Elisa Aaltola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aaltola vuonna 2015.

Elisa Aaltola (s. 1976 Petäjävesi[1]) on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan. Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Hän on dosentti Turun yliopistossa ja työskentelee Turun yliopistossa filosofian kollegiumtutkijana. Aiemmin Aaltola on toiminut yliopistolehtorina ja yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa sekä tutkijana ja opettajana Lancasterin yliopistossa ja Manchester Metropolitan -yliopistossa.lähde?

Aaltola on julkaissut muun muassa teokset Eläinten moraalinen arvo (2004), Animal Suffering: Philosophy and Culture (2012), Johdatus eläinfilosofiaan (2013),[2][3] Empatia: Myötäelämisen tiede (yhdessä Sami Kedon kanssa, 2017), Varieties of Empathy: Moral Psycholology and Animal Ethics (2018) ja Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (2019). Hän on myös kirjoittanut kymmeniä kansainvälisiä artikkeleita. Tutkijan työn lisäksi Aaltola on osallistunut aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.[4]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eläin on huomioitava yksilönä Turun yliopiston väitöstiedote. Viitattu 28.11.2013.
  2. Eläinkysymysten politisoituminen: kuluttajat ja eläintuotanto (POLLE) Itä-Suomen yliopiston nettisivu. Viitattu 7.8.2011.
  3. Yli-Ketola, Liisa: Ajattelumallien haastaja. Savon Sanomat, 27.11.2013, s. 12.
  4. Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone Keskisuomalainen, 31.5.2008. Viitattu 7.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.