Salento
Salento on niemimaa Italian kaakkoisosassa. Se käsittää Apulian alueen eteläosan. Niemimaa rajoittuu lännessä Joonianmereen ja idässä Adrianmereen. Salentoon viitataan puhekielessä usein Italian "saappaankorkona" (ital. il tacco dello stivale italiano). Käsitteenä Salento on maantieteellinen ja kulttuurinen, ei hallinnollinen. Muusta Apuliasta sen erottaa etenkin kielihistoria.
Maantiede ja väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salenton pituus on noin 100 kilometriä ja leveys 30–50 kilometriä. Pinnanmuodostukseltaan niemimaa on pääosin tasankoa; mäkimaata on lähinnä alueen pohjoisosassa ja toisaalta eteläosassa. Geografinen aluejako:
- Salento delle Murge luoteessa
- Piana messapica eli Tavoliere salentino, tasankomaa alueen keskiosassa
- Serre salentine eteläosassa, mäkimaata, jonka korkein kohta on Serra dei Cianci (201 metriä mpy).
Kulttuurisesti Salentoon kuuluu Leccen maakunta, suurin osa Brindisin maakuntaa ja osa Taranton maakuntaa. Kyseisen kulttuurialueen pinta-ala on 5 329 km² ja väkiluku noin 1 500 000 (2011). Grande Salento puolestaan käsittää edellä mainitut kolme provinssia kokonaisuudessaan ja sen väkiluku on noin 1 783 000 (30. marraskuuta 2016).[2] Alueeltaan Grande Salento vastaa vanhaa hallintoaluetta, jonka nimi oli Terra d'Otranto.
Italian itäisin kohta, Capo d'Otranto, sijaitsee Salentossa Otranton kaupungissa. Sen koordinaatit ovat 40° 06' 26" pohjoista leveyttä ja 18° 31' 14" itäistä pituutta.
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salenton ilmasto on kosteampi kuin pohjoisen Apulian, jossa Apenniinien vuorijono vähentää länsituulten vaikutusta. Etenkin Salenton eteläosassa kesät ovat jopa kuumankosteita, mutta tuulisia. Talvet ovat leutoja; Balkanilta puhaltaa toisinaan koillistuuli tuoden mukanaan kylmää ilmamassaa, jolloin lämpötila saattaa sisämaassa laskea jopa pakkasen puolelle. Vuotuiset keskilämpötilat Salenton havaintoasemilla ovat 16–17 °C. Sisämaassa mitataan silloin tällöin yli 40 °C:n lämpötiloja, keskimäärin kesän korkeimmat lämpötilat ovat noin 30 °C ja talven alimmat viiden celciusasteen kieppeillä. Sateet painottuvat syksyyn ja talveen, vuotuiset sademäärät Salenton havaintoasemilla ovat noin 550–700 mm. Taranton maakunnan havaintoasemilla sademäärät jäävät kuitenkin alle 500 mm:n.
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Rooman valtakunnan aikaa Salentoa asuttivat messapialaiset, joka oli illyrialainen heimo. Terra d'Otranton aika alkoi vuonna 1231 ja päättyi 1861; ennen modernin Italian syntyä Terra d'Otranto kuului Sisilian kuningaskuntaan, Napolin kuningaskuntaan ja Molempain Sisiliain kuningaskuntaan. Salenton aiempia nimiä ovat olleet Iapygia, Messapia, Calabria ja Sallentina.
Salenton omintakeinen murre, dialetto salentino, on sukua sisilian kielelle ja se eroaa selvästi Apulian pohjoisista murteista. Salenton murteesta käytetään myös nimitystä lingua salentina, salenton kieli.
Salentossa puhutaan italian kielen murteiden lisäksi myös grikoa, joka on kreikan kielen murre. Grikonkielisten ihmisten asuttama alue sijaitsee Leccen maakunnassa ja sitä kutsutaan nimellä Grecia salentina. San Marzano di San Giuseppen kunnassa Salenton luoteisosassa puhutaan albanian kielen murretta nimeltään arbëreshë.
Salenton perinteinen arkkitehtuuri on kreikkalaisvaikutteista, asuintalot ovat valkoisiksi kalkittuja ja tasakattoisia. Kaupunkien historialliset keskustat sitä vastoin edustavat lecceläistä barokkia.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salenton talouden rakenne alkoi muuttua etenkin 1970-luvulta alkaen maataloudesta teollisuuden ja palvelujen suuntaan. Erityisesti Taranto ja Brindisi ovat merkittäviä teollisuuskaupunkeja. Leccen alueelle ovat tyypillisiä pienet ja keskisuuret teollisuusyritykset. Palveluviennistä ehdottomasti tärkein on matkailu.
Maatalouden merkitys Salenton taloudelle on pysynyt rakennemuutoksesta huolimatta kohtalaisen suurena oliiviöljyn ja viininviljelyn ansiosta. Oliivinviljely lienee levinnyt foinikialaisten merenkulkijoiden mukana Syyriasta Kreikan kautta Salentoon vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua.
Salentossa viljeltäviä viinirypälelajikkeita ovat muun muassa Primitivo sekä tanniinisia ja hedelmäisiä viinejä tuottava Negroamaro.[3]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salenton vilkkain kansainvälinen lentoasema on Brindisin lentoasema, L'Aeroporto di Brindisi-Papola Casale (IATA: BDS, ICAO: LIBR), joka tunnetaan myös nimellä Aeroporto del Salento. Adrianmeren rautatie, Ferrovia Adriatica, kulkee Anconasta Lecceen. Vuosina 1863–1872 rakennettu rautatie on 591 kilometriä pitkä, ja se jatkuu Leccestä edelleen Otrantoon. Salentossa on myös kattava paikallinen rautatieverkosto. Maantieliikenteen keskeinen akseli on Strada statale 16 Adriatica. Se kulkee noin tuhannen kilometrin matkan Italian itärannikkoa myöten Padovasta Otrantoon.
Adrianmeri kapenee Salenton kohdalla Otrantonsalmeksi. Brindisin satama sijaitsee salmen suulla ja sieltä on linjaliikennettä Albanian ja Kreikan kaupunkeihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ostuni, la Città Bianca del Salento, tra vicoli stretti e spiagge bianche Siviaggia.it. ITALIAONLINE. Viitattu 11.5.2017. (italiaksi)
- ↑ Bilancio demografico anno 2016 (dati provvisori) Ripartizione: Italia meridionale / Regione: Puglia / Provincia: Taranto+Brindisi+Lecce / Totale provincia / Mese: novembre / Popolazione fine periodo Demo.istat.it. ISTAT. Viitattu 11.5.2017. (italiaksi)
- ↑ Negroamaro Nautiskelija.fi. © 2002-2017 JWJ-Nautiskelija Oy. Viitattu 12.5.2017. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salento Wikimedia Commonsissa
