Välilevypullistuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Välilevynpullistuma röntgenkuvassa.
Välilevynpullistuma punaisella.

Välilevypullistuma eli protruusio on tuki- ja liikuntaelinten sairaus, jossa selkärangassa olevan nikamavälilevyn pehmeä sisäosa pullistuu ulospäin sitä ympäröivän syykehän läpi. Välilevyn hapan hyytelömäinen massa voi tulehduttaa hermojuurta[1]. Välilevytyrä tai pullistuma on yleisin säteilyoireyhtymän syy: pullistuman suuntautuessa selkää kohti voi selkäydinhermon hermojuuri ahtautua, mikä tuntuu tilalle ominaisena säteilykipuna alaraajoissa (iskiaskipu).[2] Jos välilevyn pullistuman aiheuttama hermopuristus on riittävän voimakas, se voi aiheuttaa jalan halvaantumisen. Noin 90 prosenttia välilevyn pullistumasta kärsivistä iskiasoireisista paranee ilman leikkausta.

Välilevytyrä voi tulla nuorelle, terveelle ihmiselle vaikkapa yhtäkkisen voimakkaan kuormituksen seurauksena. Välilevyn ikärappeuma, nikaman kehityshäiriö tai tapaturma lisäävät välilevytyrän riskiä. [3]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pitkin jalkaa säteilevä kipu on yleisin oire
  • puutumista jalan alueella on varsin usein
  • voimattomuutta esiintyy vaikeammassa taudinkuvassa
  • päivystysluonteista hoitoa vaativassa taudinkuvassa voi olla virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn häiriöitä
  • virtsaumpi
  • erittäin vaikeassa taudinkuvassa on joskus peräaukon seudun tunnottomuutta

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairautta hoidetaan kipua aiheuttavaa kuormitusta vähentämällä, ja lisäksi ainakin levossa voidaan rauhoittaa kipua kipulääkkeillä, tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla. Lisäksi voi käyttää myös sentraalisesti vaikuttavia lääkkeitä eli kodeiinia ja tramadolia. Myös lihasta rentouttavat lääkkeet ovat käytettyjä, sillä ne auttavat esimerkiksi nukkumaan paremmin.

Fysioterapeuttisia hoitoja voi käyttää, tosin lähinnä, jos iskiasvaiva pitkittyy. Fysioterapialla tarkoitetaan muun muassa venytys- eli traktiohoitoja. Oleellinen osa sairauden hoitoa on selän ryhdistä ja lihastasapainosta huolehtiminen. Tämä tapahtuu usein fysioterapeutin ohjauksessa stabiloivien ja ergonomiaharjoitteiden avulla.

Leikkauksesta on hyötyä, jos pullistuma ei parane itsestään tai se aiheuttaa esimerkiksi merkittävän halvausoireen[4], jos vaiva pahenee tai kipu on sietämätön. Leikkaushoitoa varten tarvitaan selkärangan magneettikuvaus (MRI), harvemmin muita tutkimuksia. Selkärankaan kohdistuvia leikkauksia tekevät neurokirurgit ja ortopedit. Mikrokirurginen leikkaustekniikka on ollut Suomessa käytössä laajemmin jo 1980-luvulta alkaen.

Iskiasoireen parannuttua kannattaa välttää toistuvaa, pitkäkestoista paikallaanistumista. Moni saa apua myös stabiloivista harjoitteista, joissa keskivartalon ja alaselän lihaksia vahvistetaan.[5]

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkien staattisten asentojen välttäminen vähentää välilevypullistuman riskiä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laita välilevysi liikkelle! – Näin hoidat selän välilevyjä ja ehkäiset iskiaksen ja välilevyn pullistuman Kotiliesi.fi. 16.4.2019. Viitattu 9.9.2020.
  2. Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 384. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.
  3. Terveys, sairaus ja työkyky, s. 11–12. Työministeriö, 2006. ISBN 951-735-703-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Viitattu 29.4.2020.
  5. Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Viitattu 29.4.2020.

Muut Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.