Elisa Aaltola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elisa Aaltola
Elisa Aaltola, 2015
Elisa Aaltola, 2015
Henkilötiedot
Syntynyt6. maaliskuuta 1976 (ikä 48)
Petäjävesi
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Turun yliopisto
Tutkimusalue Filosofia, etiikka, Ympäristöetiikka, Ympäristöfilosofia, hyve, eläinten oikeudet, eläinsuojelu ja Eläinten hyvinvointi

Elisa Aaltola (s. 6. maaliskuuta 1976 Petäjävesi)[1] on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Hän on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja vanhempi tutkija Turun yliopistossa. Aiemmin Aaltola on toiminut yliopistolehtorina ja yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa sekä tutkijana ja opettajana Lancasterin yliopistossa ja Manchester Metropolitan -yliopistossa. lähde?

Aaltolan tutkimus keskittyy eläimiä ja luontoa koskevaan filosofiaan.[2] Hän on julkaissut 12 kirjaa[3] ja noin 50 kansainvälistä artikkelia[4].

Tutkijan työn lisäksi Aaltola on osallistunut aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.[5] Aaltolaa haastatellaan usein eläimiin liittyvissä kysymyksissä.[6][7][8][9][10]

Aaltola oli sitoutumattomana ehdokkaana Varsinais-Suomessa Vihreiden listalla ehdolla eduskuntaan vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.[11] Vaaliteemoina hänellä oli turvallisempi tulevaisuus erityisesti eläimille ja luonnolle[12]. Aaltola sai 4749 ääntä, tuli listansa toiseksi ja on varakansanedustaja.[13] Animalia myönsi vuonna 2021 Aaltolalle elämäntyöpalkinnon hänen työstään ei-ihmislajisten eläinten puolesta.[14] Vuonna 2022 hänet palkittiin Vuoden Maailmanparantaja -palkinnolla.[15] Aaltola on saanut myös eläinsuojelun Topelius -palkinnon.[16]

Some-näkyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltola tuo eläinaiheita aktiivisesti esille sosiaalisessa mediassa. Hänen eri tileillään on yhteensä yli 40 000 seuraajaa.lähde?

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltolan vanhemmat ovat professori Juhani Aaltola ja runoja julkaissut opettaja Sinikka Aaltola. Hänen veljensä on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.[17]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jokihaara, Teea: Järjen ja tunteen vuoropuhelua TS.fi. 17.10.2019. Viitattu 30.6.2023.
  2. Minusta elisaaaltola.fi.
  3. Kirjani Elisa Aaltola. Viitattu 10.8.2023.
  4. Artikkelini Elisa Aaltola. Viitattu 10.8.2023.
  5. Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone Keskisuomalainen, 31.5.2008. Viitattu 7.8.2011. [vanhentunut linkki]
  6. Yhteiskunta | Miksi me lakkasimme kuuntelemasta niitä, jotka ajattelevat kaikkein kirkkaimmin? Helsingin Sanomat. 15.7.2023. Viitattu 10.8.2023.
  7. Filosofi Elisa Aaltola uskoo, että syyllisyyden tunne voi muuttaa ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta eläimiin: "Me tarvitsemme tätä juuri nyt" Yle Uutiset. 4.10.2022. Viitattu 10.8.2023.
  8. Jukka Vuorio: Moraalifilosofi Elisa Aaltola on eläinten ääni ihmisten maailmassa: "En osaa kuvitella persoonaani ilman, että tekisin eläinasioita" Seura.fi. 3.7.2022. Viitattu 10.8.2023.
  9. https://www.facebook.com/imagelehti:+Ihmisen pitäisi hävetä ja rakastaa enemmän, sanoo filosofi Elisa Aaltola | Image www.apu.fi. 8.10.2021. Viitattu 10.8.2023.
  10. Filosofia | ”Lihaparadoksi” repii meitä, ja siksi eläimiä syödessä sammutamme empatian, sanoo filosofi Elisa Aaltola Helsingin Sanomat. 29.12.2021. Viitattu 10.8.2023.
  11. Vaaliteemani Elisa Aaltola. Viitattu 18.1.2023.
  12. Vaaliteemani Elisa Aaltola. Viitattu 24.4.2023.
  13. Elisa Aaltola | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 | yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 10.8.2023.
  14. Eläinoikeuspalkinto pastori Kari Kuulalle ja filosofi Elisa Aaltolalle Animalia. 8.12.2021. Viitattu 9.12.2021.
  15. Heidi Nummi: Vuoden maailmanparantaja 2022: Elisa Aaltola Fingo. 29.5.2022. Viitattu 20.8.2022.
  16. Eläinsuojelun Topelius -palkinto rautakarhujen auttajille HESY. 25.11.2021. Viitattu 10.8.2023.
  17. Sinikka Aaltola: ”Jonkun elämä voi mennä niin, ettei siinä ole yhtään valoa” Petäjävesi-lehti 18.5.2021. Viitattu 27.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]