Sandra Droucker

Sandra Droucker

Sandra Droucker (7. toukokuuta 1875 Pietari – 1. huhtikuuta 1944 Hamar) oli norjalaistunut pianisti ja pianopedagogi. Hän teki myös jonkin verran omia sävellyksiään ja sovituksiaan.

Droucker syntyi saksalaisen isän ja venäläiseen aatelistoon kuuluneen äidin tyttäreksi. Hän opiskeli Pietarin konservatoriossa ja aloitti julkisen esiintymisen vuonna 1894. Hän teki konserttikiertueita Venäjällä, Saksassa, Englannissa ja Italiassa. Droucker yhdistettiin Anton Rubinsteinin koulukuntaan, mikä hyödytti häntä, mutta Leokadija Kašperovan väitteen mukaan hän ei osallistunut aktiivisesti Rubinsteinin opetukseen vaan oli toisen pianistin oppilas. Droucker kirjoitti kuitenkin informatiivisena pidetyn julkaisun Rubinsteinin opetustyöstä vuonna 1904. Hän asui ja esiintyi säännöllisesti 1880-luvulta lähtien Berliinissä, josta hänen konserteistaan säilyneistä arvosteluista yksityiskohtaisimmat ovat. Drouckerista kirjoitettiin muun muassa Neue Zeitschrift für Musikissa. Droucker esiintyi Berliinin lisäksi monissa muissa Saksan kaupungeissa. Hän esitti Rubinsteinin, Franz Lisztin, Frédéric Chopinin, Robert Schumannin, Ludwig van Beethovenin, Johannes Brahmsin, ranskalaisten barokkisäveltäjien ja venäläisten säveltäjien teoksia. Konserttosolistina hän esiintyi Rubinsteinin, Beethovenin, Chopinin ja Schumannin teosten esityksissä. Droucker teki myös opetustyötä muun muassa Sternin konservatoriossa. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Anne-Marie Ørbeck ja Grete Studeny. Lisäksi hän antoi vuonna 1905 opetusta prinsessa Viktoria Luiselle.

1900-luvulla Droucker alkoi esiintyä useammin Skandinaviassa, kuten Oslossa, Bergenissä, Trondheimissa, Tromssassa ja Kööpenhaminassa. Hänestä kirjoitettiin säännöllisesti Norjan lehdistössä vuosina 1920–1940. Droucker oli vuosina 1910–1918 naimisissa pianisti Gottfried Galstonin kanssa ja käytti tuona aikana sukunimeä Droucker-Galston. Droucker muutti miehensä luo Müncheniin, mutta palasi Berliiniin vuonna 1926. Vuonna 1933 hän muutti juutalaisten juuriensa takia Norjaan ja asettui Osloon. Hänelle myönnettiin Norjan kansalaisuus vuonna 1938. Droucker puhui sujuvasti norjaa ja viittä muuta kieltä. Norjassa hän keskittyi Franz Schubertin ja Robert Schumannin teoksiin. Hän esiintyi pianistina myös yksinlaulukonserteissa, esimerkiksi vuonna 1938 basso Egil Nordsjøn kanssa.

Christian Sindingin muunnelmateos Fatum (op. 94, 1909) on omistettu Drouckerille. Droucker kuoli Punaisen ristin sairaalassa Hamarissa vuonna 1944. Häneltä on säilynyt useita äänityksiä. Hänen sävellyksistään ja sovituksistaan on julkaistu masurkka, kaksi lastenkappaletta ja nuorille tehty sovitus François Couperinin kahdestatoista pianokappaleesta.