Elisa Aaltola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elisa Aaltola (s. 1976 Petäjävesi[1]) on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan. Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Hän on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja vanhempi tutkija Turun yliopistossa. Aiemmin Aaltola on toiminut yliopistolehtorina ja yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa sekä tutkijana ja opettajana Lancasterin yliopistossa ja Manchester Metropolitan -yliopistossa.lähde?

Aaltola on julkaissut muun muassa teokset Eläinten moraalinen arvo (2004), Animal Suffering: Philosophy and Culture (2012), Johdatus eläinfilosofiaan (2013),[2][3] Empatia: Myötäelämisen tiede (yhdessä Sami Kedon kanssa, 2017), Varieties of Empathy: Moral Psycholology and Animal Ethics (2018), Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (2019) ja Esseitä eläimistä (2022). Hän on myös kirjoittanut kymmeniä kansainvälisiä artikkeleita.

Tutkijan työn lisäksi Aaltola on osallistunut aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.[4] Hän on ehdolla eduskuntaan vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.[5] Animalia myönsi vuonna 2021 Aaltolalle elämäntyöpalkinnon hänen työstään ei-ihmislajisten eläinten puolesta.[6] Vuonna 2022 hänet palkittiin Vuoden Maailmanparantaja -palkinnolla.[7]

Aaltolan vanhemmat ovat professori Juhani Aaltola ja runoja julkaissut opettaja Sinikka Aaltola. Hänen veljensä on Ulkopoliittisen Instituutin johtaja Mika Aaltola.[8]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eläin on huomioitava yksilönä Turun yliopiston väitöstiedote. Arkistoitu 28.11.2013. Viitattu 28.11.2013.
  2. Eläinkysymysten politisoituminen: kuluttajat ja eläintuotanto (POLLE) Itä-Suomen yliopiston nettisivu. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 7.8.2011.
  3. Yli-Ketola, Liisa: Ajattelumallien haastaja. Savon Sanomat, 27.11.2013, s. 12.
  4. Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone Keskisuomalainen, 31.5.2008. Viitattu 7.8.2011. [vanhentunut linkki]
  5. Vaaliteemani Elisa Aaltola. Viitattu 18.1.2023.
  6. Eläinoikeuspalkinto pastori Kari Kuulalle ja filosofi Elisa Aaltolalle Animalia. 8.12.2021. Viitattu 9.12.2021.
  7. Heidi Nummi: Vuoden maailmanparantaja 2022: Elisa Aaltola Fingo. 29.5.2022. Viitattu 20.8.2022.
  8. Sinikka Aaltola: ”Jonkun elämä voi mennä niin, ettei siinä ole yhtään valoa” Petäjävesi-lehti 18.5.2021. Viitattu 27.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.