolla oli jo alun perin kovimmat kivut, oli vuoden kuluttua lähes sama kuin hoidon alkaessa. Kyseisessä ryhmässä oli myös eniten niitä, joiden kipu oli kestänyt yli kuukauden ennen hoitoon pääsyä ja joilla oli ollut jo aiemmin yli kolme selkäkipujaksoa. Myös se ryhmä, jonka kivut olivat alussa kaikkein jatkuvimmat, selvisi huomattavasti muita ryhmiä heikommin. Potilaiden iällä ei havaittu olevan voimakasta yhteyttä taudin kulkuun. Ylivoimaisesti suurinta osaa potilaista hoidettiin kiropraktisella hoidolla, jota saaneiden paraneminen oli huomattavasti tehokkampaa ja nopeampaa kuin perusterveydenhuollossa hoidettujen. Perusterveydenhuollossa hoidetun ryhmän taustamuuttujat eivät olleet kuitenkaan täysin vertailukelpoisia kiropraktista hoitoa saaneen ryhmän kanssa, koska tutkimuksen tarkoituksena ei ollut vertailla eri hoitomuotoja.[39]

Mitä kauemmin selkäkivun aiheuttamaa työkyvyttömyyttä kestää, sitä epätodennäköisempää on, että potilas kuntoutuu niin hyvin, että kykene jatkamaan työssään. Tällaiselle toipumiselle on enää 50 prosentin todennäköisyys silloin, kun työkyvyttömyyttä on kestänyt puoli vuotta.[9]

Liikuntaharjoitteiden avulla on mahdollista pienentää jonkin verran selkäkivun uusiutumisriskiä.[40]

Selkäkivun syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipu johtuu usein nikamavälilevyn tai risti-suoliluu- eli SI-nivelen mikrovaurioiden aiheuttamasta osteoartiitista ja/tai sen seurannaisvaikutuksista. Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi nivelsiteiden venähdys, lihasten epäsymmetria, jänteiden luontainen lyheneminen, lihaskalvojen tulehdus ja arpeutuminen sekä osteoporoosi.

Lihasten epäsymmetria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipu saattaa johtua keskivartalon lihasten vasen-oikea-epäsymmetriasta eli siitä, että oikeakätisten keskivartalo tulee vahvemmaksi vasemmalta puolelta ja vasenkätisten oikealta. Tämä johtuu siitä, että oikeakätiset tukeutuvat yleensä vasempaan jalkaan ruumiillista työtä tehdessään ja monien muiden liikuntasuoritusten aikana. Lihasepäsymmetriasta voi päästä eroon harjoittamalla heikomman puolen lihaksia ja venyttämällä vahvemman puolen lihaksia.[41]

Lihasepäsymmetria saattaa kammeta lantiota vinoon, mikä vinouttaa koko selkärankaa aiheuttaen fasettilukkoja.[42]

Lihasten ja jänteiden lyheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi runsas päivittäinen istuminen saattaa lyhentää lonkan koukistajalihaksia. Tämä johtaa niiden kireyteen ja lantionnotkon syvenemiseen, mistä voi aiheutua selkäkipua.[43][44]

Urheilulääkäri Aki Loikkanen kehitti 1970-luvulla teorian lihaksia luihin yhdistävien jänteiden luontaisen lyhenemisen tukielinsairauksia aiheuttavasta vaikutuksesta[45][46]. Lyheneminen voi vaikuttaa tämän teorian mukaan epäedullisesti muun muassa verenkiertoon, imunestekiertoon, hermoratoihin, nivelten asentoon ja ryhtiin[45][47]. Oireita voidaan lievittää tai poistaa palauttamalla lihasten alkuperäinen lepopituus ja joustavuus pitkiin ja rauhallisiin venytyksiin perustuvalla Mekostenon-menetelmällä[47].

Peitinkalvo- eli faskiaperäinen selkäkipu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa pitkittyneistä selkäkivuista saattaa liittyä kollageenia sisältävästä sidekudoksesta koostuviin lihaksia, niveliä, luita ja sisäelimiä ympäröiviin sekä kipuhermopäätteitä[48] sisältäviin peitinkalvoihin eli faskioihin (lihas- nivel- ja luukalvot) sekä niitä voitelevaan hyalyronihappoon. Peitinkalvot muodostavat asentoja ylläpitävän sidekudosverkoston,[49] jonka tehtävänä on jakaa yksittäisten lihasten vastaanottamia kuormia ja jännityksiä laajemmalle kehoon.[50] Esimerkiksi iso pakaralihas yhdistyy suoraan lanneselän lihaskalvoon[51].

Ihon alapuolisen pinnallisen faskiakerroksen ja syvän faskiakerroksen sekä sen alla olevan lihasta ympäröivän faskian pitäisi päästä liukumaan vapaasti toisiinsa nähden.[49] Kovan fyysisen rasituksen tai esimerkiksi stressin aiheuttaman jatkuvan lihasjännityksen happamoittava vaikutus jähmettää kuitenkin faskiakerrosten välistä hyaluronihappoa, jolloin faskiat eivät liiku enää vapaasti toisiinsa nähden. Myös arpikudos, vammoihin liittyvät tulehdukset ja stressi tai matala-asteinen tulehdus voivat aiheuttaa faskioiden hermopäätteiden ärtymisen. Tästä voi seurata paineen tunnetta, jäykkyyttä, kipuja tai liikerajoituksia.[49] Rasitusvamma, liian rankka liikunta, liiallinen istuminen, vääränlainen ryhti, krooninen tulehdustila tai leikkausarpi saattaa johtaa myös faskioiden liialliseen kiristymiseen, joka voi aiheuttaa liikerajoitteita tai asentovirheitä[52].

Kipu ja kireys ja saattavat johtua liian tiukoista lihaskalvoista, mikä heikentää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa lisäten kalvojen alueelle kertyneitä kuona-aineita[53]. Lihaskalvojen toimintahäiriö, joka ilmenee esimerkiksi jänteiden vetosuuntien muuttumisena, voi aiheuttaa kipuhermojen aktivoitumiseen johtavaa lihassoluihin kohdistuvaa painetta, venytystä ja hapenpuutetta[54] Myös lihaskalvojen rakenteen muuttuminen saattaa heikentää verenkiertoa ja häiritä aineenvaihduntaa[55]. Lihaskalvojen toimintahäiriöt saattavat lisäksi muuttaa kehon liikeratoja ja niveleen kohdistuvaa kuormitusta, mikä saattaa aiheuttaa rasitusvammoja[49]. Thorakolumbaalisen faskian eli lanneselän kalvon oletetaan olevan suuressa roolissa energiatehokkaassa ja joustavassa kävelyssä[56].

Lihaskalvojen elastisuus perustuu siihen, että ne ovat rakentuneet ristikkomaiseen muodostelmaan järjestäytyneistä aaltomaisista kollageenisäikeistä. Lihaskalvosäikeet saattavat kuitenkin menettää aaltomaista muotoaan esimerkiksi ikääntymisen tai liikkumattomuuden vuoksi, jolloin ristikkomainen muodostelma muuttuu mielivaltaisesti järjestyneeksi. Se aiheuttaa elastisuuden katoamisen, ja sen, että säikeet saattavat jopa takertua toisiinsa. Sidekudoksen harjoittaminen ylläpitää tutkimusten mukaan kollageeniverkoston aaltomaista ja ristikkomaista rakennetta.[57]

Lihaskalvojen toimintahäiriöitä voidaan hoitaa omatoimisesti joogalla, putkirullalla faskiapallolla[58] tai ammattilaisen suorittamalla faskiarautakäsittelyllä[49]. Hoidettavat faskiapisteet eivät sijaitse aina kipualueella. Manuaalinen faskiakäsittely parantaa verenkiertoa, vähentää hapenpuuteetta ja aikaansaa faskioiden korjautumiseen liittyvän tulehduksen.[59] Faskiaperäisiä kipuja liikunnalla hoidettaessa on oltava aluksi varovainen liikunnan keston ja liikerajojen laajuuden kanssa lisäten niitä vähitellen. Faskiat uusiutuvat 2-3 kertaa lihaksia hitaammin, minkä vuoksi faskiaharjoitteiden tulokset näkyvät usein vasta 6-24 kuukauden kuluttua[60].

Ylikuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaselän rakenteiden liian suuri yksittäinen kuormituspiikki tai toistuva haitallinen kuormitus vaurioittaa selkää.[61] Selän taivuttaminen tai kiertäminen kuormituksen aikana sisältää erityisen suuren vaurioitumisriskin, koska osa välilevyn ulkokehän rustosäikeistä kiristyy silloin nostaen välilevyn sisäisen paineen poikkeuksellisen suureksi.[62] Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että kaikentyyppisiä selän rakenteiden vaurioita kyetään tuottamaan ylikuormittamalla selkärankaa. Terveen välilevyn vaurioituminen muuttaa haitallisella tavalla välilevyn solujen ympäristöä, mikä johtaa välilevyn kivuliaaseen rappeutumiseen etenkin geneettisen alttiuden omaavilla potilailla.[22] Jo mikroskooppisen pieni alaselän fasettinivelen, risti-suoliluunivelen tai lihas- ja sidekudoksen vaurioituminen voi aiheuttaa selkäkipua, johon liittyy monesti lihasten voimakas jännitystila.[61]

Vamma syntyy usein nikamasolmun päätelevyihin, koska nikamasolmut ovat selvästi välilevyä heikompia. Suurin kuormitus kohdistuu lannerangan alaosaan eli nikamaväleihin L5–S1 lannerangan ollessa pyöristyneessä asennossa. Nivelsiteiden kantokyky pettää ensimmäisenä. Jos eteentaivutusliike jatkuu, nivelhaarakenivelten nivelkapselit venyvät ja saattavat revetä. Äärimmäinen eteentaivutus saattaa johtaa välilevyn takaosan repeytymiseen ja luupalan irtoamiseen nikamasolmusta. Kudoksen väsyminen johtaa kuormituksen sietorajan alenemiseen, mistä seuraa toistonjälkeinen kudosvaurio, kuten esimerkiksi välilevyn pullistuma.[63]

Selän ylikuormitus voi syntyä esimerkiksi töissä tai urheillessa. Ylikuormitusta voidaan ehkäistä taakkojen rajoittamisella, liikkeiden ja asentojen hallinnalla, kuormitusajan rajoittamisella sekä riittävällä tauotuksella.[63] Vuonna 2016 laaditun selvityksen mukaan useimmilta kuntosaleilta löytyy selälle potentiaalisesti vaarallisia laitteita. Erityisesti istuen tehtävät selkäliikkeet saattavat vaurioittaa selkärangan välilevyjä, koska jo pelkkä istuminen nostaa niihin kohdistuvaa painetta.[64] Liian painavan repun kantaminen altistaa koululaisia selkäkivulle.[2]

Välilevyt vaurioituvat herkimmin aamulla, koska niiden nestepitoisuus kasvaa vuodelevon aikana.[65]

Nivelsiteiden venähdys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipu johtuu usein selässä olevien kipuhermopäätteitä sisältävien nivelsiteiden venähdyksestä tai revähdyksestä. Selkä paranee tällöin kuudessa viikossa, jos oireisiin saa lääkärin määräämää hoitoa.[66]

Luita yhdistävien nivelsiteiden tehtävänä on tukea selkärangan nikamia ja säädellä rangan liikkuvuutta maltillisesti joustamalla. Kun selkää taivutetaan eteenpäin, selkänikamat liikkuvat hiukan sivusuunnassa toisiinsa nähden kunnes nikamahaarakkeiden välisten nivelsiteiden joustovara on käytetty. Selkänikamien takaosan kaari- eli fasettinivelet rajoittavat taaksetaivutusta yhdessä nikamahaarakkeiden välissä olevien nivelsiteiden kanssa. Voimakkaat ja etenkin äkilliset taivutukset voivat vaurioittaa selän nivelsiteitä. Selän nivelsiteet venyvät tyypillisesti liikaa myös silloin, kun sormia yritetään pakottaa lattiaan etukumarassa asennossa seisten. Myös veltto ryhti ja istuminen pitkään selkä pyöreänä venyttävät nivelsiteitä, koska lihakset eivät tue tällöin selkää, vaan se roikkuu nivelsiteiden varassa.[67]

Nivelsiteiden venähdys ja revähdys aiheuttavat usein samanlaisia oireita kuin fasettinivelten lukkiutuminen.[68]

Välilevyn murtumasta johtuva tulehtuminen (osteoartiitti), kipuhermojen lisääntyminen, tukilihasten surkastuminen ja välilevyn pullistuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1970-luvun lopussa luultiin, ettei selkärangan puristuskuormia vastaanottavissa [69] välilevyissä ole hermoja tai verisuonia[70]. Lääketieteessä ajateltiin tämän vuoksi pitkään, ettei välilevyllä ole joko minkäänlaista roolia[14] tai ainakaan suurta merkitystä selkäkivun synnyssä[70]. Sittemmin on havaittu, että välilevyn rappeutumiseen liittyvä tulehdus onkin yleinen syy pitkittyneeseen selkäkipuun[69]. Ikääntymiseen liittyvä hidas rappeutuminen ei kuitenkaan aiheuta yleensä mainittavia terveysongelmia.[22]

Kahdeksankymmenluvun alussa saatiin selville, että välilevyn uloimmassa kolmanneksessa onkin hermotusta. Yhdeksänkymmenluvun loppupuolelle tultaessa kyettiin havaitsemaan kehittyneiden tutkimusmenetelmien avulla, että hermosäikeitä ja -päätteitä on myös välilevyn syykehän syvimmissä kerroksissa, ja että yksittäisiä hermosäikeitä saattaa tunkeutua jopa välilevyn ytimeen asti. Tämän lisäksi huomattiin, että verisuonten uusmuodostus ulottuu vielä pidemmälle välilevyn sisäkerrokseen, minkä katsottiin viittaavan siihen, että uudisverisuonet osallistuvat uudishermojen rakentumiseen. Sisälle kasvaneet verisuonet kuljettavat vaurioalueelle makrofagien ja syöttösolujen kaltaisia tulehdussoluja, jotka erittävät sytokiineja ja metalloproteinaasientsyymejä. Uudet hermopäätteet vahvistavat tulehdusreaktiota erittämällä tulehdusta laukaisevia neuropeptidejä. Hermot ja verisuonet kasvavat syykehän syvempiin kerroksiin todennäköisesti ulkokerroksiin asti ulottuvia radiaalisia repeämiä pitkin.[70] Välilevyn tulehtuminen aiheuttaa lisäksi kipuherkkyyttä lisäävän granulaatiokudoksen kasvua[71].

Tarkkojen puudutustutkimusten perusteella on arvioitu, että vaurioitunut välilevy olisi pitkittyneen selkäkivun lähde jopa 40 prosentilla potilaista. Kuitenkin vain osa rappeutuneista välilevyistä aiheuttaa kipuoireita. Kivuliaissa välilevyissä on tapahtunut hermosäikeiden kasvua välilevyn ulkokerroksiin ulottuvissa radiaalisissa repeämissä, kun taas oireettomien välilevyjen hermotus rajoittuu syykehän eli anulus fibrosuksen uloimpiin kerroksiin. Kivuliaista välilevyistä löytyy myös hermojen sisäänkasvua ohjaavia Schwannin tukisoluja.[70].

Välilevyn liian suuri kuormittaminen aiheuttaa välilevylle ravinteita kuljettavan rustoisen päätelevyn mikrohalkeamia. Mikrohalkeamat ovat yleensä kivuttomia, koska välilevyssä on vain vähän kipuhermopäätteitä. Mikrohalkeama korjautuu arpikudoksella, joka on tervettä kudosta paksumpaa ja tiiviimpää, mikä heikentää välilevyn ravinteiden saantia. Heikentynyt ravinteiden saanti haurastuttaa välilevyn rustosäikeitä, mikä saattaa johtaa kipuja aiheuttaviin välilevyn rappeutumiseen, tyräytymiseen ja rangan yliliikkuvuuteen. Selän kuormittaminen aiheuttaa vaurioituneeseen välilevyyn lisäksi normaalia suuremman paineen, mikä johtuu tukilihasten suuremmasta aktivaatiosta.[72]

Välilevykipu johtuu välilevyn sisäkerroksiin kasvaneisiin hermopäätteisiin kohdistuvien biokemiallisten ja mekaanisten ärsykkeiden yhteisvaikutuksesta. Repeämäalueiden uusien hermopäätteiden ympäristöön vapautuu tulehdusaineita paikalle kasvaneiden uusien verisuonten tuomista makrofageista ja syöttösoluista. Uusista hermopäätteistä vapautuu myös hermojen tulehdukseen osallistuvia neuropeptidejä. Välilevyn rappeutuminen lisää kudospainetta etenkin syykehän luontaisesti heikommassa takaosassa, mikä saa paikalliset välilevysolut erittämään sidekudosta hajottavia metalloproteinaaseja.[70]

Terveessä välilevyssä on tehokas joustomekanismi, koska sen geelimäisessä ytimessä on korkea sisäinen paine. Radiaaliset repeämät ja päätelevyn murtumat johtavat siihen, että osa geelistä työntyy repeämiin ja murtumiin, jolloin välilevyn keskellä vallitseva paine laskee. Tämä saattaa lisätä välilevyn takaosaan kohdistuvaa painetta jopa 160 prosenttia, mikä lisää hermoärsytystä ja saa välilevyjen solut tuottamaan metalloproteinaasia. Välilevy repeää yleensä takaosastaan, koska se on muita alueita heikompi. Repeämät heikentävät välilevyn rakennetta entisestään.[70]

Aikaisemmin luultiin myös, että vain rappeutuneet välilevyt voisivat revetä ja pullistua. Kokeelliset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että terveen välilevyn tai nikaman rustoisen päätelevyn vaurioituminen käynnistää välilevyä ja nikamaa hitaasti rappeuttavan prosessin. Rappeuman syntyminen kestää eläinlajista riippuen viikkoja tai kuukausia.[73] Rappeuma vaurioittaa myös fasettiniveliä[74] ja altistaa selkäkivun uusimiselle.[22]

Välilevyn mekaaninen vaurioituminen tai työnteon taikka liikuntaharrastuksen aiheuttama toistuva kuormitus saattaa käynnistää välilevyn ennenaikaisesti rappeuttavan nivelrikoksi eli osteoartriitisksi tai artroosiksi kutsutun niveltulehduksen[75]. Nivelrikko on rustokudoksesta alkava tulehdussairaus, joka vaurioittaa rustosta muodostuneita välilevyjä, nikamasolmuja sekä niman kaari- eli fasettiniveliä ja nivelsiteitä.[74] Nivelrikko aiheuttaa välilevyn madaltumista[76] ja sen nestepitoisuuden vähenemistä[13], mistä saattaa seurata selkärangan kivuliasta yliliikkuvuutta ja luupiikkien aiheuttamaa jäytävää särkyä[69]. Välilevyjen rappeutuminen lisää myös selkäydinkanavan ahtauman[77] ja nikamasiirtymän riskiä.[69]

Välilevyn rustoisessa kudoksessa on vain vähän kipuhermopäätteitä. Välilevyn nivelrikkoon liittyvä kipu johtuukin ensisijaisesti nivelkalvon, nivelkapselin, luun, lihasten ja nivelsiteiden kudosvaurioihin liittyvästä hermopäätteiden ärsytyksestä.[78] Nivelrikko aiheuttaa myös niveliin kiinnittyvien tukilihasten surkastumista[79].

Välilevyn vaurioitumista seuraavalle nivelrikolle on tunnusomaista, että kipu pahenee rasituksessa ja että nivelen pinnalle syntyy luupiikkejä taudin edetessä.[80] Vaikeammassa vaiheessa voi esiintyä myös leposärkyä.[81]

Välilevyn repeämä aiheuttaa välilevyn sisällä olevan hyytelömäisen ydinmassan valumista välilevyn ja välilevyn takapuolella pituussuuntaan kulkeva nivelsiteen väliin, mitä kutsutaan välilevyn pullistumaksi.[82] Välilevyn pullistuman aiheuttamalle kivulle on usein tyypillistä, että kivun olemassaolo ja voimakkuus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon painetta välilevyyn kohdistuu. Kipu pahenee usein esimerkiksi seistessä ja pitkään istuessa sekä helpottaa yleensä kävellessä tai jos potilas makaa selällään jalat koukussa.[83] Istuminen tai selän taivuttaminen eteenpäin saattavat pahentaa kipua, koska välilevyyn ja sen hermoon kohdistuu silloin enemmän painetta.[84]

Välilevyn pullotus, pienet välilevyn pullistumat ja sisäiset pullistumat ovat yleisiä jo 21-vuotiailla suomalaisilla.[85] Jopa kolmannekselta tutkituista ihmisistä on löytynyt tutkimuksissa oireeton välilevyn pullistuma[9]. Osteoartiitti ei johdu länsimaalaisesta elämäntyylistä, vaan on ollut hyvin yleinen sairaus myös alkuperäiskansoilla[19].

Välilevyn repeämät voivat johtua esimerkiksi ikääntymisestä johtuvasta välilevyn rappeutumisesta,[86] sidekudosheikkoutta aiheuttavista geenivirheistä tai selkärankaan kohdistuvasta liiallisesta kuormituksesta.[86] Välilevyn rappeumamuutoksia on pystytty lisäämään kokeellisesti ylikuormittamalla niitä. Säännöllisen ja sopivalla kuormitustasolla tapahtuvan liikunnan on sen sijaan havaittu suojaavan välilevyjä rappeutumiselta.[87]

Koululaisilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että rappeutuneiden välilevyjen olemassaolo ennustaa myöhemmin ilmaantuvia toistuvia selkäkipujaksoja[88]. Vaikeampien alaselkäoireiden on havaittu korreloivan myös parikymppisillä esiintyviin laaja-alaisempiin välilevyn pullistumalöydöksiin ja välilevyjen rappeutumiseen.[89]

Vaurioituneet välilevyt voivat olla myös kivuttomia[90]. Kivuliaat välilevyt sisältävät enemmän neurofilamentti 200:ta, substanssi P:tä ja vasoaktiivisia neuropeptidejä aistivia hermosyitä. Nämä välittäjäaineet lähettävät kivusta kertovia kemiallisia viestejä.[91] Välilevyn repeämä aiheuttaa kipua kaikkein todennäköisimmin niillä potilailla, jotka kärsivät geneettisestä sidekudosheikkoudesta.[86]

Välilevykivun taustalla on aktiivinen tulehdusprosessi, jolloin repeytyneissä välilevyissä on havaittavissa normaalia enemmän tulehdusaineita kuten tuumorinekroositekijä alfaa (TNF) ja interleukiini-ykköstä (IL-1). Tulehdus saattaa myös aiheuttaa veritulppia hermojuuren sisäisiin verisuoniin. Revenneissä ja/tai kipeytyneissä välilevyissä esiintyy lisäksi hermosäkeiden epätyypillistä kasvua alueille, joita niiden ei kuuluisi hermottaa.[13]

Jos välilevyyn syykehään tullut repeämä eli halkeama suurenee riittävästi, välilevyn hapan ja hyytelömäinen[92] massa valuu välilevyn ulkopuolelle.[93] Välilevyn massa sisältää tulehdusta aiheuttavia proteiineja[94]. Välilevyn ja sen takapuolella sijaitsevan nivelsiteen väliin voi muodostua pullistuma, joka saattaa huonontaa hermojuuren verenkiertoa, aiheuttaa turvotusta, vaurioittaa hermosäikeitä ja hidastaa hermojen sähköistä viestinvälitystä.[95][96] Pullistuma syntyy herkimmin SI-nivelen ja alimman lannenikaman välisen välilevyn takapintaan, mikä saattaa johtua siitä, että takimmainen pituussuuntainen nivelside on siinä kohtaa ohuempi kuin muualla.[97]

Välilevyn ulkopuolelle kulkeutunut ydinmassa saattaaa vaurioittaa selkäydinkanavasta erkaantuneita hermosäikeitä sekä aiheuttaa voimakasta kemiallista tulehdusreaktiota ja kipua päätyessään selkärangan epiduraalitilaan[98] eli selkärangan ja kovakalvon (dura mater) väliin jäävään tilaan, jossa on rasvakudosta ja laskimoita[99].

Terveessä välilevyssä on hermoja ja verisuonia ainoastaan ulkokehän uloimmassa kolmanneksessa, mutta välilevyn tulehtuminen saa aikaan hermopäätteiden lisääntymistä ja kipuherkkyyttä lisääviä tulehdussytokiineja tuottavan granulaatiokudoksen kasvua.[71] Rikkoutuneen välilevyn ympäristöön erittämät tulehdussolut[100] saavat läheisen hermokudoksen hermot ärtymään. Oireet tuntuvat hermon hermottamalla alueella esimerkiksi voimattomuutena, aistihäiriönä tai molempina.[101] Myös tyrää pienempi pullistuma saattaa toisinaan oireilla kipuna, pistelynä, tunnottomuutena tai lihasheikkoutena lanneselässä tai alaraajoissa. Sekä tyrän että pullistuman aiheuttama kipu ja mahdollinen lihasheikkous johtuvat kipuhermojen ärtymisestä.[90]

Välilevyn vaurioituminen saattaa johtaa myös tulehdussytokiniini TNF-alfan vapautumiseen[102][103][104][105][106][107], mistä seuraa kipua aiheuttava ja mahdollisesti myös välilevyn rappeutumiseen johtava tulehdus.[108] Välilevyvaurion aiheuttama matala-asteinen infektiotulehdus saattaa aiheuttaa myös selkänikaman rustoisen päätelevyn Modic-muutoksia.[95][96]

Välilevyn repeämä aiheuttaa hermokudoksen kasvua, joka ulottuu välilevyn ytimestä sen uloimpiin säikeisiin. Vauriokohtaan kasvava sidekudoksesta ja verisuonista koostuva[109] jyväs- eli granulaatiokudos sisältää taudinaiheuttajabakteereita tappavaa fosfolipaasi-entsyymiä sekä hermosolujen välittäjäaineena toimivaa typpioksidia. Kudosten kasaanpuristuminen ja rangan liikkeet voivat aiheuttaa välilevyn geelin vuotamista repeämien kautta, mikä ärsyttää hermoja. Myös inflammaation vapauttamat sytokiinit, kuten prostaglandiini E2 ja interleukiini 6 ja 8 voivat herkistää hermoa.[110]

Vaurioitunut selkä saattaa olla myös täysin kivuton.[90] Kipua tuottavat välilevyt sisältävät enemmän kivusta kertovia kemiallisia viestejä lähettäviä neurofilamentti 200:ta ja substanssi P:tä sekä vasoaktiivisia neuropeptidejä aistivia hermosyitä.[91]

Välilevyn halkeamasta ulos työntyvä geeli saattaa tulehduttaa myös iskias-hermon. Sen ei tarvitse tällöin ulottua edes hermoon asti, vaan riittää, että se työntyy tarpeeksi lähelle.[111]

Välilevyn repeämä voi aiheuttaa jatkuvaa selkä­särkyä, joka saattaa säteillä myös jalkaan.[112] Neurologisessa statustutkimuksessa tehtyjen puutosoireiden eli tasolöydösten poissaolo ei merkitse, etteivät oireet voisi olla hermojuuriperäisiä.[113]

Protruusio, prolapsi ja ekstruusio eivät näy röntgenkuvassa, minkä vuoksi ne voidaan diagnosoida ainoastaan magneettikuvauksella.[114] Annulaariset halkeamat eli fissuurat tai repeämät näkyvät T2-painotteisissa magneettikuvissa HIZ-löydöksinä (high intensity zone) eli nesteenä ja granulaatiokudoksena.

Välilevyn pullistumien luokittelu vaihtelee lääketieteellisen lähteen mukaan ja niiden nimeämisessä vallitsee myös maakohtaisia eroja. Erään lähteen mukaan protruusio tarkoittaa sitä, että välilevyn sisusmassa pullistuu taakse- eli selkäydinkanavaan päin tilanteessa, jossa välilevyn säikeissä ei ole havaittavissa repeämiä.[115] Pullistuminen ilman repeämiä aiheuttaa niin sanotun laajakantaisen pullistuman.[114]

Ekstruusiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kaikki välilevyn säikeet ovat rikkoutuneet ja välilevyn ulos työntyvä sisältö ahtauttaa selkäydintä tai painaa hermojuurikanavaa. Sekvestroituneessa pullistumassa ekstruusiopullistuma on korjautunut siten, että siitä on irronnut välilevyn ulkopuolella sijaitseva pala. Alaspäin pullottava Schmorlin hernia ei voi painaa hermojuurta tai selkäydintä. Välilevyn sisältö voi valua ulos myös välilevyssäikeisiin tulleiden repeämien kautta, jolloin välilevyyn ei synny lainkaan pullistumaa.[116]

Tyrällä viitataan usein protruusiota pahempaan pullistumaan.[90] Prolapsilla voidaan viitata joko protruusiota pahempaan pullistumaan[90] taikka protruusioon taikka kaikenlaisiin välilevyn pullistumiin.[117]

Välilevyn repeytyminen voi johtua liian suuresta kuormituksesta tai välilevyn vähittäisestä rappeutumisesta. Lannerangan tyrä johtuu toisinaan tapahtumasta, jossa on jouduttu käyttämään voimakasta ponnistusta. Repeytymistä edeltävän välilevyn rappeutumisen riskitekijöitä ovat runsas istumatyö, raskas fyysinen ponnistelu, perinnöllinen alttius ja korkea ikä.[114]

Painavan taakan nostaminen etukumarassa ja kiertyneessä asennossa altistaa erityisen paljon välilevyn repeämiselle. Jos välilevy on jo valmiiksi heikentynyt, se voi revetä jopa voimakkaasti aivastaessa. Välilevy vaurioituu helposti etenkin aamulla, kun se on vielä täynnä nestettä taikka pitkän istumisrupeaman jälkeen, kun se on painunut kasaan. Myös kylmä ja veto sekä pullistumille altistava perinnöllinen sidekudosrakenne lisäävät riskiä.[112]

Yksipuolinen kuormitus, staattiset työasennot ja liiallinen istuminen rappeuttavat selän rakenteita muun muassa sen vuoksi, että ne heikentävät välilevyjen aineenvaihduntaa.[100] Pitkäaikainen yhtäjaksoinen kuormituksesta aiheutuva paine puristaa välilevystä nesteet pois, jolloin se menettää kimmoisuutensa ja iskunvaimennusominaisuutensa. Tämä johtaa esimerkiksi välilevyn iskun- ja tärinänkeston heikkenemiseen, jolloin siihen syntyy helpommin halkeamia.[111]

Välilevytyrä koostuu nikamavälilevyn ytimestä, rustosta ja rustokaasuista, luuhaarakkeen pirstaleista tai syykehäkudoksesta taikka näiden yhdistelmästä.[118]

Välilevytyrän ja välilevyn pullistuman aiheuttamat oireet kestävät pitempään kuin muut alaselkäkipua aiheuttavat oireet.[119] Elimistö ei kykene korjaamaan välilevyn rustokudokseen syntyneitä vaurioita, koska välilevyissä on liian vähän verisuonia.[120] Elimistön immuunipuolustus saattaa kuitenkin poistaa pullistumasta tulehdusta aiheuttavia proteiineja ja pienentää sitä muullakin tavoin. LIsäksi pullistumasta imeytyy vettä muualle elimistöön, jolloin se pienenee. Jotkut väittävät myös, että selkärangan ojennusharjoitteet voisivat saada aikaan pullistuman sisällä olevan hyytelön siirtymistä takaisin keskelle välilevyä, mutta kyseinen teoria on kiistanalainen. Pullistuman pieneneminen saattaa joka tapauksessa lievittää kipua tai poistaa sen, koska se saattaa johtaa tulehduksen vähenemiseen tai siihen, ettei pullistuma häiritse enää viereistä hermojuurta.[121]

Välilevyn pullistuman aiheuttama kipu lievittyy kuitenkin suurimmalla osalla potilaita neljän viikon kuluessa.[122] Pullistuman aiheuttamat oireet häviävät useimmiten kahden kuukauden kuluessa.[123] Jos selän liikkeissä on toimintahäiriö tai jos selkää ylikuormitetaan toipilasaikana esimerkiksi selän mekaanisella rasittamisella tai vartalon pitkäkestoisella yksipuolisella asennolla, kivun lakkaaminen saattaa kestää jopa yli kolme kuukautta. Etenkin voimakas lihasponnistus saattaa lisätä voimakkaasti kipua välilevy- ja hermojuuriperäisessä selkävaivassa.[119] Jos oireet eivät lievity 6–8 viikossa, pitää harkita jatkotutkimuksia.[124]

Välilevyn pullistuma saattaa aiheuttaa jalan tai käden säteilykipua, tunnottomuutta tai voimattomuutta[125]. Paha pullistuma voi aiheuttaa virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn häiriöitä, ja virtsaputken sekä peräaukon seudun tunnottomuutta. Tällöin on hakeuduttava välittömästi lääkärin luo.[124]

Välilevyn pullistumaa hoidetaan aluksi konservatiivisella hoidolla, johon kuuluu kipulääkkeitä, osittaista lepoa, fysioterapiaa sekä ergonomia- ja liikuntaohjeita. Tyräpotilas ei saa nostaa tai kantaa painavia asioita,[124] ja myös liiallinen istuminen voi pahentaa tyrän tai pullistuman aiheuttamaa kipua.[90] Tietyt liikkeet ja selkärangan asennot lisäävät hermokudokseen kohdistuvaa painetta, jota voi vähentää niin sanotuilla avaavilla asennoilla.[101] Manipulaatiohoitoa, venytyksiä ja fysikaalisia hoitoja ei kuitenkaan suositella, eikä niiden vaikuttavuudesta ole näyttöä välilevyn pullistumien hoidossa.[90]

Jos konservatiivinen hoito ei auta neljässä viikossa, on syytä hakeutua uudestaan lääkäriin. Noin 15 prosenttia välilevytyristä hoidetaan leikkauksella, jossa välilevystä poistetaan sen pullistuva osa. Leikkaukseen turvaudutaan esimerkiksi silloin, kun tyrä on niin suuri, että se aiheuttaa jalan lihasheikkoutta. Niin sanotusta mikroleikkauksesta voi toipua työkykyiseksi parhaimmillaan jo 2–3 viikossa.[114] Jos hermopuristus kestää liian pitkään esimerkiksi sen vuoksi, että tyräleikkausta joutuu jonottamaan kauan, on olemassa suuri riski, että hermovauriokipu jää pysyväksi. Myös stressi vaikeuttaa paranemista.[126]

Välilevyvaurioita voidaan ehkäistä valistuksen avulla, jossa korostetaan, ettei pidä nostaa liian painavia taakkoja ja että elimistön pitää saada levätä selkää kuormittavan toiminnan jälkeen. Myös huono ryhti voi altistaa välilevyvaurioille.[127]

Lannerangan liikelaajuuden rajoittamista kaikissa elämän aktiviteeteissä siten, ettei alaselkä kierry haitallisesti ja että alaselän notko säilyy jatkuvasti optimaalisena, on havaittu olevan uusia nivelsidevaurioita ja välilevytyriä ehkäisevää vaikutusta. Vuonna 2006 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan vuoden mittaisella edellä mainittuihin taitoihin keskittyvällä intensiivisellä kognitiivis-behavioralistisella valmennuksella oli myös jonkin verran kipujaksoja vähentävää vaikutusta kontrolliryhmään verrattuna.[37]

Lihasten hermotus- ja toimintahäiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihasten yhtäaikainen supistuminen on tärkein selkärangan tukea lisäävä tekijä. Tulehdus vaurioittaa kuitenkin nivelsiteiden, -kapseleiden ja välilevyjen mekanoreseptoreita, mikä johtaa keskushermoston viestiliikenteen häiriintymiseen sekä häiröihin lihasten aktivaatiossa ja koordinaatiossa. Nivelet ja tietyt lihakset ylikuormittuvat tällöin aiempaa helpommin. Ylikuormitus lisää uuden tulehdusreaktion vaaraa, joka voi pahentaa aiempia kudosvaurioita tai aiheuttaa uusia. Jos akuuttia selkäkipua seuraa yhä uusia kudosvaurioita ja tulehdusreaktiota, selkäkipu saattaa lopulta kroonistua.[128]

Osteoartriitti aiheuttaa myös niveliin kiinnittyvien tukilihasten surkastumista.[79] Keskivartalon syvät vatsa- ja selkälihakset sekä pallean ja lantionpohjan lihakset toimivat eräänlaisena tukikorsettina, jonka kuuluu aktivoitua tukemaan selkänikamia jo ennen rankaa kuormittavan liikkeen suorittamista. Voimakkaasta selkäkivusta kärsivillä havaitaan kuitenkin usein selkärangan tukilihasten hyvin nopeaa surkastumista. Esimerkiksi poikittaisen vatsalihaksen poikkipinta-ala saattaa surkastua jopa 25 prosenttia selkäkivun alkua seuraavan 24 tunnin aikana. Pitkään jatkuneeseen kipuun saattaa liittyä jopa pysyvästi alentunut lantionpohjan lihasten toiminta, joka palautuu ennalleen vain harjoitteiden avulla.[129]

Monet selkäkipupotilaat kärsivät liikkeiden säätelyn häiriöistä etenkin vartalolihaksissa ja osittain myös raajoissa. Kyseinen liikevasteen hidastumista tai virheelliseksi muuttumista aiheuttava häiriö lisää uuden kudosvaurion riskiä etenkin silloin, kun kehoon kohdistuu epänormaalin suuri, yllättävä kuormitus. Liikkeiden säätelyjärjestelmien toiminnallisilla muutoksilla on suuri merkitys selkäkivun alkuvaiheessa, mutta rakenteellisten muutosten kuten lihasheikkouden merkitys kasvaa kivun kroonistuessa.[130]

Liikkeiden säätelyjärjestelmä pyrkii välttämään kipeän kohdan liikuttamista akuutissa kiputilanteessa. Nikamiin kiinnittyvän ja selkärangan vakaudesta vastaavan kipeän puolen syvän multifidus-lihaksen poikkipinta-ala onkin akuutista toispuolisesta alaselkäkivusta kärsivillä normaalia pienempi tarkkarajaisesti juuri vaurioituneen nikaman kohdalla. Tämä johtuu kivuliaan välilevyn tai fasettinivelen aiheuttamasta lihasspasmista, jonka tarkoituksena on vähentää kipua aiheuttavaa liikettä kipukohdassa. Jos suojajärjestelmä toimii liian tehokkaasti, spasmit lisääntyvät ja leviävät laajemmalle alueelle, millä on kipua lisäävää vaikutusta. Selkälihakset rentoutuvat normaalisti täydessä eteentaivutuksessa, mutta selkäkipupotilailla tätä ei usein tapahdukaan, koska yksi nikamista ei osallistu liikkeeseen.[131] Myös selän pinnallisten ojentajalihasten (erector spinae) yliaktiivisuus voi aiheuttaa kireyttä ja kipua[132].

Multifidus-lihaksen kipeän puolen toimintahäiriön on havaittu korreloivan voimakkaasti selkäkivun kanssa. Multifiduksen poikki-pinta-alan pienenemisen on havaittu rajoittuvan yksittäisen nikaman kohdalle akuutissa ja subakuutissa kivussa, mutta useampien nikamien kohdalle kroonisessa kivussa. Myös välilevyn pullistuman, selkärangan yliliikkuvuuden, selkäleikkausten ja raskaudesta johtuvien selkäkipujen on havaittu liittyvän multifidus-lihaksen muutoksiin.[133]

Kroonisten selkäkipupotilaiden selkälihasten on todettu olevan jatkuvassa jännitystilassa. Lisäksi selkälihakset ovat jännittyneet etenkin makuuasennossa ja rennommillaan seistessä, vaikka niiden pitäisi toimia päinvastaisella tavalla. Selkäkipupotilaiden selkärankaa suojaavien tukilihasten refleksit ovat lisäksi hidastuneet ja tasapainoaisti heikentynyt. Toiminnallisista aivotutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että reaktioaikojen hitaus johtuisi keskushermoston tiedonkäsittelyhäiriöstä. Sama aivojen huomiokeskuksena pidetty alue vastaa sekä vaativista liikesuorituksista että kipua ja keskittymistä vaativista tehtävistä. Tämän perusteella on ajateltu myös, että voimakas kipu missä tahansa kehon kohdassa voisi aikaansaada yleistyneen vaativien liikkeiden säätelyhäiriön.[134]

On olemassa näyttöä siitä, että kroonista selkäkipua sairastavien selkärankaa tukevat lihakset aktivoituvat epätavallisen voimakkaasti liikkeiden yhteydessä. Vuonna 2018 julkaistussa brasilialaistutkimuksessa havaittiin, että kroonisesta alaselän kivusta kärsivien muut lihakset paitsi multifidus-lihaksen vasen puoli jännittyivät normaalia enemmän siirrettäessä lattialla olevia esineitä, alas istuttaessa, seisomaan noustessa ja portaiden nousussa. Liikkeiden suorittamisen pelko ei kuitenkaan korreloinut oireiden esiintymisen kanssa.[135]

Lihasten mekanoreseptorit saattavat vaurioitua silloinkin, kun selvää pehmytkudosvuriota ei ole tapahtunut. Esimerkiksi päiväkausien istuminen alaselkä pyöreänä ylivenyttää selän pehmytkudoksia, jolloin mekanoreseptoreiden normaali toiminta ja viestit keskushermostoon häiriintyvät. Kyseisen toiminnan lopettamisella ja riittävällä levolla mekanoreseptoreiden toiminta voi kuitenkin palautua normaaliksi.[136][137]

Selkäkipu saattaa johtaa selkälihasten surkastumiseen, heikentyneisiin lihasvoimiin ja -kestävyyteen tai rangan liikkuvuuteen ja joskus myös huonontuneeseen yleiskuntoon tai asentotunnon häiriöhin. Aktiivisen harjoittelun hyöty rajoittuu vahvan tutkimusnäytön perusteella kuitenkin selkäkivun krooniseen vaiheeseen, koska se häiritsee kudosvaurion paranemista.[138]

Selkäkipua on hoidettu perinteisesti suoria ja vinoja vatsalihaksia vahvistavilla liikkeillä.[139] Huippu-urheilijoita tutkittaessa on kuitenkin havaittu, että pinnallisten vatsalihasten harjoittaminen saattaa jopa heikentää lantionpohjan lihasten voimaa merkittävässä määrin, mikä horjuttaa lihastasapainoa. Myös liiallinen ja väärällä tavalla toteutettu voimaharjoittelu saattaa heikentää keskivartalon syviä tukilihaksia kuten poikittaisia vatsalihaksia etenkin, jos se aloitetaan nuorella iällä. Muunkinlainen kova ja yksipuolinen pinnallisten lihasten harjoittelu voi saada aikaan sen, että syvät tukilihakset alkavat aktivoitua vasta samaan aikaan pinnallisten lihasten kanssa, jolloin selkärangan tuki muodostuu liian myöhään. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi nikamakaaren murtumaan.[140]

Manipulaation akuuttia selkäkipua lievittävä teho perustunee siihen, että fasettinivelten nivelkapseleiden venyttäminen laukaisee sekälihasten kivuliaan lihasjännityskierteen.[141]

Selkänikaman pääteruston ja luuaineksen tulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyn syyruston halkeama saattaa johtaa krooniseen selkäsärkyyn etenkin silloin, jos sitä seuraava hidaasti etenevä tulehdus (nivelrikko)[142] etenee välilevyn ylä- ja alapuolisten selkänikamien rustoista päätelevyä pitkin luuytimeen asti aiheuttaen luuaineeseen tulehduksellisen Modic-muutoksen. Modic-muutoksia on kuitenkin havaittu esiintyvän myös kivuttomilla henkilöillä[143] ja selkäkivun ja Modic-muutosten välisestä yhteydestä tehtyjen tutkimusten tuloksissa on ollut paljon heittelyä.[95] Tämä saattaa johtua siitä, että geneettisten tekijöiden on havaittu olevan yhteydessä Modic-muutosten aiheuttamaan kipuun. Geneettiset tekijät kyettiin kuitenkin vakioimaan vuonna 2019 julkaistussa palkitussa kaksosilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa havaittiin ykköstyypin Modic-muutoksen ja selkäkivun välinen vahva korrelaatio.[95]

Tulehdukselliset Modic-muutokset diagnosoidaan magneettikuvauksella, koska ne eivät näy röntgenkuvassa.[114] Ykköstyypin Modic-muutoksille on tyypillistä tulehdukseen ja turvotukseen liittyvä selkänikaman suurentunut nestepitoisuus, mikä näkyy T1-magneettikuvissa tavallista vaaleampana ja T2-magneettikuvissa tavallista tummempana alueena.Ykköstyypin muutokset korreloivat kakkos- ja kolmostyypin muutoksia vahvemmin kroonisen selkäkivun ja syvien kiputuntemusten kanssa. Kakkostyypin Modic-muutoksissa on havaittavissa keltaisen rasvapitoisen aineen kertymistä nikamaan. Modic 3 -tyypin muutokset ovat harvinaisempia eikä niitä ole tutkittu yhtä paljon kuin ykkös- ja kakkostyypiin muutoksia. Niiden on kuitenkin havaittu korreloivan röntgenkuvissa näkyvän kalkista muodostuvan skleroottisen plakin kanssa.[144]

Tulehduskipu saattaa johtua siitä, että tulehdus heikentää välilevyn aineenvaihduntaa, mikä johtaa turvotuksen aiheuttamaan kivuliaaseen paineeseen. Suurin osa välilevyn soluista on riippuvaisia niistä ravinteista, jotka kulkeutuvat sinne nikaman rustoisen päätelevyn kautta. Loput ravinteet kulkeutuvat välilevyyn sen sidekudossyisessä ulkokehässä olevien verisuonten kautta, joita pitkin välilevyyn kulkeutuu myös happea. Ikääntymisen aiheuttamat luontaiset nikaman rappeumamuutokset lisäävät välilevyperäisen kivun riskiä, mutta eivät johda siihen automaattisesti.[145]

Vuonna 2015 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan välilevyn pullotus ja pienet pullistumat ovat yleisiä 21-vuotiailla suomalaisilla ja vaikeammista selkäkivuista kärsivillä oli niitä tavallista enemmän.[85]

Välilevy saattaa revetä, jos pitkäaikainen yhtäjaksoinen kuormituksesta aiheutuva paine puristaa välilevystä nesteet pois, koska välilevy menettää tällöin kimmoisuutensa. Tällaisessa tilanteessa välilevyn iskun- ja tärinänkesto heikkenee, jolloin siihen syntyy helpommin halkeamia. Halkeamasta ulos työntyvä massa aiheuttaa painetta välilevyn uloimmassa kolmanneksessa sijaitseviin tuntohermoihin, mikä aiheuttaa kipuaistimusta.[111]

Modic-muutokset diagnosoidaan magneettikuvan avulla,[146][147] mutta niihin ei ole vielä kehitetty parantavaa hoitoa.[95] On kuitenkin havaittu, että potilaat, joiden selkänikaman ytimestä löytyy suuria ykköstyypin Modic-muutoksia tai laajoja tyypin 1, 2 tai 3 Modic-muutoksia eivät hyödy liikunnasta vaan levosta.[147]

Välilevyn kuivuminen ja madaltuminen (välilevyrappeuma) ja muut selkärangan nivelrikon aiheuttamat rappeumamuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 julkaistussa suomalaisessa magneettikuvantamiseen perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että välilevyn repeämä eli puristusmurtuma aiheuttaa noin joka toiselle potilaalle välilevyn ja nikaman rustoisen päätelevyn rappeuman, joka on havaittavissa vielä vuosien kuluttua murtuman syntymisestä.[73] Selän vaurioitumisen käynnistämä rappeutuminen saattaa olla hyvin kivulias toisin kuin ikääntymiseen liittyvä hidas rappeutuminen, joka ei yleensä aiheuta mainittavaa kipua. Välilevyn rustokudosten rappeuma lisää myös selkäkivun uusimisen riskiä, koska rappeutunut rusto repeää entistä helpommin.[22] Välilevyn madaltuminen lyhentää ja paksuntaa myös selkäydinhermoa suojaavaa ligamentum flavum -nivelsidettä, millä on selkäydinkanavaa ahtauttava vaikutus.[74]

Välilevyn madaltuminen johtaa välilevyn sekä oikean ja vasemmanpuoleisen fasettinivelen epänormaaliin liikerataan. Kyseinen toimintahäiriö rasittaa kaariniveliä aiheuttaen niihin artroosi- eli nivelrikkomuutoksia kuten luupiikkejä, mikä puolestaan häiritsee välilevyn toimintaa synnyttäen noidankehän. Kaarinivelten luupiikit voivat myös ahtauttaa selkäydinkanavaa. Välilevyn madaltuminen voi johtaa myös kaarinivelten subluksoitumiseen eli osittaiseen sijoiltaan menemiseen.[74]

Liian tiheään toistuva tai vääränlainen kuormitus tai kuormittavat asennot, liikkumattomuus, välilevyn vaurioituminen, tupakointi tai ympäristön happamuus vähentävät välilevyn ravinteidensaantia, jolloin välilevyrappeuma etenee. Esimerkiksi glukoosin puute aiheuttaa solukuolemia ja hapenpuute estää proteoglykaanien tuotannon.[148]

Selän välilevyt kuivuvat ja madaltuvat välilevyrappeumassa, mikä johtaa siihen, että nikamat siitryvät lähemmäs toisiaan.[149] Rappeutunut välilevyn ydin painuu myös tavallista helpommin kasaan kuormituksen yhteydessä, minkä vuoksi välilevyn syykehään kohdistuu repeämäriskiä kasvattavaa ylimääräistä painetta[12]. Tyynymäisen välilevyn madaltuminen johtuu siitä, että se litistyy ja tiivistyy. Välilevyn madaltuminen vähentää sitä ympäröivän nikamaparin liikkuvuutta ja välilevyn joustavuutta, mikä heikentää välilevyn kykyä suojata nikamia vaurioilta ja iskuilta. Tämä lisää nikamien välisten nivelten ja lihasten kuormitusta.[150] Selässä kulkevat hermot saattavat lisäksi joutua puristuksiin välilevyn madaltumisen vuoksi.[124]

Selkärangan rappeutuminen etenee vaiheittain. Aluksi esiintyy selän toimintahäiriöitä, rasittumistaipumusta ja eräiden liikkeiden ja asentojen provosoimaa kipeytymistä. Oireet helpottavat yleensä viimeistään vanhuudessa selän jäykistyessä nikamien yhteensulautumisen vuoksi.[4]

Välilevyn madaltumisen myötä myös muut rakenteet altistuvat liialliselle kuormitukselle. Esimerkiksi fasetti- eli kaarinivelille jakautuva paine kasvaa altistaen niitä ennenaikaiselle kulumiselle. Välilevyn madaltuminen aiheuttaa myös selkäydinkanavaa suojaavien flavum-nivelsiteiden eli -ligamenttien löystymistä, mikä saattaa johtaa niiden paksuuntumiseen eli hypertrofiaan ja elastisuuden vähenemiseen. Elastisuuden katoaminen voi pullistaa nivelsiteen selkäydinkanavaan, jolloin syntyy selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi.[13] Välilevyrappeuma lisää myös nikamasiirtymän riskiä.[150]

Vuonna 2015 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan yli puolella suomalaisista 21-vuotiaista esiintyy välilevyrappeumaa. Rappeumalöydös oli yleisempi selkäkivusta kärsivillä, mutta kaikilla rappeumamuutoksia omaavilla ei kuitenkaan esiintynyt selkäkipua. Liikuntaa harrastavien ryhmällä esiintyi keskimäärin yhtä paljon välilevyrappeumaa kuin liikuntaa harrastamattomilla. Tupakoivilla tai keskivartalolihavilla miehillä esiintyi tavallista enemmän välilevyrappeumaa, mutta naisilla tällaista korrelaatioita ei havaittu.[89] Lantioon ulottuvan vatsa-aorttavaltimon kalkkeutuminen lisää suuresti välilevyrappeuman riskiä.[151]

Nikamien reunoihin koukkumaisesti kohti viereisen nikaman reunaa kasvavat luupiikit eli osteofyytit estävät selkärangan normaalia taipumista[152] ja saattavat aiheuttaa kipua. Ne saattavat myös painaa hermoratoja aiheuttaen tyypillisesti ylä- tai alaraajojen kipua, puutumista, lihaskramppeja tai lihasheikkoutta.[153] Luupiikit estävät toisaalta myös selkärangan yliliikkuvuutta.[150]

Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että hitaan tai kohtuuvauhtisen kävelyn ja hölkän aiheuttama dynaaminen ja aksiaalinen liike ylläpitävät välilevyjen terveyttä kun taas liikkumattomuus tai raskas, staattinen, nopea tai kiertoliikkeisiin liittyvä kuormitus taikka pyöristyneeseen selkärankaan liittyvä puristus rappeuttavat välilevyjä.[154]

Iskias-hermon vaurio tai puristustila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskias-hermon vaurio tai puristustila saattaa aiheuttaa kipua alaselkään, lantioon, pakaroihin tai jalkaan. Iskias-hermo on suuri hermo, joka kulkee alaselästä jalan takaosaan.

Hermojuuren vaurio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyn pullistuman aiheuttama voimakas hermojuuren puristus saattaa aiheuttaa hermojuuren pysyvän vaurioitumisen, jos pullistumaa ei leikata kyllin nopealla aikataululla. Kipu jää tällöin pysyväksi. Joskus myös itse leikkaus aiheuttaa hermojuuren vaurion[155].

Vanhuudenrappeuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyt kuivuvat vanhuudessa solunulkoista matriisia uusintavien solujen kuollessa. Tämä aiheuttaa proteoglykaanien vähenemisestä johtuvan välilevyn ytimen nestepitoisuuden laskun. Välilevyn ytimien kutistuminen kohdistaa ulkokehään aiempaa enemmän kuormitusta, mikä provosoi sen kasvua. Tuloksena on välilevyn liikkuvuuden väheneminen sekä mahdollinen selkäydinhermoon törmääminen, mikä voi aiheuttaa kipua ja heikkoutta.[156] Ikääntymiseen liittyvä hidas rappeutuminen ei kuitenkaan aiheuta yleensä mainittavia terveysongelmia.[157]

Synovi­aa­li­kysta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluman synnyttämä nesterakkula eli synovi­aa­li­kysta saattaa aiheuttaa hermopinteen painaessaan hermo­juurta.[158]

Selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi), hermopinne ja iskias-oire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyjen madaltuminen voi aiheuttaa selkäydinkanavaa suojaavien flavum-nivelsiteiden löystymistä, paksuuntumista ja elastisuuden vähenemistä, jolloin ne saattavat pullistua selkäydinkanavaan.[159] Tämä aiheuttaa selkäydinkanavan hermorakenteiden puristustilan, jota kutsutaan spinaalistenoosiksi elil selkäydinkanavan tai lannerangan ahtaumaksi.[13]

Ahtauma voi sijaita keskeisessä selkäydinkanavassa tai yksittäisen hermojuuren alueella. Selkäydinkanavan ahtauma sijaitsee yleensä kaula- tai lannerangan alueella ja aiheutuu useimmiten kulumamuutoksista. Alaselästä jalkaan tai jalkoihin säteilevä laaja-alainen kipu sekä jalkojen puutuminen tai pistely ovat spinaalistenoosin tyyppioireita.[160] Alaselkä saattaa lisäksi kipeytyä kävellessä ja alaraajoihin voi myös ilmaantua oireita voimattomuutta[161]. Etukumara asento helpottaa usein oireita ja selkärangan taivuttaminen taakse pahentaa niitä.[74]

Spinaalistenoosi voi johtua välilevyn pullistumasta tai nikaman luuaineksen rappeumamuutoksista, jolloin hermorakenteiden ympärillä oleva tila selkärangan nikamien välissä ja sisällä kaventuu vähitellen. Myös välilevyn pullistuma voi aiheuttaa spinaalistenoosia. Oireet liittyvät yleensä selän kuormittumiseen, jota voi vähentää riittävällä tauotuksella. Myös lääkkeistä, tukiliiveistä ja leikkauksesta saattaa olla apua.[161]

Myös hermojuuren ahtauma eli hermopinne voi johtua välilevyn pullistumasta tai nikaman luuaineksen rappeumamuutoksista.

Kaularangan alueen ahtauma aiheuttaa yläraajaan säteilevää kipua, yläraajan puutumista ja käden näppäryyden heikkenemistä. Oireet kehittyvät tyypillisesti hitaasti. Niiden vaikeusaste vaihtelee usein, mutta ne voivat myös pahentua vuosien saatossa. Selkäydinkanavan ahtauma diagnosoidaan yleensä magneettikuvauksen avulla.[160]

Alle kymmenen prosenttia selkäkiputapauksista johtuu lonkka- eli iskias-hermojuureen kohdistuvasta paineesta. Paineen aiheuttajana on useimmiten välilevytyrä, joka saattaa puristaa selkäydinhermoa tai selkäytimen jatketta ahtauttaen juurikanavaa, mikä saattaa johtaa iskiaskipuun.[13]

Noin 40 prosenttia suomalaisista kärsii iskias-kivusta jossain elämänsä vaiheessa. Suurin riski saada iskias-kipua on 40–55-vuotiaana. Iskias-särky voi kroonistua, jos tyrä vaurioittaa hermojuurta.[162]

Kivun pääasiallisena aiheutumismekanismina pidetään ahtaumasta johtuvaa cauda equinan laskimo- ja valtimoverenkierron häiriötä, joka heikentää hermojuurten ravinnonsaantia ja toimintakykyä. Cauda equinan puristuma aiheuttaa monimutkaisen ja hitaan tapahtumasarjan, jossa elimistön fysiologisten sopeutumismekanismien riitävyys määrää sen, kehittyykö potilaalle oireita. Lannerangan ahtauttava rappeuma etenee yleensä hitaasti, ja puristuma on aluksi dynaaminen, koska lannerankakanavan tilavuus muuttuu potilaan liikkeiden mukana. Hermokudoksen verenkierto ei heikenny siksi pysyvästi. Hermojen verisuonilla on siten usein paljon aikaa mukautua puristuksen aiheuttamiin muutoksiin. Lannerankanavan tilavuuden muutokset loppuvat vasta kun rappeuma on edennyt niin pitkälle, että luupiikit ovat jäykistäneet selkärangan.[74] Lisäksi on osoitettu, että välilevyn ulkopuolelle päätynyt välilevynydin vaurioittaa hermostoa ja aiheuttaa voimakasta kemiallista tulehdusreaktiota ja kipua päästessään kovakalvon päälliseen epiduraalitilaan[98].

Akuutissa vaiheessa kannattaa välttää selän liiallista kuormittamista ja rasittamista. Selän kuormittamista tai pitkää istumista vaativaa liikuntaa voi lisätä rauhallisesti hermokivun helpottuessa.[92]

Iskiaksen paraneminen on yksilöl­listä. Iskias-oire rauhoittuu useimmiten 1–3 kuukaudessa. Pullistuma kuivuu tällöin pois, mikä johtaa hermo­pinteen helpottamiseen ja tulehduksen rauhoittumiseen. Osa iskias-potilaista hyötyy kevyestä vetohoidosta. Leikkauksesta on hyötyä, jos pullistuma ei parane itsestään tai se aiheuttaa esimerkiksi merkittävän halvausoireen.[92]

Päivittäisen liikunnan harrastaminen saattaa tuoda väliaikaista lievitystä iskias-oireistoon. Liikunnan aikana pitää kuitenkin kiinnittää huomiota selkärangan asentoon sekä välttää tärinää aiheuttavia lajeja, kuten juoksua ja maastopyöräilyä.[163]

Nikamakaaren rasitusmurtuma eli höltymä (spondylolyysi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintanikamaa

Nikaman takakaaren (vertebral arch) rasitusmurtuman eli höltymän (spondylolyysi) aiheuttamat oireet paranevat usein konservatiivisella hoidolla,[164] mutta itse murtuman paranemisennuste ei ole kovin hyvä.[165] Parantumaton nikamakaaren rasitusmurtuma kehittyy yleensä ennen pitkää nikamasiirtymäksi siten, että puolet nikamasiirtymistä tapahtuu jo teini-iässä[166] ja loput 80 prosenttisesti kuuteenkymmenen ikävuoteen mennessä. Nikaman rasitusmurtuma lisää myös välilevyrappeuman riskiä.[167]

Nikamakaaren rasitusmurtuma sijaitsee yleensä lannerangan alimmassa tai toiseksi alimassa nikamassa[165] ja niitä ilmaantuu eniten alaikäisille urheilijoille.[168] Röntgenkuvauksessa havaitun nikamamurtuman esiintyvyys on kouluiässä 4–5 prosenttia ja aikuisilla 6 prosenttia. Röntgenkuvien avulla havaitaan kuitenkin vain noin joka kolmas nikaman rasitusmurtuma.[34]

Nikamakaaren rasitusmurtumat ovat yleisiä niissä palloilulajeissa, jotka sisältävät äkkinäisiä liikkeitä ja kiertoja, ja painijoilla sekä voimistelijoilla esiintyy jopa kaksi kertaa enemmän selkäkipua kuin urheilua harrastamattomilla lapsilla.[166] Nikamamurtuma voi aiheutua myös esimerkiksi rajuista leikeistä tai pitkäaikaisesta istumisesta lordoottisessa asennossa. Niitä esiintyy miehillä hiukan naisia useammin, mutta naisten keskuudessa esiintyy enemmän vakava-asteisia siirtymiä.[169]

Liikuntaharrastuksen yhteydessä syntynyt rasitusmurtuma oireilee tyypillisesti lievänä kipuna, joka pahenee erityisesti selkää taaksepäin taivutettaessa. Kipu ilmaantuu harjoittelun aikana tai sen jälkeen. Myöhemmin selkä saattaa kipeytyä jo harjoittelun aikana ja lopulta kipua on myös levossa.[165] Oireita ei esiinny kuitenkaan kaikilla.[170]

Nikamakaaren rasitusmurtuma aiheutuu tyypillisesti mekaanisen ja toistuvan nikamakaarten alueeseen kohdistuvan stressin aiheuttamista selän takarakenteiden mikrovammoista.[171] Se saa alkunsa helposti etenkin liikkeistä, joissa rangan ojennus ja kierto rasittavat nikamakaaria.[165]

Murtuma syntyy sen jälkeen, kun luun aineenvaihdunta on heikentynyt. Magneettikuvasta havaitaan jo alkavat rasitusmurtumat eli löydös saadaan jo siinä vaiheessa, jossa varsinaista murtumaa ei ole ehtinyt vielä kehittyä, mutta nikaman takakaaressa on havaittavissa luun aineenvaihdunnan heikentymisestä kielivää turvotusta.[165]

Tuore rasitusmurtuma saattaa parantua, jos nikamakaarta kuormittavaa liikuntaa rajoitetaan. Myös tukiliiviä voidaan käyttää.[171] Murtuman esiasteen paraneminen kestää noin kolme kuukautta. Murtumien paranemisennuste on huonompi, ja niiden mahdollinen paraneminen kestää 6–12 kuukautta.[165]

Suhteellinen lepo on hoidossa hyvin tärkeää ja kivuliaita aktiviteetteja vältettävä. Lähialueen lihaksistoa on vahvistettava ja mahdollista lordoottista asentoa vähennettävä kunnes saavutetaan kivuttomuus.[34]

Nikamasiirtymä (spondylo- tai retrolisteesi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lannerangan spondylo- tai retrolisteesi eli nikamasiirtymä on yleinen selkäkivun aiheuttaja.[170] Yli puolella toistuvista alaselän vaivoista pitkään kärsivistä esiintyy sairauden oireettoman vaiheen aikana otetuissa taivutusröntgenkuvassa näkyviä nikamasiirtymiä.[172] Nikamasiirtymää on havaittu keskimäärin kuudella prosentilla suomalaisista,[170] joista 80 prosentilla on esiintynyt alaselän kipua.[4] Jos kudoksissa ei ole inflammaatiota, listeesi voi olla myös täysin oireeton.[173]

Nikamasiirtymän yleisyys lisääntyy ihmisen ikääntyessä.[167] Nikamasiirtymä korreloi vahvasti myös alaraajaan säteilevän kivun kanssa, vaikka hyvin harvalta löytyy neurologisessa tutkimuksessa havaittavissa oleva selvä puutosoire.[174]

NIkamasiirtymä on naisilla miehiä huomattavasti yleisempää.[175] Arviolta lähes puolet nikamasiirtymistä johtuu välilevyrappeuman aiheuttamasta puristusmurtumasta[69] (degeneratiivinen spondylolisteesi)[74] ja lähes puolet nikamakaaren rasitusmurtumasta eli spondylolyysista.[170] Nikamasiirtymä saattaa johtua myös synnynnäisistä rakennepoikkeavuuksista.[170]

Degeneratiivinen spondylolisteesi on miehiä yleisempi naisilla ja etenkin synnyttäneillä naisilla. Se ahtauttaa sentraalista ja lateraalista selkäydinkanavaa, mikäli potilaan selkäydinkanava on tavallista ahtaampi.[74]

Degeneratiivinen nikamansiirtymä esiintyy yleisimmin L4/5-välissä ja spondylolyyttinen eli rasitusmurtumasta aiheutuva nikamasiirtymä puolestaan presakraalivälissä eli lanne-ristiluunivelessä, joka on alaselän heikoin lenkki.[170] Presakraalivälissä oleva nikamasiirtymä johtaa siihen, että selkärangan syvät mediaaliset lihakset joutuvat kannattelemaan yksinään S1-nikaman päällä sijaitsevaa L5-nikamaa ja tästä johtuva suuri paine saattaa aiheuttaa kroonista selkäkipua tuottavan kivuliaan lihaskrampin. Degeneratiivinen nikamasiirtymä johtuu usein sekä fasettinivelten että välilevyjen pitkälle edenneen rappeutumisen[170] aiheuttamasta välilevyn madaltumisesta, joka aiheuttaa segmentaalista eli kahden nikaman välistä yliliikkuvuutta. Tämä yliliikkuvuus voi johtaa nikaman alempaan nivelhaarakkeeseen syntyviin pieniin puristusmurtumiin, joiden seurauksena kehittyy lopulta degeneratiivinen nikamasiirtymä.[69] Degeneratiivinen nikamasiirtymä saattaa edetä jopa 2 millimetriä vuodessa.[69]

Nikamasiirtymä voi sijaita yhdellä tai molemmilla puolilla ja se voi pahentuessaan alkaa painamaan hermoa ja aiheuttaa säteilyoireita.[34] Degeneratiiviseen nikamasiirtymään liittyy melkein aina myös rangan kiertoliikkeessä ilmenevää epävakautta. Yliliikkuvuuteen liittyvän puristuksen aikaansaama ylikuormitus saattaa johtaa myös nikaman välilevyn ja rustoisen päätelevyn ylikuomitukseen ja niiden mikroverenkierron ja kipuhermopäätteiden toimintahäiriöihin.[176] Nikamasiirtymä saattaa aiheuttaa myös juurikanavien ahtautumista ja vakava-asteinen spondylolisteesi saattaa vaurioittaa selkäytimen cauda equinaa.[170]

Selän yliliikkuvuuteen liittyy usein tunnustelemalla havaittava tai jopa silmin nähtävä lannerangan hyllymuodostuma, joka johtuu siitä, että nikaman irronneessa tukikaaressa oleva okahaarake pysyy paikallaan ylempien lannenikamisen siirtyessä rivissä eteenpäin. Kipu provosoituu yleensä jos ojennettuun alaselkään kohdistetaan pientä vetorasitusta (PLE-testi).[69]

Alle 50 prosentin nikamasiirtymien aiheuttama kipu paranee usein konservatiivisella hoidolla, mutta sitä suuremmat vaativat yleensä leikkauksen. Lapset tulevat yleensä oireettomiksi myös ilman leikkausta, mutta se kestää kauemmin.[177] Jos lannerangan leikkauksessa poistetaan yksi tai useampi rankaa tukeva rakenne, leikkauksen seurauksena saattaa kehittyä toissijainen degeneratiivinen yliliikkuvuus.[69]

Nikamasiirtymät näkyvät parhaiten taivutus- ja rasitusröntgenkuvissa, mutta ne pitäisi otattaa erityisklinikoilla[9]

Nivelsiteiden yliliikkuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivelsiteiden, -kapseleiden ja -jänteiden kuorma kasvaa nopeasti moninkertaiseksi, kun ne venyvät selkää taivutettaessa. Mekanoreseptoreiden, pehmytkudosten ja nikamien vammautumisvaara kasvaa tällöin. Lisäksi vamma missä tahansa selkärangan rakenteessa aiheuttaa jonkinasteista yliliikkuvuutta.[178]

Selän nivelsiteiden yliliikkuvuus eli jäykkyyden vastakohta saattaa aiheuttaa selän mekanoreseptoreiden toiminnan eli hermostollisen säätelyn häiriintymistä, kudosmuutoksia ja invalidisoivaa kipua. Se onkin keskeinen ja usein tunnistamaton selkäkivun syy etenkin lannerangan alueella.[179] Yliliikkuvuus johtaa lisäksi usein nivelrikkoon, mistä saattaa johtaa vakaviin pitkäaikaisseurauksiin.[180]

Yliliikkuvuus voi johtua esimerkiksi sairaudesta tai yksitoikkoisen liikkeen liiallisesta toistamisesta.[12] Myös traumat kuten kaatuminen saattaa venyttää nivelsiteitä.[181] Yliliikkuvuus voi johtua myös nivelsiteiden tai muun sidekudoksen perinnöllisistä syistä johtuvasta löystymiskehityksestä eli hypermobiliteettisyndroomasta, minkä raja tarkemmin määriteltyihin periytyviin sidekudossairauksiin, kuten Ehlers-Danlosin oireyhtymään (EDS), ei ole aivan selväpiirteinen.[182][183]

Myös nikamaliukuma voi aiheuttaa nikamavälin liikehäiriön.[4]

Nivelsiteiden liiasta väljyydestä[184] johtuva selän nivelen tai nivelten yliliikkuvuus eli epästabiilius (hypermobiliteetti) aiheuttaa selkärangan nikamien liikeradan haitallisen laajenemisen. Yliliikkuvat nikamat saattavat liukua liiaksi eteen- tai taaksepäin. Ensin mainittu tapahtuu tyypillisesti kumartuessa ja viimeksimainittu seistessä tai pidettäessä lannerankaa notkolla.[69] Selkänikaman vähäinenkin liukuminen taaksepäin aiheuttaa painon ajoittaista siirtymistä fasettinivelen takaosalle, mikä johtaa välilevyn takaosan pullistumiseen. Liikesegmentin alemman nikaman ylempi nivelhaarake liukuu samalla kohti lateraalista juurikanavaa, mikä saattaa ärsyttää hermojuurta aiheuttaen säteilytuntemuksia.[4]

Selän yliliikkuvuus on tavallista yleisempää lapsilla ja nuorilla naisilla.[182] Nikamaliukumien aiheuttamia kipuoireita voidaan hoitaa voimistamalla nikamavälien liikettä ohjaavia mediaalisia selkälihaksia.[4] Liikunnassa on vältettävä nivelten liikerataa lisääviä harjoitteita[185].

Yliliikkuvuus näkyvy parhaiten taivutus- ja rasitusröntgenkuvissa, mutta ne pitäisi otattaa erityisklinikoilla.[9]

Risti-suoliluunivelen nivelsiteen vaurio, nivelrikko ja yliliikkuvan SI-nivelen toimintahäiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risti-suoliluunivelen ja lannerangan nivelsiteitä.
Risti-suoliluunivelen nivelsiteitä.

Selkärangan jalustana toimivan ja iskuja vaimentavan risti- ja suoliluun välille muodostuvan nivelliitoksen eli risti-suoliluunivelen (SI-nivel) nivelsiteen vaurioituminen synnyttää toispuoleista alaselkäkipua, koordinaatiovaikeuksia ja elektromyografisella mittauksella havaittavan lisjännityksen. SI-nivelen nivelsiteen vaurio johtaa nivelen liian suureen liikerataan, mikä käynnistää nivelen rappeutumiskehitykseen[186] johtavan risti-suoliluunivelen tulehduksen eli sakroiliittin[187]. Nivelsiteen vaurio saattaa aiheuttaa myös SI-nivelen liikerataa rajoittavaa nivelsiteiden tai lihasten kireyttä.[188]

SI-nivelen toimintahäiriö selittää eräiden arvioiden mukaan jopa 30 % epäspesifeistä selkä- ja lantio-oireista.[189] SI-nivelperäinen kipu tunnistetaan usein huonosti, minkä vuoksi potilaat saattavat kärsvät usein jopa 10–15 vuotta selitystä vaille jäävistä oireista.[190]

Tyypillinen SI-nivelen yliliikkuvuudesta kärsivä potilas on 45-64-vuotias nainen[191]. Sairaus on yleisempi naisilla, koska esimerkiksi hormonitasojen luontainen vaihtelu voi aiheuttaa jopa 30 prosentin vaihtelun SI-nivelen liikkuvuuteen.[192] Myös urheiluharrastukset, raskaus, skolioosi, jalkojen pituusero, selkäsäryn aiheuttamat kävelyhäiriöt sekä spondyloartroosi ja reaktiivinen niveltulehdus lisäävät SI-nivelen yliliikkuvuuden riskiä.[191]

Nivelrikon (artroosin eli osteoartriitin) aiheuttama kipu on jomottavaa.[193] Sen aiheuttama ruston rappeutuminen ja tuhoutuminen eivät aiheuta kipua, koska rustossa ei ole kipuhermopäätteitä, mutta SI-nivelen nivelkalvon, nivelkapselin sekä luuaineksen, lihasten ja nivelsiteiden kudosvaurioihin liittyvä hermopäätteiden ärsytys voi olla kivuliasta.[194] Jatkuva noidankehä, jossa tulehduksen aiheuttamat vauriot korjautuvat yhä uudelleen ja uudelleen kalkkeutumilla, voi johtaa lopulta SI-nivelen jäykistymiseen, jolloin siihen yhteydessä olevat luut fuusioituvat yhteen. SI-nivelen jäykistyminen saattaa aiheuttaa kipuja ja vaikeuttaa taipumista eteen- tai taaksepäin[195]. Myös selkärangan luudutusleikkaus lisää SI-nivelperäisen kivun riskiä[196].

Relakiini- ja progesteronihormoni löysyttävät raskaana olevien naisten lantion alueen lihaksia ja nivelsiteitä. Toisinaan ne löystyvät niin paljon, että SI-nivelen luut liukuvat liian kauaksi toisistaan, mikä voi aiheuttaa kipua. Oireet helpottavat yleensä raskauden jälkeen.[197]

SI-nivelen kipu johtuu usein myös siitä, että yliliikkuva SI-nivel on lukkiutunut virheasentoon. Iskunvaimennuksen lisäksi SI-nivel lieventää lantioon kohdistuvaa rasitusta sekä jakaa kuormitusta alaselän ja jalkojen välillä. On todennäköistä, että SI-nivelen toimintahäiriöön liittyy myös faskian eli lihaskalvojärjestelmän ongelmia.[190]

SI-niveleen liittyvä kipu on useimmiten liikkeeseen liittyvää kipua paikallisesti SI-nivelen kohdalla, mutta se voi myös säteillä pakaraan, nivustaipeeseen ja reiteen. Kipu pahenee yleensä, kun oireilevalle puolelle kohdistuu enemmän kuormitusta, minkä takia kävely ja juoksu pahentavat usein oireita.[198] Jos toimintahäiriö jatkuu pidempään, kipu saattaa laajeta nivusiin, sisäreisiin, pakaroihin ja alaselkään. SI-nivelen ongelmat saattavat aiheuttaa kipua myös hartioissa ja olkapäässä.[190]

SI-nivelen toimintahäiriö saattaa oireilla myös ainoastaan lapaluiden välissä tai lonkan ulkosyrjällä. Se johtaa yleensä myös lantion kallistumaan tai kiertymään, jotka aiheuttavat jalkojen toiminnallisen pituuseron.[190] Lantion virheasento aiheuttaa helposti alaselän kaari- eli fasettinivelen lukkiutumisen, koska lantion virheasento vinouttaa ja puristaa selkärangan alinta nikamaa.[199]

SI-nivelen virheasento aiheuttaa tyypillisesti eniten kipua heti nivelen lukkiutumisen jälkeen. Ajan mittaan keho alkaa kompensoida nivelen virheellista asentoa muilla muutoksilla, jotka voivat aiheuttaa kipua muualle selkärankaan.[192]

SI-nivelperäinen kipu voidaan diagnosoida, jos kivuliaiden liikkeiden aiheuttama kipu laantuu 75 prosentilla kun niitä suoritetaan SI-nivelen puuduttamisen jälkeen.[200] Lisäksi on olemassa erilaisia provokatiivisia liikesarjatestejä.[201]

Nivelrikko aiheuttaa tyypillisesti nivelraon paineluarkuutta, mutta myös luun reuna-alueet ja niveltä ympäröivä lihaksisto voivat aristaa.[202] SI-nivelen nivelrikkoa on kuitenkin vaikea diagnosoida koska SI-nivelen vaurioon ei liity magneettikuvassa näkyvää turvotusta johtuen siitä, ettei syvälle SI-nivelen sisälle ulottuvassa luunsisäisessä nivelsiteessä ole verisuonia. Nivelrikon aiheuttamat vauriot saadaan siksi näkyviin ainoastaan SPECT-CT-kuvauksella.[186]

Risti-suoliluunivelen (SI-nivelen) tulehdus eli sakroiliitti diagnosoidaan vasta röntgenkuvassa näkyvien pysyvien luustovaurioiden perusteella.[203] Tulehdus näkyy kuitenkin magneettikuvassa jo ennen kuin se on ehtinyt aiheuttaa röntgenkuvassa näkyviä pysyviä luustomuutoksia. Tällöin diagnoosiksi tulee aksiaalinen spondyloartriitti.[203] Diagnoosi saadaan yleensä vasta 5–8 vuoden kuluttua oireiden alkamisesta, koska kuvissa näkyvien tulehdusmuutosten kehittyminen kestää usein monta vuotta.[204][205]

SI-nivelen nivelsiteiden vaurio syntyy esimerkiksi pystysuuntaisen puristuskuormituksen ja lantion nopean kiertämisen yhteisvaikutuksesta, liian pitkään jatkuneesta kuormittavasta harjoitteesta taikka taaksepäin kaatumisen, selkäleikkauksen tai autoimmuunisairauden seurauksena. Vaurio saattaa muuttaa nivelen liikeradan vääränlaiseksi, mikä aiheuttaa kipua niveltä liikutettaessa.[206] Si-nivel voi lukkiutua joko pystysuuntaisesti tai kierteisesti.[207]

SI-nivelen toimintahäiriöön liittyvää kipua voidaan hoitaa nivelen rasittamisen välttämisellä, tulehdusta alentavilla lääkkeillä ja fysioterapialla.[208] Markkinoilla on myös SI-nivelen vakauttamiseen tarkoitettuja tukivöitä, jotka vähentävät SI-nivelen poikittaista liikettä ja vaurioituneiden nivelsiteiden kuormitusta[209].

SI-nivelen hoidon tavoitteena on tulehduksen vähentäminen sekä SI-nivelen liikkuvuuden normalisointi ja vakauden lisääminen. Kroonistuneeseen sairauteen sopii liikeharjoittelu, jossa tehoja nostetaan asteittain. Vesivoimistelu sopii tähän erityisen hyvin. Myös kortikosteroidi- ja puudutusaine-pistoksia käytetään. Jos konservatiiviset hoidot eivät tehoa, voidaan harkita eräiden kipuja välittävien hermojen toiminnan lakkauttamista säteilytyksen avulla tai jäykistysleikkausta.[210] SI-potilaat hyötyvät yleensä myös lihaskalvojen ja muiden pehmytkudosten manuaalisesta käsittelystä. Hoitona voi olla esimerkiksi nivelen toiminnan normalisointi manipulaatio- tai mobilisaatihoidolla. Manipulaatiossa ylitetään nivelen fysiologinen liikelaajuus yksittäisellä voimaimpulssilla, kun taas mobilisaatio perustuu niveleen kohdistettavaan tasaiseen voimaan ilman että nivelen fysiologinen liikelaajuus ylittyy. Lihaskalvot palautuvat hoidon jälkeen normaalitilaan muutaman vuorokauden kuluessa, mikä lievittää oireita. SI-nivelten toimintahäiriössä on lisäksi syytä harjoittaa säännöllisesti keskivartalon ja lantion alueen lihaksistoa sekä välttää pitkään jatkuvia staattisia asentoja kuten istumista.Jos kipu tuntuu itse nivelessä, voidaan kokeilla myös kortisoni-puuduteruisketta.[189]

SI-nivelen liika väljyys johtaa ajan myötä nivelruston rappeutumiseen ja nivelen kalkkeutumiseen sekä liikakasvuun.[186] SI-nivelen toimintahäiriö johtaa lantiokorin virheasentoon, jolloin muutkin nivelet joutuvat toimimaan niille epäoptimaalisissa kulmissa.[211] SI-nivelen lukkiuma saattaa pitkään jatkuessaan rappeuttaa lannerangan ennenaikaisesti, koska liikkumaton Si-nivel ei kykene enää vaimentamaan selkärankaan kohdistuvia iskuja. Yliliikkuvuus johtuu yleensä traumoista kuten nostamisen tai liukastumisen aiheuttamasta vauriosta, mutta myös lihasvoiman ja notkeuden epäoptimaalinen suhde voi altistaa Si-niveltä yliliikkuvuudelle. SI-nivelen lukkiuma voi aiheuttaa lisäksi skolioosia tai jalkojen toiminnallista pituuseroa.[212]

Hoitamaton aksiaalinen spondylartriitti voi muuttua selkärankareumaksi, joka aiheuttaa perifeeristen nivelten muutoksia ja luuduttaa nikamia.[205]

Selkärangan liikekontrollihäiriö (nikaman kaarinivelen lukko eli fasettioireyhtymä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selän liikkeiden toimintahäiriölle on ominaista selän rajoittunut liikkuvuus, joka johtuu tyypillisesti lihassuojaksi kutsutusta lihasten voimakkaasta jännittymisestä, mikä aiheuttaa kivuliasta puristusta nikamaliitoksiin.[213] Toimintahäiriö johtuu yleensä potilaan potemasta selän kipujaksosta.[214] Selän liikkeiden toimintahäiriö hidastaa välilevyn paranemista.[119]

Kahden selkänikaman välissä sijaitseva kaari- eli fasettinivel lukkiutuu, jos siihen kohdistuu nikamia yhteen puristavaa kuormitusta nikaman ollessa virheasennossa eli osittain pois paikoiltaan (subluksaatio). Tällöin nikamien välissä tapahtuva nestekierto heikkenee, jolloin nikamat saattavat juuttua kiinni toisiinsa. Fasettilukko johtaa siihen, ettei fasettinikaman neljä nivelpintaa kykene enää ohjaamaan oikein nikamien liikkeitä. Ylempänä sijaitsevan selkänikaman kuuluisi liukua alempana sijaitsevan päälle selkää taivutettaessa, mutta fasettilukko estää tämän, mikä vähentää selän taipumista. Jos nikamat eivät enää liiku, niiden väliset pienet lihakset eivät saa myöskään enää liikettä, mikä synnyttää lihasjännitystä, joka saattaa levitä laajemmalle alueelle.[199] Lisäksi fasettilukko ärsyttää ympäröivää kudosta, jolloin se tulehtuu ja kipeytyy.[215]

Lantion virheasennon aiheuttama alaselän fasettilukko on fasettilukoista yleisin, koska lantion virheasento vinouttaa ja puristaa selkärangan alinta nikamaa.[199]

Yhdysvaltalainen ortopedi Manohar M. Panjabi julkaisi vuonna 1989 teorian, jonka mukaan mihin tahansa yksittäiseen selkärankaan kiinnittyvään lihakseen, jänteeseen, nivelsiteeseen tai edellisten toimintaa säätelevään hermoon kohdistuva luontainen kuluminen tai sairauden tai tapaturman aiheuttama vaurio saattaa haitata jonkin toisen tai joidenkin toisten lihasten, jänteiden tai hermojen toimintaa siinä määrin, että koko selkärangan koossapysymistä säätelevä järjestelmä häiriytyy kipua aiheuttavalla tavalla. Lisäksi Panjabi esitti, että keskushermostolla olisi kyky muuttaa tilapäisesti lihasten yhteistyötä tavalla, joka parantaisi selkärangan kykyä säilyttää vakautensa äärimmäisen kuormittavissa oloissa.[216] Panjabi kehitti myös neutral zone -hypoteesin, jonka mukaan rangassa esiintyvään muutaman asteen liikerataan kuuluisi pieni nikamien välinen liukuliike, jonka suorittamista kipu saattaisi häiritä. Vammat, välilevyn kuluminen tai syvien lihasten heikkous saattaisi myös aiheuttaa kyseisen liikeradan liiallisen laajenemisen.[217]

Fasettilukko estää nikaman normaalin liikkeen kuten nikaman kääntymisen eteenpäin selkää kumartaessa. Kun nikamat eivät enää liiku toisiinsa nähden, niihin kiinnittyneiden pienten lihasten aineenvaihdunta heikkenee. Lantion virheasennon aiheuttama lannerangan fasettilukko on yleisin. Vinossa oleva lantio kääntää siinä alinta nikamaa ylöspäin, jolloin koko selkäranka menee hieman vinoon.[42]

Fasettilukon syynä voi olla myös taakan nostaminen epäergonomisesti, liian staattinen työasento, yksipuolisesti kuormittava työ tai liikunta taikka liikunnan puute. Myös äkillinen hallitsematon liike tai kehoon kohdistuva ulkopuolinen voima voivat aiheuttaa sen.[199] Fasettilukko voi tulla periaatteessa kenelle tahansa,[218] mutta fasettinivelen nivelsiteen löysyys lisää fasettilukon muodostumisriskiä[181] ja nivelsiteet löystyvät naisilla miehiä helpommin hormonaalisista syistä.[192] Työn, harrastuksen tai nukkuma-asennon aiheuttamasta toispuoleisesta kuormituksesta johtuva lihasten epätasapaino lisää fasettilukon riskiä.[199]

Selän liikekontrollihäiriötä voidaan hoitaa esimerkiksi manipulaatiohoidoilla, joiden arvellaan vaikuttavan joko korjaamalla kahden vierekkäisen nikaman aliliikkuvuutta tai normalisoimalla nikamien ympäristön kipua ylläpitäviä neurofysiologisia heijasteita. Liikekontrollin häiriö uusii kuitenkin usein hoidon jälkeen.[219] Uusimisriski on pienempi silloin, kun oireet eivät ole kestäneet kauaa ennen hoidon saamista.[220] Uusimisen ajankohtaa on myös mahdollista siirtää kauemmas tulevaisuuteen fysioterapeuttisten liikeharjoitteiden avulla.[219] Harjoittelu on tehokkaampaa silloin, kun jokaiselle potilaalle räätälöidään yksilöllinen harjoitusohjelma.[214]

Potilaan itse suorittama toistuva selkänikamien naksauttelu on erään arvion mukaan haitallista. Tämä johtuu siitä, että se voi aiheuttaa nivelen yliliikkuvuutta, koska epätarkasti suoritettu nivelen liikeradan lisääntyminen kohdistuu jo valmiiksi enemmän liikkuvaan niveleen.[221]

Vuonna 2006 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan lievähköä ajoittaista alaselkäkipua potevat hyötyvät vuoden mittaisesta intensiivisestä alaselän optimaalisen asennon ylläpitoon tähtävästä valmennuksesta, mutta hyöty on niin vähäistä ettei sillä ole vaikutusta työkykyisyyteen.[37]

Kaari- eli fasettinivelen nivelrikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkänikamien nikamavälissä sijaitsevissa fasettinivelissä on neljä nikamien liikkeitä ohjaavaa nivelpintaa,[215] joihin tulee usein nivelrikkoa eli artroosia. Nivelrikko johtuu nivelen pinnalla olevan nivelruston kroonisen tulehduksen aiheuttamasta nivelen hermopäätteet paljastavasta rappeutumisesta.[222] Nivelrikolle on tunnusomaista, että kipu pahenee rasituksessa ja että nivelen pinnalle syntyy luupiikkejä taudin edetessä.[80] Vaikeammassa vaiheessa voi esiintyä myös leposärkyä.[81]

Itse rustossa ei ole kipuhermopäätteitä, joten nivelrikkoon liittyvä kipu johtuu ensisijaisesti ruston rappeutumisen aiheuttavasta nivelkalvon tulehduksesta[222] sekä nivelkalvon, nivelkapselin, luun, lihasten ja nivelsiteiden kudosvaurioihin liittyvästä hermopäätteiden ärsytyksestä.[78] Nivelpussin nivelvoidetta tuottavan nivelkalvon tulehdus ohentaa rustoa, ja nivelruston alapuoliseen luuhun tulee onteloita ja sen reunaosiin alkaa muodostua liikakasvua eli luupiikkejä. Tällöin nivelkapseli paksuuntuu ja niveleen kiinnittyvä lihas surkastuu.[223] Lisäksi nivelnesteen hyaluronihapon määrää vähenee ja laatu heikkenee,[224] mikä heikentää sen rustoa ja niveltä suojaavia ominaisuuksia. Nivelnesteen ja -ruston tulehdustekijöiden määrä lisääntyy, jolloin proteoglykaanien ja kollageenisäikeiden hajoaminen kiihtyy.[223]

Myös ruston alainen luu, nivelkalvo ja jopa niveliä ympäröivät lihakset rappeutuvat nivelrikon edetessä. Sileä ja liukas nivelrusto muuttuu rappeutuessaan karheaksi ja hilseileväksi, jopa kuoppaiseksi, mikä lisää entisestään sen tulehdustaipumusta. Hermopäätteet paljastuvat yhä pahemmin, jolloin kipua esiintyy yhä enemmän, ja nivelestä saattaa ruveta kuulumaan rasahtelua ja rutinaa.[225] Fasettinivelen nivelrikko saattaa ahtauttaa myös selkäytimestä tulevien hermojen luisia aukkoja, mistä seuraa jalkoihin säteilevää selkäkipua.[222]

Nivelrikon aiheuttamat vauriot etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa.[223] Vamman aiheuttama nivelrikko saattaa kehittyä vasta 15–20 vuoden kuluttua.[226] Tauti saattaa edetä myös aaltomaisesti, jolloin tulehdus menee välillä remissioon[227] eli sen aktiivisuus sammuu.

Nivelrikko iskee sitä varmemmin ja vakavammin, mitä useampia riskitekijöitä potilaalla on. Suurimpia riskitekijöitä ovat ikääntyminen, nivelvammat kuten nivelsidevauriot, nivelruston rakennemolekyylien geenivirheet sekä raskas ruumiillinen työ.[228] Nivelten yliliikkuvuus lisää nuorella iällä alkavan nivelrikon riskiä etenkin, jos siihen yhdistyy työ, johon sisältyy paljon tärinää tai huonoja asentoja.[80]

Nivelrikkoa edeltää yleensä lievä niveltulehdus, joka johtaa osalla potilaista nivelrikkoon. Lievä niveltulehdus voi kehittyä myös joksikin muuksi reumasairaudeksi. Niveltulehduksen tunnistaa siitä, että nivel on arka ja ”pehmeästi turvonnut”. Jos potilas saa jo lievässä tulehdusvaiheessa kortisonipistoksen tulehtuneeseen niveleen, nivelrikon etenemistä voidaan saada hidastettua ja joskus se saadaan jopa estettyä.[80]

Selkänikamien ja niiden ympärystön tulehdukselliset tilat sekä rustovauriot diagnosoidaan magneettikuvan avulla.[229]

Fasettinivelille ei tehdä yleensä nivelrikkoleikkauksia, mutta joskus niitä jäykistetään tai luupiikkejä hiotaan pois.[80]

Nikaman murtuma (kyfoosi eli kyttyräselkäisyys)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikaman kompressiomurtumassa nikaman corpus on painunut kasaan.

Nikaman murtuessa nikaman solmu luhistuu koko leveydeltään etureunastaan ja harvemmin takareunasta. Potilaan pituus lyhenee ja ryhti muuttuu kumaraksi.[230]

Nikaman murtuma on tyypillisesti ensimmäinen merkki osteoporoosista. Osteoporoosi etenee nopeimmin nikamissa, koska nikaman solmuosa muodostuu lähes kokonaan pesusienimäisestä hohkaluusta, jonka seinämät osteoporoosi tuhoaa nopeammin kuin paksuseinäisen putkiluun. Nikaman kestävyys heikkenee osteoporoosin seurauksena murtuma-asteelle potilaan rakenteesta riippuen jo 50–60 vuoden iässä ja elintavoista riippuen jopa aiemminkin.[230]

Nikamamurtuma syntyy taakkaa nostaessa, matalalta pudotessa, tuoliin istahtaessa, horjahtaessa ja joskus ihan itsestäänkin. Kyse saattaa olla nikamamurtumasta, jos selkäkipu alkaa äkillisesti ilman syytä, ei helpotu muutamassa päivässä eikä säteile jalkoihin. Pituuden lyhenemä 3–4 cm on vahva nikaman murtuman oire. Nikaman murtuma kasvattaa uusien nikamamurtumien vaaran kaksinkertaiseksi ja muiden murtumien vaaran 2–3-kertaiseksi.[230]

Useamman nikaman murtuessa rintaontelo painuu kasaan muuttaen muotoaan ja rakennettaan niin, että keuhkojen ilmanvaihto eli tuuletus vaikeutuu. Tämä altistaa hengitystieinfektioille ja keuhkokuumeelle. Lisäksi alimmat kylkiluut alkavat usein painaa ja hiertää suoliluun harjannetta. Tällöin kaksi luuta hankaa toisiaan vasten ilman suojaavaa nivelrustoa, mikä aiheuttaa kovaakin kipua ja särkyä liikkuessa ja mahdollisesti jopa hengittäessä. Rintaontelo painaa myös vatsaa, mikä estää suolen liikkeitä ja normaalia toimintaa. Nikamamurtuman aiheuttava vaikea krooninen selkäkipu haittaa liikkumista, vaikeuttaa kumartumista, tuolista nousemista, portaissa liikkumista, kenkien jalkaan panemista ja kengännauhojen solmimista.[230]

Reaktiivinen artriitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaktiivinen artriitti on niveltulehdus, joka kehittyy muualla elimistössä olevan bakteeritulehduksen aikana tai jälkeen. Bakteeri käyttää tällöin nivelnestettä ravinnokseen, eikä sitä voida löytää viljelemällä, mutta ultraääni- tai magneettitutkimus auttaa varmistamaan diagnoosin tulehduksen akuutissa vaiheessa. Oireena on kipu, joka pahenee levossa. Reaktiivinen artriitti paranee yleensä itsestään, mutta kehittyy pienellä osalla potilaita selkärankareumaksi.[231]

Raskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaudet lisäävät myöhemmällä iällä tapahtuvan nikamansiirtymän riskiä, joka on naisilla huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Miltei jokaisella raskaana olevalla naisella esiintyy lisäksi ajoittain selkäsärkyä, joka on lähes puolella niin kovaa, että se haittaa normaalia elämää. Raskaudenaikaiset selkäkivut ovat yleensä pahimmillaan iltaisin rasituksen jälkeen, ja noin kolmasosalla kipu pahenee yöksi. Raskauteen liittyvä selkäkipu on yleensä pahimmillaan 30.–34. raskausviikoilla, ja heikkenee usein 35. viikon jälkeen.[175]

Raskauteen liittyvät hormonimuutokset relaksiinin, estrogeenin ja keltarauhasen tuotannossa muuttavat sidekudosta erityisesti kollageenin osalta, mikä löysentää nivelligamentteja ja saattaa johtaa muun muassa risti-suoliluunivelen subluksaatioon eli osittaiseen sijoiltaan menoon.[175] Relaksiini-hormonin aiheuttama nivelsiteiden löystyminen ja pehmeneminen raskauden aikana voi johtaa kipuja aiheuttavaan häpyliitoksen, lantiorenkaan ja SI-nivelten yliliikkuvuuteen.[192] Raskauden loppuvaiheen toispuoleisesta selkäsärystä kärsivistä jopa kahdeksalle prosentille jää pysyvä haitta.[232]

Raskaudenaikaisille selkävaivoille altistavat tärkeimmät tekijät ovat aiemmat selkäkivut sekä työ, jossa esiintyy toistuvia nostamisia, etenkin silloin kun nostoihin liittyy selän kiertoliikkeitä sekä ilman riittäviä taukoja tehtävä fyysisesti yksitoikkoinen istumatyö.[175]

Luukato (osteoporoosi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luukato eli osteoporoosi voi aiheuttaa keski- tai alaselän kipuja, ryhtimuutoksia,[29] ja selkänikamien murtumia sekä sel­kä­ni­ka­mien kasaan painumista. Jopa normaalit arkipäivän askareet saattavat aiheuttaa murtuman vakava-asteista osteoporoosia sairastavalle. Osteoporoosi on naisilla yleisempää kuin miehillä ja osteoporoosin riski kasvaa kiihtyvällä vauhdilla 40 ikävuoden jälkeen.[30]

Luukadon haurastama selkänikama saattaa painua etuosasta kasaan, jolloin siitä tulee kiilanmuotoinen. Osteoporoottinen nikamamurtuma aiheuttaa kipua tyypillisesti liikkumisen ja asennonvaihdon aikana. Kipu rauhoittuu monella potilaalla noin kolmen kuukauden kuluessa, jos selän rasitusta vähennetään ja käytetään kipulääkitystä sekä apuvälineitä. Joskus tarvitaan jopa ulkoista selkätukea.[233]

Ruoka- ja nautinta-aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholijuomat, maitotuotteet, viljojen gluteenit, maapähkinät, sokeri, mausteet tai tomaatti saattavat aiheuttaa selkäkipua tai pahentaa sitä.[234]

Muita syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskitekijät ja ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyn repeämien ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää, koska ne ovat parantumattomia ja siten kumuloituvia[23], ja koska ne saattavat lisätä välilevyn kipuherkkyyttä kasvattamalla siihen uusia hermosyitä.[238]

Selkärankaa voimakkaasti rasittava työ, selälle epämukavat työasennot tai koko ruumiiseen kohdistuva tärinä johtavat usein selkäkivun syntymiseen etenkin silloin, jos selälle epäedullista työtä tehdään monta vuotta, siihen sisältyy paljon yhtäjaksoista istumista, työntekijällä on ylipainoa tai hän on tupakoija, hänellä on selän kannalta huonot geenit tai häntä on kohdannut aiemmin jokin selkärankaa vaurioittava tapahtuma.[239] Etenkin kiertoliikkeet ja kiertyneet työasennot, kumarat työasennot, kyykyssä työskentely, raskaiden kuormien nostaminen, kantaminen tai työntäminen sekä kaivaminen, lapiointi, kaivaminen, hakkaaminen tai muu vastaava lisäävät selkäkivun riskiä. Myös liian suuren työtaakan, liian pienten mahdollisuuksien vaikuttaa työntekemisen tapoihin ja olosuhteisiin, esimiehiltä tai työtovereilta saadun riittämättömän tuen sekä alhaisen työtyytyväisyyden ja alentuneen psyykkisen hyvinvoinnin on havaittu korreloivan selkäkivun suuremman esiintyvyyden kanssa.[240]

Tieteellinen näyttö puhuu sen puolesta, ettei pelkkä selän toimintaperiaatteiden ja huollon sekä nostotekniikoiden opettaminen riitä estämään painavien taakkojen nostoista aiheutuvia vaurioita ja kipua, vaan tarvitaan työn fyysistä keventämistä apuvälineiden avulla[241]. Vuonna 2015 laaditussa tieteellisessä tutkimusyhteenvedossa havaittiin, että kaikissa tarkastellussa kahdeksassa interventiotutkimuksessa saatiin hyviä tuloksia. Niissä tutkittiin sairaaloihin hankittujen henkilönostimien ja niiden käytön edistämisen vaikutusta sairaanhoitajien selkäkipuun.[242]

Myös ylipaino ja etenkin keskivartalolihavuus ovat haitallisia, koska vatsakkuus lisää fasetti- eli kaarinivelten kuormitusta.[243] Tupakointi lisää selkäkivun riskiä sen vuoksi, että nikotiini heikentää nikamasolmuihin menevien verisuonipunosten verenkiertoa.[14]

Lannerangan normaalin lievän lordoosimutkan puuttumisen aiheuttava oikoryhti lisää välilevyihin kohdistuvaa kuormitusta ja lannerangan luontaisen notkon korostumisen aiheuttava notkoselkä lisää fasettiniveliin kohdistuvaa kuormitusta.[244]

Niveltulehdusten riskiä lisää immuunipuolustuksesta vastaava kudosantigeeni HLA-B27 yhdistettynä Yersinia-, Shigella-, Chlamydia-, Salmonella- tai Campylo-ryhmien bakteereille altistumiseen.[245][246] Ikääntyminen, epäedullinen perimä, nivelvammat ja niiden aiheuttama nivelen epävakaus, virheasennot sekä liian raskas liikunta ja työ, jossa niveliin kohdistuu raskasta kuormitusta kuten etukumaran työskentelyasennon aiheuttamia[247] kaari- eli fasettinivelten ääriasentoja ja hyvin raskaiden taakkojen nostamista lisäävät riskiä sairastua nivelrikkoon. Myös ylipaino altistaa nivelrikolle.[248] Toispuoleisesti fasettiniveliä, SI-niveltä ja alaraajaa kuormittavat työskentely- ja kantoasennot lisäävät selkäkivun riskiä.[249] Myös tavanomaista pidempi selkäranka ja tavallista suorempi lanneranka altistavat selkäkivulle.[250]

Runsaan istumisen on havaittu aiheuttavan selkäkipuja erityisesti nuorilla tytöillä.[14] Eräät istuma-asennot lisäävät niin ikään selkäkivun riskiä. Esimerkiksi naisille aiemmin ohjeistettu epäsymmetrinen istuminen jalat ristissä kuormittaa muita asentoja enemmän lantion niveliä ja lihaksia.[251] Nykyiset suositukset toimistotuoleista ovat lisäksi ristiriidassa tutkimustuloksien kanssa. Vuonna 2006 valmistuneen kanadalais-skottilaisen tutkimuksen lopputulos viittaa siihen, että viranomaisten ja monen lääketieteen edustajan suosittama 90 asteen suora kulma selän ja reisien välillä[252] kuormittaa välilevyjä enemmän kuin eteen- tai taaksepäin nojaaminen. Välilevyjen kannalta riskittömin istuma-asento on nojata selkää voimakkaasti kallistettuun selkänojaan niin että selän ja reisien väliseksi kulmaksi tulee vähintään 135 astetta.[253][254] Eurooppalainen toimistotuolien standardi EN 1335 osat 1–3 edellyttää kuitenkin, että tuolissa istuvan henkilön lantiokulma on 90 astetta.

Stressi, riittämätön uni tai unen huono laatu lisäävät etenkin yli 40-vuotiaiden selkäkipuja.[14]

Säännöllisesti liikuntaa harrastavilla esiintyy 11 prosenttia vähemmän kroonista selkäkipua.[255] Vahvat lihakset eivät estä yksinään selkävammojen ja kivun syntymistä, vaan niiden lisäksi tarvitaan alaselän asentoihin ja liikkeisiin liittyviä taitoja. Kun tiedostetaan lisäksi, millainen kuormitus on selälle haitallista, on mahdollista välttää selkävammoja ja alaselkäkipua sekä niiden uusiutumista. Ylikuormitusta voi ehkäistä taakan optimoinnilla, liikkeiden ja asentojen hallinnalla, kuormitusajan rajoittamisella ja riittävällä tauotuksella.[63] Ylikuormituksen ehkäisy saattaa myös edellyttää, että potilas oppii suorittamaan päivittäiset toimet kokonaan uudella tavalla. Esimerkiksi lannerangan pyöristämistä kuormituksen yhteydessä pitää oppia välttämään, koska se estää selän ojentajalihaksia suojaamasta alaselän nivelsidevammoilta ja taaksepäin suuntautuvilta välilevyn pullistumilta.[61]

Selkäkipua voi ehkäistä ennalta lepuuttamalla selkää esimerkiksi taukojumpalla.[256]

Selkäkipua pitäisi hoitaa tavalla, joka tähtää kivun uusimisen estämiseen ennen kuin kipu ehtii kroonistua.[37] Kivun uusimista ennaltaehkäisevien liikuntaharjoitteiden suorittaminen 2–3 kertaa viikossa vähentää jonkin verran kivun uusiutumisriskiä.[257]

Selkäkivun hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkivun hoitoon käytettiin 3 prosenttia julkisen terveydenhuollon suorista menoista vuonna 1996[9]. Selkäkivun hoidon teho on yleensä lievää ja väliakaista[258]. On olemassa viitteitä siitä, että sähköakupunktio ja immunoglobuliini ovat tehokkaimpia hoitoja, joilla on keskimäärin yli 30 prosentin suuruinen kivunlievitysteho. Myös infrapunalämpöhoito, B 12-vitamiini sekä alaselän ihon alle upotettuihin kipusignaalien kulkua estäviin metallilevyihin perustuva neurorefleksiterapia vaikuttavat keskimääräistä tehokkaammilta hoitomuodoilta.[259]

Selkäkivun tavanomaiseen hoitoon kuuluu tasapainoinen ja pitkäkestoinen yhdistelmä lepoa, venyttelyä, fyysistä harjoittelua, lämpöä ja särkylääkettä.[260] Eurooppalaisessa hoitosuosituksessa (EU COST B 13 2004) suositellaan selän manipulaatiohoitoa epäspesifistä selkäkivusta kärsiville potilaille sekä akuuteissa että kroonisissa tapauksissa.[261] Manipulaatiohoidossa kramppiin mennyt lihas rentoutetaan niin, että rangan pikkunivel painetaan voimaa käyttäen vähän yli ääriasennon, minkä jälkeen sen pitäisi palautua normaaliasentoon. Pienikin väärä kiertoliike kaularangan alueella voi kuitenkin johtaa kaula- tai nikamavaltimon seinämän repeytymiseen, välilevyvaurioon ja halvausoireisiin.[262]. Myös alaselän kiropraktisen käsittelyn harvinaisena haittavaikutuksena voi seurata välilevyn pullistuma tai sen paheneminen. Manipulaatiohoidon teho on hyvin yksilöllistä, minkä vuoksi hoitoja ei kannata jatkaa, jos kipu ei lievity muutaman viikon sisällä.[263]

Mobilisaatiohoito on puolestaan nivelsiteitä ja -kapseleita venyttävää liikehoitoa, joka lisää nivelten liikkuvuutta ja parantaa niiden aineenvaihduntaa[264]. Myös akupunktio ja akupisteiden painelu ovat osoittautuneet tehoaviksi hoitomuodoiksi.[265] Välilevyperäisen akuutin selkäkivun hoidossa voidaan käyttää myös niin sanottuja avaavia asentoja, jotka helpottavat hermoihin kohdistuvaa painetta.[101]

Vuodelepoa pidetään yleensä sopivana hoitona akuutissa selkäkivussa. Viikon pituinen vuodelepojakso ei kuitenkaan tuo lisähyötyä verrattuna kahden päivän pituiseen.[266] Tutkimuksissa on myös havaittu, että lääkärin määräämä kokoaikainen vuodelepo ei ole tehokkain hoitokeino ja että normaalien aktiviteettien harrastaminen kivun sallimissa rajoissa on tehokkaampi hoitomuoto kuin kahden vuorokauden mittainen vuodelepo.[267] Hyvin pitkiä vuodelepojaksoja on lisäksi syytä välttää, sillä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että kahden kuukauden pituinen tauoton makaaminen pääpuoli muuta ruumista alempana aiheuttaa lihasten surkastumista ja lannerangan liiallista oikenemista. Osalla kokeeseen osallistuneista terveistä koehenkilöistä alkoi ilmetä selkäsärkyä jo viikon makaamisen jälkeen, ja heidän lannerankansa oli suoristunut enemmän kuin muilla koehenkilöillä. Kokeessa havaittiin myös, että pääpuoli alaspäin makaaminen lisää selkärangan pituutta ja välilevyjen paksuutta.[268]

Kipuja provosoivia toimintoja sekä liiallista istumista on syytä välttää.[269] Työtä ja kotitöitä tehtäessä on etsittävä selkää kuormittamattomia asentoja ja muistettava selkää säästävät oikeat nosto- ja istuma-asennot.

Lämpöhoito tehostaa verenkiertoa, mikä vähentää lihasten jäykkyyttä ja tuo kipualueelle happea ja ravinteita.[163]

Lääkäri kirjoittaa selkäkipuun yleensä kipulääkettä käytettäväksi jaksoittain kivun laadun ja rytmin mukaan. Kipulääkkeinä voidaan kivun voimakkuuden mukaan käyttää parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai tulehduskipulääkkeen ja lievän opioidin yhdistelmävalmistetta. Myös lihasrelaksantteja saatetaan määrätä.[256] Kapsaisiinia voidaan käyttää ulkoisesti kivunlievitykseen, mutta se vaurioittaa hermosoluja suurina annoksina[270]. Fasettiniveliin tai selkäytimen ja luukanavan väliseen epiduraalitilaan annettu kortisoniruiske rauhoittaa merkittävästi ja monen kuukauden ajaksi kivuliasta selkää pienellä osalla potilaita, mutta ei nopeuta selän paranemisen kokonaiskestoa eikä ehkäise kivun uusimista.[271] Myös masennuslääkkeitä käytetään kroonisen selkäkivun hoitoon. Masennuslääkkeiden väsyttävä vaikutus saattaa auttaa kipupotilasta nukkumaan, millä on myös päiväajan kipua lievittävää vaikutusta. Masennuslääkkeillä on lisäksi kipua lievittävää vaikutusta jo pienillä annoksilla. Kipu saattaa myös aiheuttaa masennusta, mikä heikentää kivunsietoa.[272]

Kroonisen selkäkivun tavanomainen hoito, kuten tulehduskipulääkkeet ja fysioterapia, on yleensä varsin tehotonta.[265] Fysioterapian hoitokäytännöissä on paljon vaihtelua ja fysioterapia aiheuttaa osalle potilaista myös oireiden lisääntymistä[273].

Manipulaatiohoito on jonkin verran tehokkaampaa kuin alaselkäkivun hoitaminen lääkkeillä, ohjauksella ja neuvonnalla tai fyysisillä harjoitteilla. Kaikkein paras tulos saavutetaan kuitenkin kaikkien edellä mainittujen hoitojen yhdistelmällä. Selän manipulaatiohoidot ovat osoittautuneet myös kustannustehokkaiksi.[261] Akuutin epäspesifin alaselkäkivun hoidossa pitäisi harkita manipulaatiohoitoa silloin, jos kipu estää paluun normaaleihin aktiviteetteihin.[274] Manipulaatiohoito perustuu rangan pienten nivelten liikutteluun. Hoidon antaja painamaa lukkiutuneen nivelen nivelelpinnat hetkeksi irti toisistaan, miä saa ne palaamaan oikealle paikalleen.[275] Selkänikamien manipulaatiohoito välilevyrappeumaa sairastavilla potilailla lisää potilaan pituutta, vähentää kipua, lisää lantion liikkuvuutta ja rangan taipumista eteenpäin.[276]

Akupunktio ja akupisteiden painelu ovat selvästi tavanomaisia hoitoja tehokkaampia, ja niillä hoidetut potilaat ovat muita paremmassa kunnossa vielä vuoden kuluttua hoitojen aloittamisesta. Vaikka akupunktio on osoittautunut tehokkaammaksi hoidoksi, senkin tarjoama merkittävä ja pitkäkestoinen teho rajoittuu runsaaseen kymmeneen prosenttiin potilaista.[265]

Ruotsissa vuonna 1969 kehitetty "selkäkoulu" koostuu selän anatomian, optimaalisen ryhdin ja ergonomian sekä selkäharjoitteiden opettamisesta[277]. Vuonna 2016 julkaistussa norjalaistutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu eroa työkyvyssä niiden osalta, jotka pääsivät kahden viikon kuluessa tutkimuksiin ja selkäkouluun verrattuna niihin, joiden tutkimukset ja selkäkoulu alkoivat vasta yli kolmen kuukauden kuluttua sairastumisesta[278].

Lihaskuntoa parantavaa tai aerobista liikuntaa ei suositella ensimmäisten kuuden viikon aikana, koska niillä on kipualueen turvotusta lisäävää vaikutusta.[279] Kevyttä liikuntaa kannattaa kuitenkin harrastaa kivun sallimissa rajoissa heti ankarimman kivun mentyä ohi. Liikunnalla on kipua puuduttavaa vaikutusta, koska se aktivoi selkäytimen takasarvessa sijaitsevia kipua estäviä hermoyhteyksiä.[119] Aerobinen liikunta voi helpottaa kroonista selkäkipua, koska se kuljettaa paranemista edistäviä ja jäykkyyttä vähentäviä verta ja ravinteita selän pehmytkudoksiin ja tuottaa lisäksi kipua lievittäviä endorfiineja. Kahdenkymmenen minuutin pituinen kuntopyöräily tuottaa puolen tunnin pituisen akuutin kivunlievityksen. Kuuden viikon pituinen aerobinen harjoittelu vähentää lisäksi kroonisen kivun voimakkuutta keskimäärin 20 prosentilla.[279]

Hyvästä lihaskunnosta on apua esimerkiksi iskiaksessa, mutta se ei kuitenkaan takaa selän terveyttä[280]. Apua siitä silti on. lihaskunto ei Liikunta saattaa sekä vähentää että lisätä kipua. Liikunnan kipukynnystä nostava vaikutus perustuu kipuaistimusta vaimentavien mekanismien aktivoitumiseen kuten elimistön opioidien, serotoniinin ja endokannabinoidien tuotannon lisääntymiseen. Liikunnalla on myös keskushermoston yleistä toimintaa vaimentavaa vaikutusta. Kipukroonikoilla kipu aiheuttaa kuitenkin päin vastoin usein keskushermoston toiminnan vilkastumista. Tällöin myös liikunnan kipua lievittävä vaikutus saattaa jäädä heikoksi tai se jopa lisää kipua.[281]

Erector spinae and multifidus -lihasten vahvistaminen parantaa välilevyjen puristuskestävyyttä.[282]

Selkäkivun hoidossa kipu pyritään saamaan hallintaan mahdollisimman pian, jottei se kroonistu. Kroonisesta eli yli 12 viikkoa kestävästä tai toistuvasta selkäkivusta kärsiville suositellaan esimerkiksi työterveyshuoltojen järjestämiä selkäkouluja ja –kursseja.[256]

Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on vuonna 2020 julkaistun Cochraine-tutkimuskatsauksen mukaan pientä tai hyvin pientä kipua lievittävää, kipuun liittyvää stressiä vähentävää sekä toimintakykyä parantavaa vaikutusta. Aiheesta laaditut tutkimukset tarjosivat yleensä keskivahvaa näyttöä lukuun ottamatta toimintakykyyn kohdistuvaa vaikutusta, jonka todistusarvo oli heikkolaatuista. Katsausta varten käytiin läpi 75 tutkimusta, joihin osallistui yhteensä noin 9400 tutkittavaa.[283]

Leikkaushoito voi olla tarpeen esimerkiksi välilevytyrän hoidossa.[14] Leikkauksessa vähennetään selkäytimeen kohdistuvaa painetta poistamalla vaurioituneesta kohdasta ylimääräistä välilevyainesta ja verihyytymiä.[145]

Jos mikään muu hoito ei ole auttanut krooniseen selkäkipuun, potilaan ihon alle voidaan asentaa stimulaattori, joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja kipualueella sijaitsevaan selkärangan hermokudokseen. Stimulaattori ei poista kivun aiheuttajaa, mutta se häiritsee kipusignaalin kulkua aivoihin. Ihonalaisesta stimulaattorista saatava hyöty vaihtelee tapauskohtaisesti.[284]

Apuvälineitä selkävaivoista kärsivälle:

  • Hyvät kengät vaimentavat selkään kohdistuvia iskuja.
  • Tukiliivin kipuja lievittävästä vaikuttavuudesta selkäkivussa on vain niukkaa näyttöä.
  • Selkälauta saattaa auttaa selän kiputiloihin, mutta asiasta ei vielä löydy tutkimustietoa.
  • Erilaisista alaselkätuotteista kuten tyynyistä voi olla hyötyä jokapäiväisessä elämässä (esimerkiksi lannetukirullat, liiketehostimet ja selkätuet).
  • Istumatyötä tekevälle ergonominen satulatuoli ja korkeussäädettävä työpöytä mahdollistavat selkäterveyden kannalta haitattoman työympäristön.[285]
  • Roskapihdeillä voi poimia ja siirtää monenlaisia esineitä kuormittamatta selkää.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakanen, Olli: Luuntiheys lannerangan välilevytyrän ennustekijänä. Opinnäytetyö. Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen koulutusohjelma, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.4.2020).
  • Oja, Emma & Räsänen, Meri: Lannerangan uusiutuvien välilevypullistumien riskitekijät systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Naprapatian koulutusohjelma, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.4.2020).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osteoarthritis. https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/osteoarthritis/symptoms-causes/syc-20351925
  2. a b c d Teddi Dineley Johnson: Back to basics: Protecting your back from pain, injury. The Nation's Health, 1.9.2011, nro 7, s. 36–36. ISSN 0028-0496. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  3. Low Back Pain among Textile Workers.
  4. a b c d e f g Teuvo Sihvonen ym.: Lanneselän nikamavälien liikehäiriöt ja selkälihaksien poikkeavat EMG-löydökset toistuvissa selkävaivoissa duodecimlehti.fi. 1992;108(10):966–. Viitattu 1.5.2020.
  5. a b Emad M. Ardakani, Charlotte Leboeuf-Yde, Bruce F. Walker: Failure to define low back pain as a disease or an episode renders research on causality unsuitable: results of a systematic review. Chiropractic & Manual Therapies, 9.1.2018, nro 26, s. 1. PubMed:29321845. doi:10.1186/s12998-017-0172-9. ISSN 2045-709X. Artikkelin verkkoversio.
  6. Alice Kongsted, Peter Kent, Lise Hestbaek, Werner Vach: Patients with low back pain had distinct clinical course patterns that were typically neither complete recovery nor constant pain. A latent class analysis of longitudinal data. The Spine Journal, 1.5.2015, nro 5, s. 885–894. PubMed:25681230. doi:10.1016/j.spinee.2015.02.012. ISSN 1529-9430. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. Alice Kongsted, Peter Kent, Iben Axen, Aron S. Downie, Kate M. Dunn: What have we learned from ten years of trajectory research in low back pain?. BMC Musculoskeletal Disorders, 21.5.2016, nro 1, s. 220. doi:10.1186/s12891-016-1071-2. ISSN 1471-2474. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b Alice Kongsted, Peter Kent, Iben Axen, Aron S. Downie, Kate M. Dunn: What have we learned from ten years of trajectory research in low back pain?. BMC Musculoskeletal Disorders, 21.5.2016, nro 1, s. 220. doi:10.1186/s12891-016-1071-2. ISSN 1471-2474. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b c d e f g h Selkäsairaudet Duodecimlehti.fi. Viitattu 12.4.2021.
  10. Selkäkivun diagnostiset kompastuskivet - PDF Ilmainen lataus docplayer.fi. Viitattu 1.11.2020.
  11. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129087/Tyokyvyttomyyselakepaatokset20002011.pdf Työkyvyttömyyseläkepäätökset 2000–2011.] Eläketurvakeskuksen Keskustelualoitteita 3/2012
  12. a b c Hiltunen, Eveliina & Karhu, Heini & Tyrväinen, Sanna-Mari: Selkä kuntoon pienin askelin, s. 27. Opinnäytetyö. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, Fysioterapian koulutusohjelma, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.4.2020).
  13. a b c d e f Hakanen, Olli, 2012, s. 4–5.
  14. a b c d e f Varpu Pitkänen, Selkäkipu lamaa yllättäen. Turun Sanomat 10.10.2011. Viitattu 8.2.2020.
  15. Michael A. Adams: Biomechanics of back pain. Acupuncture in Medicine: Journal of the British Medical Acupuncture Society, 2004-12, nro 4, s. 178–188. PubMed:15628775. doi:10.1136/aim.22.4.178. ISSN 0964-5284. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. Selän rakenne ja toiminta selkakanava.fi. Viitattu 4.11.2020.
  17. Osteoarthritis - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  18. Näin hoidat nivelrikkoa oikein kotona ET -lehti. 18.7.2017. Viitattu 16.12.2020.
  19. a b Can we break our slouching habit by reclaiming our 'primal posture'? — NewsWorks web.archive.org. 30.8.2017. Viitattu 20.11.2021.
  20. a b Osteoarthritis - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  21. Leslie J Crofford: Use of NSAIDs in treating patients with arthritis. Arthritis Research & Therapy, 2013, nro 15, s. S2. PubMed:24267197. doi:10.1186/ar4174. ISSN 1478-6354. Artikkelin verkkoversio.
  22. a b c d e Michael A. Adams: Biomechanics of back pain. Acupuncture in Medicine: Journal of the British Medical Acupuncture Society, 2004-12, nro 4, s. 178–188. PubMed:15628775. doi:10.1136/aim.22.4.178. ISSN 0964-5284. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  23. a b Degenerative Disc Disease | Arthritis Foundation arthritis.org. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  24. Oja, Emma & Räsänen, Meri, 2018, s. ?lähde tarkemmin?
  25. a b Antti Malmivaara: Alaselkäkipu YKT 3.10.2004, Lääkärin CD
  26. Maxim B. Freidin, Toma Keser, Ivan Gudelj, Jerko Štambuk, Dunja Vučenović, Massimo Allegri: The Association Between Low Back Pain and Composition of IgG Glycome. Scientific Reports, 27.5.2016, nro 6, s. 26815. PubMed:27229623. doi:10.1038/srep26815. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio.
  27. Aimin Wu, Lyn March, Xuanqi Zheng, Jinfeng Huang, Xiangyang Wang, Jie Zhao: Global low back pain prevalence and years lived with disability from 1990 to 2017: estimates from the Global Burden of Disease Study 2017. Annals of Translational Medicine, 2020-3, nro 8, s. 299. PubMed:32355743. doi:10.21037/atm.2020.02.175. ISSN 2305-5839. Artikkelin verkkoversio.
  28. FinTerveys 2017 -tutkimuksen tuloksia, Tilastokuviot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. 2019. Viitattu 2.4.2020.
  29. a b Lonkkamurtuma, Käypä hoito -suositus 10.6.2011. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 8.12.2012.
  30. a b Aatela, Eija: Älä anna luun murtua Oma Aika -lehti. 3/2013. Viitattu 2.4.2020. [vanhentunut linkki]
  31. Low Back Pain among Textile Workers.
  32. Näin suomi sairasti 2017 Terveystalo. 28.2.2018. Viitattu 2.4.2020.
  33. Palveluvalikoimaneuvoston perustelumuistio Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko). 2017. Viitattu 2.4.2020.
  34. a b c d Laakso, Hanna: Rangan rasitusmurtuma nuorella urheilijalla Naprapaattilaakso.fi. Viitattu 31.3.2020.
  35. Epidemiology of low back pain: A literature review. 2019. Khel Journal Archives (englanniksi)
  36. Alice Kongsted, Peter Kent, Iben Axen, Aron S. Downie, Kate M. Dunn: What have we learned from ten years of trajectory research in low back pain?. BMC Musculoskeletal Disorders, 21.5.2016, nro 1, s. 220. doi:10.1186/s12891-016-1071-2. ISSN 1471-2474. Artikkelin verkkoversio.
  37. a b c d Suni, Jaana & Rinne, Marjo & Natri, Antero & Pasanen, Matti & Parkkari, Jari & Alaranta, Hannu: Control of the Lumbar Neutral Zone Decreases Low Back Pain and Improves Self-Evaluated Work Ability. Spine, 2006, 31. vsk, nro 18, s. E611–E620. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
  38. Adrian C. Traeger, G. Lorimer Moseley, Markus Hübscher, Hopin Lee, Ian W. Skinner, Michael K. Nicholas: Pain education to prevent chronic low back pain: a study protocol for a randomised controlled trial. BMJ Open, 1.5.2014, nro 6, s. e005505. PubMed:24889854. doi:10.1136/bmjopen-2014-005505. ISSN 2044-6055. Artikkelin verkkoversio. en
  39. Alice Kongsted, Peter Kent, Lise Hestbaek, Werner Vach: Patients with low back pain had distinct clinical course patterns that were typically neither complete recovery nor constant pain. A latent class analysis of longitudinal data. The Spine Journal, 1.5.2015, nro 5, s. 885–894. PubMed:25681230. doi:10.1016/j.spinee.2015.02.012. ISSN 1529-9430. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  40. Rahman Shiri, David Coggon, Kobra Falah-Hassani: Exercise for the Prevention of Low Back Pain: Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. American Journal of Epidemiology, 05 01, 2018, nro 5, s. 1093–1101. PubMed:29053873. doi:10.1093/aje/kwx337. ISSN 1476-6256. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  41. Selän kunnossapito ei ole rakettitiedettä Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2020.
  42. a b Outoa painetta selässä? Syy saattaa löytyä nikamalukosta, joka uusiutuu helposti – näin siitä pääsee eroon Kotiliesi.fi. 14.7.2020. Viitattu 18.12.2021.
  43. Niska- ja selkäkivun syy voi selvitä helpolla testillä – tämän voit tehdä heti Ilta-Sanomat. 3.9.2017. Viitattu 19.9.2021.
  44. Alaselän kivun syy voi olla lonkankoukistajissa - testaa lantiosi liikkuvuus ja venyttele kivut pois www.iltalehti.fi. Viitattu 19.9.2021.
  45. a b Mekostenon Anna.fi. 17.9.2006. Viitattu 10.4.2021.
  46. Mekostenon Hieroja-asema. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  47. a b Hieronta - Mekostenon - Kollageeniterapia - ravitsemus - mieli - choiceofchange sites.google.com. Viitattu 7.4.2021.
  48. Miten kivun tunne syntyy? | Kivunhallintatalo.fi | Terveyskylä.fi terveyskyla.fi. Viitattu 11.12.2020.
  49. a b c d e Hannu Lehto: Pitkittynyttä selkäkipua - Onko kyse faskian toimintahäiriöstä? KPK. 24.1.2019. Viitattu 14.4.2020.
  50. Fascia-raudalla helpotusta kipuihin Keski-Uusimaa. 24.5.2016. Viitattu 22.8.2020.
  51. Faskian ominaisuuksien hyödyntäminen asiak-kaan liikkeen ja liikkumisen edistämisessä. Virtanen Tanja. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104813/Virtanen_Tanja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  52. Faskiahuollosta apua lihaskireyksiin mehilainen.fi. Viitattu 13.1.2021.
  53. Lonkka- ja selkäkipu liittyvät usein tosiinsa www.voimapersonaltraining.com. 26.1.2019. Viitattu 16.11.2021.
  54. Fascia-raudalla helpotusta kipuihin Keski-Uusimaa. 24.5.2016. Viitattu 22.8.2020.
  55. Faskian ominaisuuksien hyödyntäminen asiak-kaan liikkeen ja liikkumisen edistämisessä. Virtanen Tanja. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104813/Virtanen_Tanja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  56. Lonkka- ja selkäkipu liittyvät usein tosiinsa www.voimapersonaltraining.com. 26.1.2019. Viitattu 16.11.2021.
  57. Faskian ominaisuuksien hyödyntäminen asiak-kaan liikkeen ja liikkumisen edistämisessä. Virtanen Tanja. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104813/Virtanen_Tanja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  58. Faskiahuollosta apua lihaskireyksiin mehilainen.fi. Viitattu 13.1.2021.
  59. Faskia ja myofaskiaalisen käsittelyn vaikutukset. Jenna Viitanen, Opinnäytetyö, marraskuu 2014. Fysioterapian koulutusohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85753/Jenna_Viitanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  60. Lonkka- ja selkäkipu liittyvät usein tosiinsa www.voimapersonaltraining.com. 26.1.2019. Viitattu 16.11.2021.
  61. a b c Oireet ja vammat: selkä – Tule-liikunnan ABC. Opetuskokonaisuus liikunnanohjaajien ja liikuntaneuvojien peruskoulutukseen UKK-instituutti. Viitattu 30.4.2020.
  62. Selän rakenne ja toiminta. Niveltieto 4/2006. sivu 7. http://www.nivel.fi/uploads/pdf/tietoa_nivelista/materiaalipankki/artikkelit/niveltieto/selan_rakenne_ja_toiminta.pdf
  63. a b c Jaana Suni: Alaselän vammamekanismit. UKK-instituutti. (pdf)
  64. Arvo Vuorela: Yli 170 kuntosalia tutkittiin Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2020.
  65. D. Belavy, G. Armbrecht, C. Richardson, D. Felsenberg, J. Hides: Muscle Atrophy and Changes in Spinal Morphology: Is the Lumbar Spine Vulnerable After Prolonged Bed-Rest?. Spine, 2011. doi:10.1097/BRS.0b013e3181cc93e8. Artikkelin verkkoversio.
  66. Tällainen venyttely auttaa selkäkipuun terve.fi. 17.2.2014. Viitattu 14.9.2020.
  67. Selän rakenne ja toiminta. Niveltieto 4/2006. sivu 7. http://www.nivel.fi/uploads/pdf/tietoa_nivelista/materiaalipankki/artikkelit/niveltieto/selan_rakenne_ja_toiminta.pdf
  68. Selän nivelsiteet yle.fi. Viitattu 4.11.2020.
  69. a b c d e f g h i j Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa (pdf) Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
  70. a b c d e f Grönblad, Mats: Välilevyperäinen selkäkipu - Tiedot syntymekanismista auttavat kehittämään diagnostiikkaa ja hoitoa www.duodecimlehti.fi. Viitattu 12.4.2021.
  71. a b Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  72. Spine Loading Characteristics of Patients With Low Back Pain Compared With Asymptomatic Individuals. Marras et al. 2000. Sivut 892–893.
  73. a b Post-Traumatic Findings of the Spine After Earlier Vertebral Fracture in Young Patients ResearchGate. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  74. a b c d e f g h Arto Herno: Lannerankakanavan ahtauma duodecimlehti.fi. Viitattu 7.11.2020.
  75. Osteoarthritis - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  76. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  77. Selkäydinkanavan ahtauma Orton. Viitattu 11.10.2020.
  78. a b Mistä nivelrikon kipu johtuu? Suomen nivelyhdistys 2018.
  79. a b Nivelrikko-opas nivelopas.fi. Viitattu 15.12.2020.
  80. a b c d e Jaulimo, Julia: Tulehdus voi johtaa nivelrikkoon Studio55.fi. 9.3.2014. Viitattu 2.4.2020.
  81. a b Nämä ovat nivelrikon riskitekijät. Studio55
  82. Hermopinne mehilainen.fi. Viitattu 4.11.2020.
  83. Miten erotan välilevyn pullistuman ja tavallisen selkäkivun? Askel Terveyteen. 9.8.2016. Viitattu 25.3.2020.
  84. When You Have a Herniated Disc. American Family Physician, 15.5.2003, nro 10, s. 2195. ISSN 0002-838X. Artikkelin verkkoversio.
  85. a b Useat nuoret aikuiset kärsivät välilevyrappeumista Potilaanlääkärilehti.fi. Viitattu 30.4.2020.
  86. a b c Hakanen, Olli, 2012, s. 6.
  87. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  88. Välilevyperäinen selkäkipu - Tiedot syntymekanismista auttavat kehittämään diagnostiikkaa ja hoitoa www.duodecimlehti.fi. Viitattu 12.4.2021.
  89. a b Tiina-Leena Kurki: Nuorten selät huonossa kunnossa: yli puolella 21-vuotiaista välilevyrappeumaa Yle Uutiset. Viitattu 30.4.2020.
  90. a b c d e f g 12 faktaa: Välilevyn pullistuma ja välilevytyrä Potilaan lääkärilehti. Viitattu 26.3.2020.
  91. a b Oja, Emma & Räsänen, Meri, 2018, s. ?lähde tarkemmin?
  92. a b c Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Otavamedia. Viitattu 29.4.2020.
  93. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  94. John Shim, MD FACS: Can Herniated Discs Heal on Their Own? Spine-health. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  95. a b c d e Uutisarkisto Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, psshp.fi. Viitattu 11.3.2020.
  96. a b Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  97. Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  98. a b Vanharanta, Heikki: Tavallisen selkäkivun orgaaninen tausta Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 16/1999. 1999. Viitattu 25.8.2021.
  99. MRI-myelografia - Selkäydinnestetilan varjoainetutkimus - Älykäs teknologia - Metropolia Confluence wiki.metropolia.fi. Viitattu 13.11.2021.
  100. a b Akuutti alaselkäkipu. Asiakasopas. Päijät-Hämeen kuntayhtymä.
  101. a b c Leppäsalo, Isanoora & Kaksonen, Anu: Avaavat asennot (Opasopetus ja koulutuskäyttöön fysioterapeuteille sekä tarvittaessa asiakkaille) Lahden ammattikorkeakoulu, Fysioterapian koulutusohjelma. Viitattu 2.4.2020.
  102. "Chemical radiculitis" (Jan 2007). Pain 127 (1–2): 11–16. doi:10.1016/j.pain.2006.06.034. PMID 16963186. 
  103. "Chemical irritation of nerve-root in disc prolapse" (Aug 1973). Lancet 2 (7824). doi:10.1016/S0140-6736(73)90818-0. PMID 4124797. 
  104. "The inflammatory effect of nucleus pulposus. A possible element in the pathogenesis of low-back pain" (Oct 1987). Spine 12 (8): 760–764. doi:10.1097/00007632-198710000-00009. PMID 2961088. 
  105. "Inflammatory cytokines in the herniated disc of the lumbar spine" (Jan 1996). Spine 21 (2): 218–224. doi:10.1097/00007632-199601150-00011. PMID 8720407. 
  106. "2000 Volvo Award winner in basic science studies: Exogenous tumor necrosis factor-alpha mimics nucleus pulposus-induced neuropathology. Molecular, histologic, and behavioral comparisons in rats" (Dec 2000). Spine 25 (23): 2975–2980. doi:10.1097/00007632-200012010-00003. PMID 1114580 7. 
  107. "Mechanisms of neuropathic pain: the role of cytokines" (2004). Drug Discovery Today: Disease Mechanisms 1 (4): 441–448. doi:10.1016/j.ddmec.2004.11.018. 
  108. "Tumor necrosis factor-alpha modulates matrix production and catabolism in nucleus pulposus tissue" (Sep 2005). Spine 30 (17): 1940–1948. doi:10.1097/01.brs.0000176188.40263.f9. PMID 16135983. 
  109. Granulation Tissue Definition Memidex. Viitattu 25 October 2014.
  110. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  111. a b c Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan Terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 2.4.2020.
  112. a b Välilevyn pullistuma aiheuttaa suurta kipua terve.fi. 19.4.2017. Viitattu 23.4.2020.
  113. Nordström, Jukka: Muistiinpanot fysioterapiasta: Yleisimpien neuromuskuloskeletaalisten häiriötilojen kuvaukset, s. 30–. Books on Demand. ISBN 978-952-339-018-8. Teoksen verkkoversio.
  114. a b c d e Välilevyn pullistuma, välilevyn rappeuma, iskias Mehiläinen. Viitattu 26.3.2020.
  115. Oja, Emma & Räsänen, Meri, 2018, s. ?lähde tarkemmin?
  116. Oja, Emma & Räsänen, Meri, 2018, s. ?lähde tarkemmin?
  117. Oja, Emma & Räsänen, Meri, 2018, s. ?lähde tarkemmin?
  118. Hakanen, Olli, 2012, s. 3–5.
  119. a b c d Selkäkivun monimuotoisuus tekee hoitamisesta haastavaa SelkäCenter. Viitattu 3.3.2020.
  120. Degenerative Disc Disease | Arthritis Foundation arthritis.org. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  121. John Shim, MD FACS: Can Herniated Discs Heal on Their Own? Spine-health. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  122. When You Have a Herniated Disc. American Family Physician, 15.5.2003, nro 10, s. 2195. ISSN 0002-838X. Artikkelin verkkoversio.
  123. Välilevyn pullistuma (välilevytyrä) iltalehti.fi. Viitattu 30.4.2020.
  124. a b c d Miten erotan välilevyn pullistuman ja tavallisen selkäkivun? Askel Terveyteen. 9.8.2016. Viitattu 25.3.2020.
  125. Herniated disk - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  126. Ritvaa, 39, on sattunut koko ajan jo 7 vuotta iltalehti.fi. Viitattu 16.9.2020.
  127. Marrone, Lisa (2008). Overcoming Back and Neck Pain. Harvest House, 37. 
  128. Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti.
  129. Lihaskorsetti, jonka varassa on paljon: syvät lihakset! yle.fi. Viitattu 20.10.2020.
  130. Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  131. Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  132. Lonkka- ja selkäkipu liittyvät usein tosiinsa www.voimapersonaltraining.com. 26.1.2019. Viitattu 16.11.2021.
  133. The Multifidus – maybe the most important muscle you’ve never heard of. | Balham Sports Massage balhamsportsclinic.com. Viitattu 26.11.2021. (englanniksi)
  134. Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  135. Chronic low back pain and back muscle activity during functional tasks. https://isiarticles.com/bundles/Article/pre/pdf/133944.pdf
  136. Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti.
  137. mejuP1: Selän rasitusmurtuma - Miten ennaltaehkäistä? WellStock. Viitattu 1.11.2020.
  138. Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  139. Epämääräinen kipu alaselässä? Syynä voi olla pieni nivel: "Voi tuntua kantapäässä asti" https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/epamaarainen-kipu-alaselassa-syyna-voi-olla-pieni-nivel-voi-tuntua-kantapaassa-asti/
  140. Lihaskorsetti, jonka varassa on paljon: syvät lihakset! yle.fi. Viitattu 20.10.2020.
  141. Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  142. Osteoarthritis - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  143. Juhani Määttä: The heritability and morphology of lumbar Modic changes andtheir association with pain. (Väitöskirja)
  144. Bone Morphology and Modic Classifications American Chiropractic Association. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  145. a b Niina Helenius, Koiran välilevysairaus ja akupunktio, Kirjallisuuskatsaus. Lisensiaatin tutkielma, Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kirurgian oppiaine. s. 1, 6–7. 2014.
  146. Minkälaisia magneettitutkimuksia tehdään? wiki.metropolia.fi. Metropolia Confluence. Viitattu 11.3.2020.
  147. a b Jensen, Rikke & Kent, Peter & Hancock, Mark: Do MRI findings identify patients with chronic low back pain and Modic changes who respond best to rest or exercise: A subgroup analysis of a randomised controlled trial. Chiropractic and Manual Therapies, 2015, 23. vsk, nro 1, s. 26. doi:10.1186/s12998-015-0071-x. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
  148. Christopher M. De Geer: Intervertebral Disk Nutrients and Transport Mechanisms in Relation to Disk Degeneration: A Narrative Literature Review. Journal of Chiropractic Medicine, 2018-6, nro 2, s. 97–105. PubMed:30166966. doi:10.1016/j.jcm.2017.11.006. ISSN 1556-3707. Artikkelin verkkoversio.
  149. Selkärangan rappeuma: Itsehuolto on suurin apu Avainapteekit. Viitattu 30.4.2020.
  150. a b c Välilevyjen rappeutuminen Hyvä Terveys. 28.4.2008. Viitattu 26.3.2020.
  151. Nikamien madaltuminen ja valtimoiden kalkkiutuminen? Hyvä Terveys. 10.4.2013. Viitattu 15.9.2020.
  152. Osteoarthritis - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  153. Luupiikki – mistä on kysymys? Apteekki. Viitattu 4.11.2020.
  154. Can Exercise Positively Influence the Intervertebral Disc?
  155. Ritvaa, 39, on sattunut koko ajan jo 7 vuotta www.iltalehti.fi. Viitattu 8.10.2021.
  156. Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  157. Michael A. Adams: Biomechanics of back pain. Acupuncture in Medicine: Journal of the British Medical Acupuncture Society, 2004-12, nro 4, s. 178–188. PubMed:15628775. doi:10.1136/aim.22.4.178. ISSN 0964-5284. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  158. synoviaalikysta Orton. Viitattu 11.10.2020.
  159. Hakanen, Olli: Luuntiheys lannerangan välilevytyrän ennustekijänä, 2012 Opinnäytetyö, Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen koulutusohjelma. Sivut 4–5. https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120574/urn_nbn_fi_uef-20120574.pdf. Viitattu 2.4.2020.
  160. a b Selkäydinkanavan ahtauma Orton. Viitattu 11.10.2020.
  161. a b Lannerangan ahtauman kuntoutusopas. Terveyskylä
  162. Tämä kivulias vaiva ilmenee 40 prosentilla suomalaisista. Studio55.fi 11.12.2011.
  163. a b Low back pain exercise guide. Veritas health. s. 20–21.
  164. Istmisen spondylolisteesin operatiivinen hoito lapsuudessa. http://www.soy.fi/files/sot_2_2010_31.pdf.
  165. a b c d e f Alanko, Lauri: Lauri Alanko: Nuorten urheilijoiden nikamakaaren rasitusmurtuma Kampin Kiropraktiikka. 25.2.2016. Viitattu 30.3.2020.
  166. a b mejuP1: Selän rasitusmurtuma - Miten ennaltaehkäistä? WellStock. Viitattu 1.11.2020.
  167. a b Yasuchika Aoki, Hiroshi Takahashi, Arata Nakajima, Go Kubota, Atsuya Watanabe, Takayuki Nakajima: Prevalence of lumbar spondylolysis and spondylolisthesis in patients with degenerative spinal disease. Scientific Reports, 21.4.2020, nro 1, s. 6739. doi:10.1038/s41598-020-63784-0. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. en
  168. Yasuchika Aoki, Hiroshi Takahashi, Arata Nakajima, Go Kubota, Atsuya Watanabe, Takayuki Nakajima: Prevalence of lumbar spondylolysis and spondylolisthesis in patients with degenerative spinal disease. Scientific Reports, 21.4.2020, nro 1, s. 6739. doi:10.1038/s41598-020-63784-0. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. en
  169. Dietrich Schlenzka, Selkäsairauksien tutkimus ja hoito kasvuikäisillä, Duodecim 1999;115(16):1779-
  170. a b c d e f g h Tuloksellisia fysioterapiamenetelmiäspondylolyysin ja –listeesinkonservatiivisessa hoidossa. (Sivut 9-10) Metropolia. Viitattu 31.10.2020.
  171. a b Spondylolyysi ja spondylolisteesi, nikamakaaren höltymä ja nikamasiirtymä Selkäkanava.fi. Selkäliitto. Viitattu 30.3.2020.
  172. Teuvo Sihvonen ym.: Lanneselän nikamavälien liikehäiriöt ja selkälihaksien poikkeavat EMG-löydökset toistuvissa selkävaivoissa duodecimlehti.fi. 1992;108(10):966–. Viitattu 1.5.2020.
  173. Selkäkivun diagnostiset kompastuskivet - PDF Ilmainen lataus docplayer.fi. Viitattu 1.11.2020.
  174. Teuvo Sihvonen ym.: Lanneselän nikamavälien liikehäiriöt ja selkälihaksien poikkeavat EMG-löydökset toistuvissa selkävaivoissa duodecimlehti.fi. 1992;108(10):966–. Viitattu 1.5.2020.
  175. a b c d Raskaus ja selkä. Anna Alanen. s. 1767–1768, 1771. (pdf).
  176. Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa (pdf) Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
  177. Istmisen spondylolisteesin operatiivinen hoito lapsuudessa. http://www.soy.fi/files/sot_2_2010_31.pdf
  178. Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti.
  179. Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti.
  180. Nivelten yliliikkuvuus (hypermobiliteetti) | Reumaliitto www.reumaliitto.fi. Viitattu 9.12.2021.
  181. a b Ristiluun ja lantion suoliluun välissä sijaitsee nivel, jonka toimintahäiriö tekee elämästä helvettiä: Joka kolmannen selkäkivun taustalta löytyy SI-nivel iltalehti.fi 28.8.2018
  182. a b Nivelten yliliikkuvuus (hypermobiliteetti) Suomen Reumaliitto. 2011. Viitattu 2.4.2020.
  183. Ortodoksipappi Markku Salminen: Olen kiitollinen siitä kaikesta, mikä on hyvin. it-lehti 8/2021. Invalidiliitto
  184. Ristiluun ja lantion suoliluun välissä sijaitsee nivel, jonka toimintahäiriö tekee elämästä helvettiä: Joka kolmannen selkäkivun taustalta löytyy SI-nivel iltalehti.fi 28.8.2018
  185. Nivelten yliliikkuvuus (hypermobiliteetti) | Reumaliitto www.reumaliitto.fi. Viitattu 9.12.2021.
  186. a b c Jennifer Saunders, Mel Cusi, Hans Van der Wall: What's Old Is New Again: The Sacroiliac Joint as a Cause of Lateralizing Low Back Pain. Tomography, 2018-6, nro 2, s. 72–77. PubMed:30206547. doi:10.18383/j.tom.2018.00011. ISSN 2379-1381. Artikkelin verkkoversio.
  187. Michael Hasz MD: Sacroiliac Joint Pain and Inflammation Arthritis-health. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  188. sacroiliac joint dysfunction strategies for pain relief flexispot.com. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  189. a b Tero Lagerstedt: SI-nivelen toimintahäiriö tule-vaivojen syynä. Hyvä Selkä 4/2018.
  190. a b c d Selkäkipu voi olla SI-nivelen toimintahäiriö apu.fi. 28.11.2017. Viitattu 3.5.2020.
  191. a b 6 Popular Pain Relieving Moves for an Out of Whack Sacroiliac Joint Verywell Health. Viitattu 17.11.2021. (englanniksi)
  192. a b c d SI–nivelen kipu. Hieros.fi 18.9.2015
  193. Kustannus Oy Duodecim: Nivelrikko (artroosi) Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 30.10.2020.
  194. Nivelrikko. Reumaliitto.
  195. Ralph Rashbaum MD: Progression of Ankylosing Spondylitis in the Spine Arthritis-health. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  196. Michael J. DePalma, Jessica M. Ketchum, Thomas R. Saullo: Etiology of chronic low back pain in patients having undergone lumbar fusion. Pain Medicine (Malden, Mass.), 2011-05, nro 12, s. 732–739. PubMed:21481166. doi:10.1111/j.1526-4637.2011.01098.x. ISSN 1526-4637. Artikkelin verkkoversio.
  197. Michael Hasz MD: Possible Causes of Sacroiliitis and SI Joint Pain Arthritis-health. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  198. Ristiluun ja lantion suoliluun välissä sijaitsee nivel, jonka toimintahäiriö tekee elämästä helvettiä: Joka kolmannen selkäkivun taustalta löytyy SI-nivel iltalehti.fi 28.08.2018.
  199. a b c d e Outoa painetta selässä? Kotiliesi
  200. Lite Wu, Dawood Tafti, Matthew Varacallo: StatPearls. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2020. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2020).
  201. SI Joint Dysfunction Tests SI-BONE. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  202. Lääkärissä: miten diagnoosi tehdään? Suomen nivelyhdistys 2018. https://www.nivelopas.fi/nivelessatapahtuu.html
  203. a b Uudet oivallukset kampittavat selkärankareuman etenemistä. Reuma-lehti 2/2012.
  204. Uudet oivallukset kampittavat selkärankareuman etenemistä reumaliitto.fi. Viitattu 10.10.2020.
  205. a b Milloin selkäkivun taustalla on tulehduksellinen sairaus? Potilaan lääkärilehti
  206. What is the SI Joint? | SI Joint Anatomy SI-BONE. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  207. Mikä Si-nivel? – Si-nivel.net si-nivel.net. Viitattu 18.10.2020.
  208. Michael Hasz MD: Possible Causes of Sacroiliitis and SI Joint Pain Arthritis-health. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  209. Pelvic Belt Effects on Sacroiliac Joint Ligaments: A Computational Approach to Understand Therapeutic Effects of Pelvic Belts. https://www.researchgate.net/publication/259876996_Pelvic_Belt_Effects_on_Sacroiliac_Joint_Ligaments_A_Computational_Approach_to_Understand_Therapeutic_Effects_of_Pelvic_Belts
  210. 6 Popular Pain Relieving Moves for an Out of Whack Sacroiliac Joint Verywell Health. Viitattu 17.11.2021. (englanniksi)
  211. Syyt ja seuraukset – Si-nivel.net si-nivel.net. Viitattu 27.10.2020.
  212. Mikä Si-nivel? – Si-nivel.net si-nivel.net. Viitattu 18.10.2020.
  213. Nikamat lukossa. Tietoa selkäkivusta. JPG-kuva. 24.3.2016.
  214. a b Yksilöllinen fysioterapia auttaa liikekontrollin häiriöstä johtuvaan alaselkäkipuun uef.fi. Viitattu 14.9.2020.
  215. a b Omalääkäri. Lihastulehdus selässä. Yle.fi Akuutti.
  216. The Stabilizing System of the Spine. Part I. Function, Dysfunction, Adaptation, and Enhancement.
  217. Hiltunen, Eveliina & Karhu, Heini & Tyrväinen, Sanna-Mari: Selkä kuntoon pienin askelin, s. 18. Opinnäytetyö. Kuopio: Savonia- ammattikorkeakoulu, Fysioterapian koulutusohjelma, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.4.2020).
  218. Näin avaat itse selän fasettilukot Aamulehti 15.6.2017
  219. a b Tietoa selkäkivusta
  220. Mitä tarkoittaa nikamalukko? terve.fi. 14.10.2016. Viitattu 14.9.2020.
  221. Onko selän itsenaksauttamisesta enemmän haittaa kuin hyötyä? terve.fi. 25.10.2016. Viitattu 14.9.2020.
  222. a b c Nivelrikko. Reumaliitto.
  223. a b c Mitä nivelessä tapahtuu, kun siihen tulee nivelrikko? Suomen nivelyhdistys 2018.
  224. Kukonhelttauute injektioin. Markku Tunninen 19.3.2005.
  225. Mistä apu polven nivelrikon hoitoon? Nils Kyrklund. PDF.
  226. Nivelopas.fi (pdf)
  227. Fysikaalinen hoito. Suomen nivelyhdistys 2018.
  228. Riskitekijät: Lihavuus, työn fyysinen kuormitus ja nivelvammat vaikuttavat. Suomen nivelyhdistys 2018.
  229. Minkälaisia magneettitutkimuksia tehdään? - Älykäs teknologia - Metropolia Confluence wiki.metropolia.fi. Viitattu 11.3.2020.
  230. a b c d Osteoporoosi (ii) – Nikaman murtuma on yleensä ensimmäinen osteoporoosimurtuma Suomen Osteoporoosiyhdistys. Viitattu 2.4.2020.
  231. Tuompo, Riitta: Asiantuntijan kynästä: Reaktiivinen artriitti tyypillisin nuorilla aikuisilla Reuma-lehti. 2/2017. Viitattu 2.4.2020.
  232. Jennifer Saunders, Mel Cusi, Hans Van der Wall: What's Old Is New Again: The Sacroiliac Joint as a Cause of Lateralizing Low Back Pain. Tomography, 2018-6, nro 2, s. 72–77. PubMed:30206547. doi:10.18383/j.tom.2018.00011. ISSN 2379-1381. Artikkelin verkkoversio.
  233. Osteoporoottiset nikamamurtumat terveyskyla.fi. Viitattu 30.4.2020.
  234. Back pain after eating: 8 causes and how to treat them medicalnewstoday.com. 14.3.2018. Viitattu 13.9.2020. (englanniksi)
  235. a b Nivelkipu ja niveltulehdus. Lääkärikirja Duodecim 22.10.2019.
  236. Harmiton vaiva, suolistosairaus vai syöpä – näin erotat kriittiset oireet, joihin tuhannet sairastuvat joka vuosi iltalehti.fi. Viitattu 6.2.2021.
  237. spc.nam.fi
  238. Hakanen, Olli, 2012, s. 4–5.
  239. Low Back Pain among Textile Workers.
  240. Yleisimmät tuki- ja liikuntaelinvaivat Työterveyslaitos. 17.11.2016. Viitattu 27.11.2021.
  241. A Randomized Controlled Trial to Prevent Patient Lift and Transfer Injuries of Health Care Workers. Spine 26(16):1739-46. Syyskuu 2001
  242. Alex Burdorf, Elin Koppelaar, Bradley Evanoff: Assessment of the impact of lifting device use on low back pain and musculoskeletal injury claims among nurses. Occupational and Environmental Medicine, 1.7.2013, nro 70, s. 491–497. PubMed:23525643. doi:10.1136/oemed-2012-101210. ISSN 1351-0711. Artikkelin verkkoversio. en
  243. Juiliiko alaselkä tai iskikö noidannuoli? Asiantuntijan yhdeksän ohjetta selkäkipujen välttämiseen Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2020.
  244. Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti.
  245. Niveltulehdus (artriitti). Lääkärikirja Duodecim 11.5.2018.
  246. Ly-Kudosantigeeni B27 (3075 Ly-HLAB27). Vaasan keskussairaalan laboratorio-ohjekirja 21.07.2014.
  247. Selän hermojuuren vapautusleikkaus.
  248. Nivelrikko (artroosi). Lääkärikirja Duodecim 15.8.2018.
  249. Ryhti ja raajojen kuormitushäiriöt. Fysiatrian erikoislääkäri Markku Tunninen, 17.11.2006.
  250. Nieminen, Vilma. Alaselän hyvinvointia ja työssä jaksamista tukeva ergonomiaopas käsin tehtäviä nostoja sisältävään myyjän työhön, Laurea amk 2017
  251. Moni nainen istuu väärin, ja siitä voi seurata yllättäviä vaivoja, sanovat asiantuntijat, HS 2.12.2019.
  252. EN 1335 osat 1–3
  253. Oletko istunut aina väärin? Iltasanomat. 22.5.2013.
  254. SESSION: Musculoskeletal (Intervertebral Disks: Diagnosis and Intervention) – The Way You Sit Will Never Be the Same! Alterations of Lumbosacral Curvature and Intervertebral Disc Morphology in Normal Subjects in Variable Sitting Positions Using Whole-body Positional MRI 2006. Radiological Society of North America, Inc.. Viitattu 11.10.2020. (englanniksi)
  255. Shiri R, Falah-Hassani K: Does leisure time physical activity protect against low back pain? Systematic review and meta-analysis of 36 prospective cohort studies. British Journal of Sports Medicine 2017;51:1410–1418. (pdf)
  256. a b c M. Adams, N. Bogduk, K. Burton, P. Dolan, The Biomechanics of Back Pain, luku 15, 2. pianos, kustantaja: Churchill Livingstone, ISBN 9870443100680, ISBN 0443100683
  257. Rahman Shiri, David Coggon, Kobra Falah-Hassani: Exercise for the Prevention of Low Back Pain: Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. American Journal of Epidemiology, 1.5.2018, nro 5, s. 1093–1101. doi:10.1093/aje/kwx337. ISSN 0002-9262. Artikkelin verkkoversio. en
  258. Maurits W. van Tulder, Bart Koes, Antti Malmivaara: Outcome of non-invasive treatment modalities on back pain: an evidence-based review. European Spine Journal, 2006-1, nro Suppl 1, s. S64–S81. PubMed:16320031. doi:10.1007/s00586-005-1048-6. ISSN 0940-6719. Artikkelin verkkoversio.
  259. Analgesic effects of treatments for non-specific low back pain:a meta-analysis of placebo-controlled randomized trialsL. A. C. Machado1, S. J. Kamper1, R. D. Herbert1, C. G. Maher1and J. H. McA. https://tinyurl.com/5xnhjw97
  260. Robert H. Shmerling: Should you see a chiropractor for low back pain? Harvard Health Blog. 30.7.2019. Viitattu 22.9.2020. (englanniksi)
  261. a b Olavi Airaksinen. Onko manipulaatio hoito vaikuttavaa? Duodecim 2005;121:1707–1708, s. 1707.
  262. Niksautus saattaa auttaa selkäkipuun Hyvä Terveys. 29.3.2015. Viitattu 6.12.2021.
  263. Chiropractic adjustment - Mayo Clinic www.mayoclinic.org. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  264. Niksautus saattaa auttaa selkäkipuun Hyvä Terveys. 29.3.2015. Viitattu 6.12.2021.
  265. a b c Hammastikkukin tavallista hoitoa parempi alaselkäkipuihin. Yle uutiset 19.5.2009.
  266. What is the role of bed rest in the treatment of acute low back pain (LBP)? medscape.com. Viitattu 26.9.2020.
  267. Systematic reviews of bedrest and advice to stay active for acute lowback pain. Taulukko 4. (pdf)
  268. Daniel L. Belavý, Gabriele Armbrecht, Carolyn A. Richardson, Dieter Felsenberg, Julie A. Hides: Muscle atrophy and changes in spinal morphology: is the lumbar spine vulnerable after prolonged bed-rest?. Spine, 15.1.2011, nro 36, s. 137–145. PubMed:20595922. doi:10.1097/BRS.0b013e3181cc93e8. ISSN 1528-1159. Artikkelin verkkoversio.
  269. Degenerative Disc Disease arthritis.org. Arthritis Foundation. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  270. Winter J., Bevan S. ja Campbell E. A. Capsaicin and pain mechanisms. British Journal of Anaesthesia 1995; 75:157–168
  271. Back pain: What you can expect from steroid injections Harvard Health. Harvard Health Publishing. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  272. Thomas O. Staiger, Barak Gaster, Mark D. Sullivan, Richard A. Deyo: Systematic review of antidepressants in the treatment of chronic low back pain. Spine, 15.11.2003, nro 22, s. 2540–2545. PubMed:14624092. doi:10.1097/01.BRS.0000092372.73527.BA. ISSN 1528-1159. Artikkelin verkkoversio.
  273. Anna Räsänen & Jasmiina Uusitalo: Alaselkäpotilaan hoito ja kuntoutus ennen suoravastaanottotoiminnan käynnistämistä Seinäjoella ja sen ympäristökuntien alueella. Kyselytutkimus alaselkäpotilaiden kokemuksista hoitoon pääsystä ja fysiote- rapiasta.https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83116/rasanen_anna_uusitalo_jasmiina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  274. European guidelines for the management of acute nonspecific low back pain in primary care.
  275. Niksautus saattaa auttaa selkäkipuun Hyvä Terveys. 29.3.2015. Viitattu 6.12.2021.
  276. Short-term effect of spinal manipulation on pain perception, spinal mobility, and full height recovery in male subjects with degenerative disk disease: a randomized controlled trial. 2014.
  277. Back schools for nonspecific low back pain: a systematic review within the framework of the Cochrane Collaboration Back Review Group, https://www.researchgate.ne
  278. Anja Davis Norbye, Aina Vedvik Omdal, Marit Eikrem Nygaard, Ulla Romild, Guttorm Eldøen, Rune Midgard: Do Patients With Chronic Low Back Pain Benefit From Early Intervention Regarding Absence From Work?: A Randomized, Controlled, Single-Center Pilot Study. Spine, 1.11.2016, nro 21, s. E1257. doi:10.1097/BRS.0000000000001878. ISSN 0362-2436. Artikkelin verkkoversio. en-US
  279. a b Rebecca Gordon, Saul Bloxham: A Systematic Review of the Effects of Exercise and Physical Activity on Non-Specific Chronic Low Back Pain. Healthcare, 25.4.2016, nro 2. PubMed:27417610. doi:10.3390/healthcare4020022. ISSN 2227-9032. Artikkelin verkkoversio.
  280. Iskias lievittyy liikunnalla Hyvä Terveys. 15.8.2013. Viitattu 6.12.2021.
  281. Lucas V. Lima, Thiago S. S. Abner, Kathleen A. Sluka: Does exercise increase or decrease pain? Central mechanisms underlying these two phenomena. The Journal of Physiology, 1.7.2017, nro 13, s. 4141–4150. PubMed:28369946. doi:10.1113/JP273355. ISSN 0022-3751. Artikkelin verkkoversio.
  282. Adaku Nwachuku DO: Bed Rest Is Not the Best for Beating Back Pain Spine-health. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  283. Psychological therapies for the management of chronic pain(excluding headache) in adults (Review). https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD007407.pub4/epdf/full
  284. Mayfield Brain & Spine: Spinal Cord Stimulation, SCS, Spinal cord stimulators mayfieldclinic.com. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  285. Koskelo, R. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-270574-5. 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoituksena on antaa yleistä tietoa aihepiiristä. Se ei sovellu itsediagnoosin pohjaksi eikä voi korvata lääkärin tekemää diagnoosia. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.