Elisa Aaltola
Elisa Aaltola (s. 1976 Petäjävesi[1]) on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan. Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Hän on dosentti Turun yliopistossa ja työskentelee Turun yliopistossa filosofian kollegiumtutkijana. Aiemmin Aaltola on toiminut yliopistolehtorina ja yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa, sekä lukuisia vuosia tutkijana sekä opettajana Lancasterin yliopistossa ja Manchester Metropolitan yliopistossa.
Aaltola on julkaissut muun muassa teokset Eläinten moraalinen arvo (2004), Animal Suffering: Philosophy and Culture (2012), Johdatus eläinfilosofiaan (2013),[2][3] Empatia: Myötäelämisen tiede (yhdessä Sami Kedon kanssa, 2017), Varieties of Empathy: Moral Psycholology and Animal Ethics (2018) ja Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (2019), sekä kirjoittanut kymmeniä kansainvälisiä artikkeleita. Tutkijan työn lisäksi Aaltola on osallistunut aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.[4]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Me ja muut eläimet: Uusi maailmanjärjestys (toim. yhdessä Birgitta Wahlbergin kanssa). Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-814-7.
- Ihminen kaleidoskoopissa (toim. yhdessä Vilma Hännisen kanssa). Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-076-9.
- Häpeä ja rakkaus: Ihmiseläinluonto. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-155-2.
- Varieties of Empathy: Moral Psychology and Animal Ethics. Rowman & Littlefield Int., 2018. ISBN 978-1-78660-612-9.
- Empatia – myötäelämisen tiede (yhdessä Sami Kedon kanssa). Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-822-8.
- Eläimet yhteiskunnassa (toim. yhdessä Sami Kedon kanssa). Helsinki: Into Kustannus, 2015. ISBN 978-952-264-372-8.
- Animal Ethics and Philosophy: Questioning the Orthodoxy(toim. yhdessä John Hadleyn kanssa). Rowman & Littlefield, 2014. ISBN 978-1-783-48181-1.
- Johdatus eläinfilosofiaan. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-282-8.
- Animal Suffering: Philosophy and Culture. Basingstone: Palgrave MacMillan, 2012. ISBN 978-0-230-28391-6.
- Eläinten moraalinen arvo. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-145-3.
- Animal Individuality: Cultural and Moral Categorisations. Turku: Turun yliopisto. 2006.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eläin on huomioitava yksilönä Turun yliopiston väitöstiedote. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Eläinkysymysten politisoituminen: kuluttajat ja eläintuotanto (POLLE) Itä-Suomen yliopiston nettisivu. Viitattu 7.8.2011.
- ↑ Yli-Ketola, Liisa: Ajattelumallien haastaja. Savon Sanomat, 27.11.2013, s. 12.
- ↑ Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone Keskisuomalainen, 31.5.2008. Viitattu 7.8.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihmisen tuntematon ystävä. Elisa Aaltolan haastattelu. Helsingin Sanomat 18.11.2020.
- Filosofi: Eläimiä kohdellaan väärin, ellei niitä huomioida itsenään ja yksilöinä. Elisa Aaltolan haastattelu. Sunnuntaisuomalainen 22.10.2017.
- Jako ihmisiin ja eläimiin pitäisi lopettaa. Elisa Aaltolan haastattelu. Helsingin Sanomat 23.4.2017.
- Aaltolan blogi
- Aaltola, Elisa: Sentimentaalisuus vs. analyyttinen järki - Tunteiden asema eläinetiikassa. niin & näin 2/2001, 45–52.
|