Sarakylmänperhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarakylmänperhonen
Oeneis norna asamana
Oeneis norna asamana
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Oeneis
Laji: norna
Kaksiosainen nimi

Oeneis norna
(Thunberg, 1791)

Katso myös

  Sarakylmänperhonen Wikispeciesissä
  Sarakylmänperhonen Commonsissa

Sarakylmänperhonen (Oeneis norna) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Nykykäsityksen mukaan kyseessä on ilmeisesti lajikompleksi, joka Suomessakin muodostuu kolmesta geneettisesti toisistaan eroavasta perhoslajista[2].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarakylmänperhosen etusiiven pituus on yleensä 24–29 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 36–54 mm ja naaraat ovat keskimäärin koiraita suurempia. Siipien yläpinnan pääväri on vaalean kellanruskea. Postdiskaalialan juovat siiven ulkoreunassa ovat leveitä, kellertäviä ja harmaanruskeiden siipisuonten katkomia. Kellertävällä juovalla erottuu etusiivessä yleensä kaksi, takasiivessä nollasta yhteen pientä tummaa silmätäplää, joskin ylimääräiset silmätäplät ovat melko tavallisia. Siipiripset ovat valkoiset, siipisunten kohdilla mustat. Takasiiven alapuolella on leveä tummanruskea keskijuova, jonka ulko- ja sisäreuna ovat lähes valkoisia.[3][4][5]

Samannäköinen laji on paljakkakylmänperhonen (Oeneis bore).[5]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarakylmänperhonen esiintyy Euraasian pohjoisosissa, Keski-Aasiassa Altai- ja Tarbagatai-vuoristossa sekä Japanissa. Levinneisyys ulottuu myös Pohjois-Amerikkaan.[6] Fennoskandiassa lajia tavataan Skandien vuoriston eteläosista (Jotunheimen) pohjoiseen Finnmarkiin ja Suomen Lappiin. Suomessa laji esiintyy suunnilleen Rovaniemen–Kuusamon linjalta pohjoiseen, mutta yleisimmillään se on vasta Tunturi-Lapissa. Lentoaika on kesä–heinäkuussa yhtenä sukupolvena. Suomessa lentoaika on yleensä kesäkuun lopulta heinäkuun puolivälin tienoille. Paras lentoaika riippuu kesän säistä.[7][8]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarakylmänperhosen elinympäristöä ovat tundra, tuntureiden koivuvyöhykkeen kivikkoiset ja suomaiset kohdat sekä ylempänä kuivemmat kivikkoiset alueet ja tunturipurojen pensaikkoiset rannat. Metsävyöhykkeessä lajia tavataan koivumetsien aukeilla ja kivikkoisilla rinnesoilla. Levinneisyysalueen eteläosissa lajia esiintyy vuorten juurilla. Toukka talvehtii kaksi kertaa.[5][6]

Vuoden 2010 Suomen lajiston uhanalaisluokituksessa sarakylmänperhonen on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[9].

Toukan ravintokasveja ovat sarat (Carex), jäkki (Nardus stricta), tunturinurmikka (Poa alpina) ja nurmitähkiö (Phleum pratense).

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  • Oeneis nic.funet.fi. Viitattu 8.9.2009.
  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Sarakylmänperhonen – Oeneis norna Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Timo Leponiemi & Timo Lehto: Norna-horna ja muita yllätyksiä. Baptria, 2013, 38. vsk, nro 2, s. 36–37. Suomen Perhostutkijain Seura.
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. T. Haahtela, K. Saarinen, P. Ojalainen & H. Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus, 2012. ISBN 952-5274-03-9. s. 340
  5. a b c L. G. Higgins & N. D. Riley: Euroopan päiväperhoset, 2. painos. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-2311-7. s. 153
  6. a b Norges sommerfugler (norjaksi)
  7. Pertti Pakkanen: sarakylmänperhonen
  8. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  9. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 461 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]