Sarvigaboninkyy
| Sarvigaboninkyy | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Kyykäärmeet Viperidae |
| Suku: | Puffadderit Bitis |
| Alasuku: | Macrocerastes |
| Laji: | rhinoceros |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bitis rhinoceros |
|
 Sarvigaboninkyyn levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Sarvigaboninkyy[2] eli länsiafrikangaboninkyy[2] (Bitis rhinoceros) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärmelaji. Sitä tavataan Länsi-Afrikan metsissä Guineasta Togoon. Sarvigaboninkyytä pidettiin aiemmin gaboninkyyn (Bitis gabonica) alalajina.[3][4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarvigaboninkyyllä on paksu, litistynyt ruumis ja lyhyt häntä. Selkäpuolta peittää ruskeista, harmaista ja punaisista muodoista koostuva geometrinen kuviointi, joka antaa käärmeelle hyvän naamioinnin. Alapuolelta ruumis on keltainen ja mustatäpläinen. Pää on leveä, litteä, kolmiomainen ja päältä vaalea. Pään keskeltä kulkee musta viiva, ja sen takareunoissa on mustat läiskät. Kummankin silmän takana on yksi kolmiokuvio. Tästä lajin erottaa gaboninkyystä, jolla kolmioita on kaksi. Lisäksi kummallakin lajilla kuonon kärjessä sijaitseva sarvipari on sarvigaboninkyyllä pidempi.[2][3][4] Keskimäärin sarvigaboninkyy on 0,8–1,3 metriä pitkä, mutta se voi kasvaa jopa 2,37 metrin mittaiseksi.[3][5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarvigaboninkyy on hidasliikkeinen, yöaktiivinen käärme, joka on suurimman osan ajasta paikallaan piiloutuneena lehtikarikkeeseen.[3] Laiskasta olemuksestaan huolimatta se saalistaa väijymällä ja iskee nopeasti. Se saalistaa pääasiassa suuria jyrsijöitä ja maalintuja, mutta myös sammakkoeläimet ja kookkaammat nisäkkäät kuuluvat sen ravintoon.[5] Sarvigaboninkyy synnyttää poikasia.[3]
Sarvigaboninkyy on erittäin vaarallinen, ja sen myrkky on tappavaa hemorragista solumyrkkyä.[3] Se on kuitenkin rauhallinen käärme, joka häirittynä puuskuttaa mutta puree harvoin.[3][5] Yleensä puremaan johtaneissa kohtaamisissa käärmeen päälle on vahingossa astuttu.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Johnny, J., Penner, J., Rödel , M.-O., Luiselli, L., Segniagbeto, G., Chirio, L. & Trape, J.: Bitis rhinoceros IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 178–179. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
- ↑ a b c d e f g Spawls, Steve & Branch, Bill: The Dangerous Snakes of Africa, s. 63–64. London: Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-6027-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Chippaux, Jean-Philippe & Jackson, Kate: Snakes of Central and Western Africa, s. 88. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 1421427206. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d Bitis rhinoceros WCH Clinical Toxinology Resources. The University of Adelaide. Viitattu 12.8.2020. (englanniksi)
| ||||||||||