Salla Tuomivaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salla Maria Tuomivaara[1] (s. 13. elokuuta 1975[2] Sotkamo[1]) on suomalainen sosiologi ja eläinoikeusaktivisti. Hän on työskennellyt Animalian toiminnanjohtajana.[1]

Tuomivaara oli perustamassa[1] Oikeutta eläimille -yhdistystä vuonna 1995 ja oli alkuaikoina sen näkyvimpiä aktiiveja.[3] Hän oli toiminut jo 1980-luvullalähde? perinteisissä eläinsuojeluyhdityksissä, kuten Animaliassa. Tuomivaara on ollut myös perustamassa Maan ystäviä[1][3], ja hän on lisäksi ollut aktiivisesti mukana Muutoksen kevät- ja Voima-lehtien taustaryhmissä.lähde?

Tuomivaara on ollut Vihreiden eläintyöryhmän puheenjohtajana ja ympäristötyöryhmän sihteerinä. Espoossa teini-ikänsä asunut[1][3] Tuomivaara oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1999 Uudenmaan vaalipiirissä, minkä jälkeen hän työskenteli kansanedustaja Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana vuodet 1999–2004[3].

Tuomivaara on valmistunut Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia.[3] Hän väitteli sosiologian eläinkäsitysten historiasta Tampereen yliopistossa keväällä 2018. Tuomivaara työskenteli vuosina 2020–2021 Elisa Aaltolan johtamassa Voiko eläintä kertoa? -tutkimushankkeessa.[4]

Tuomivaara asuu Helsingissä ja on avoliitossa Harri Lammin kanssa, joka on työskennellyt muun muassa Pohjoismaiden Greenpeacen ohjelmajohtajana[1][3] ja Itä-Aasian Greenpeacen ilmasto- ja energianeuvonantajana.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomivaara, Salla & Purmonen, Joni: Ulos häkeistä! Kaksi näkökulmaa uuden eläinliikkeen sisältä. Helsinki: Tammi, 1998.
  • Mitä tehdä eläimille? Helsinki: Vihreä Lanka Oy, 2008. ISBN 978-951-98412-4-3.
  • Syötävät koirat ja sympaattiset siat: eläinten kohtaamisesta. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-274-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ängeslevä, Päivi: Hän: Salla Tuomivaara. Suomen Kuvalehti, 25.3.2011, nro 12/2011, s. 50–53.
  2. Markkanen, Kristiina: HS valitsi Suomen 100 parasta naista Helsingin Sanomat. 6.3.2011. Viitattu 5.8.2011.
  3. a b c d e f Takala, Satu: Kapinakenraali. Sunnuntaisuomalainen, 6.9.2009, s. 14.
  4. Salla Tuomivaara Tampereen yliopisto. Viitattu 31.5.2023.
  5. Kotkavirta, Johannes: Hyvät veljet ja siskot. Ilta-Sanomat, 19.10.2013, s. 32–33.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]